Älykkäitä ihmisiä on historian kirjat pullollaan. Tapoja mitata älykkyyttä on vähintään yhtä monta. Yksilötasolla älykkyys tarkoittaa kykyä abstraktiin ajatteluun, päättelyyn, oppimiseen, suunnitteluun ja ongelmanratkaisuun (Salminen 2013). Useimmat älykkyystestit jakautuvat osioihin, joissa tutkitaan näitä erilaisia älykkyyden osa-alueita. Älykkyys on monimuotoinen ominaisuus, jota on vaikea mitata. Sen hahmottamiseksi on luotu lukematon määrä erilaisia teorioita ja testejä, jotka kuitenkin useimmiten onnistuvat toimimaan ainoastaan tietyllä tavalla määritellyn älykkyyden indikaattoreina. 

Perinteisin ja tunnetuin tapa mitata älykkyyttä on ÄO-testi.  Pistemäärä kuvaa testistä saadun tuloksen suhteellista sijaintia tilastollisesti älykkyystestin tulosten keskiarvoon suhteutettuna. Älykkyysosamäärään, kuten useisiin muihinkin älykkyyden mittareihin, kohdistuu voimakasta kritiikkiä. ÄO-testi osoittaa, että ihmisen älylliset kyvyt voitaisiin selittää yhdellä pelkistetyllä mitta-asteikolla. Psykologi, Howard Gardner, ajattelee, että älykkyyttä taas on useampaa lajia. Hän on kehittänyt moniälykkyysteorian, jonka mukaan ihmisen kyky toimia älykkäästi eri tilanteissa perustuu eri tehtäviin erikoistuneisiin ja toisistaan riippumattomiin älykkyyksiin. 

Itse olen aina peilannut älykkyyttä juurikin erilaisiin tapoihin reagoida ärsykkeisiin ja kaikkeen mitä ympärillämme tapahtuu. En ole koskaan halunnut kutsua itseäni sillä nimityksellä, juurikin sanan vaikean määrittelyn takia. Mihin perustaisin väitteeni? Sukujuhlissa kuulin lapsena usein olevani fiksu. Tosin sanaan fiksu yhdistettiin aina filmaattinen, joka jopa 10 vuotiaan itseni mielestäni vähensi ensimmäisen sanan merkitystä. Kun taas vanhemmalla iällä olen peilannut älykkyyttäni muiden samaa ikäluokkaa olevien älykkyyteen, olen vain todennut, että älykäs voi selkeästi olla monella, jopa hyvin ristiriitaisella tavalla. Älykkyys yksinkertaisesti antaa valmiudet käsitellä meitä ympäröivää todellisuutta ja mielestäni tapoja on yhtä monia kuin ihmisiäkin. 

Olen pohtinut lähiaikoina omia tapojani toimia tuoreessa tiimiyrityksessämme Apajassa ja miettinyt, kuinka yksilön älykkyys vaikuttaa tiimin toimintaan. Kysyin 13 vuotiaalta pikkusiskoltani, minkälainen älykkyyden osa-alue hänen mielestään on tärkein tiimityössä. Sain vastaukseksi tunneälyn. Seuraava kysymykseni oli, voiko tunneälyllisesti lahjakas ihminen toimia huipputiimin jäsenenä, vaikkei omaisi esimerkiksi matemaattista älykkyyttä. Tähän vuorostaan serkkuni tokaisi, että tiimihän on vähän niin kuin jääkiekkojoukkue. Ei jokaisen puolustajan tarvitse olla huippuhyökkääjä, eikä jokaisen hyökkääjän huippupuolustaja. Minkälaista älyä siis tarvitsee tiimi? Älykkyys voidaan määritellä nimittäin myös ihmisryhmän ominaisuudeksi. (Salminen, 2013) Yleinen harhakuvitelma on se, että huipputiimin jäsenet ovat yksilöinä huippuälykkäitä. Tiimiäly ei kuitenkaan ole tiimin jäsenten yhteenlaskettu älykkyysosamäärä. Tiimissä tarvitaan erilaisia yksilöitä, joiden älylliset ominaisuudet kattavat erilaisia osa-alueita. Kuten serkkunikin totesi; kaikkien tiimin jäsenten ei tarvitse pelata samaa roolia. Se ei ole edes mahdollista. Tiimiäly perustuu vuorovaikutukseen, eikö omien intressien tavoitteluun. 

Monimutkaistuvassa maailmassa on lähes mahdotonta pärjätä yksin. Kehityksen kelkassa pysyminen ja ammatillisen osaamisen jatkuva syventäminen on hankalaa yksin. Pelkkä oman älykkyyden laajentaminen ei riitä enää. Tutkimukset osoittavat, että tiimissä tyhmyys ei suinkaan tiivisty. Sen sijaan yhteistyötä tekevä tiimi saa asioita tehtyä nopeammin ja pystyy ratkaisemaan ongelmia, joissa tarvitaan yhdistelmä erilaisten yksilöiden osaamista. Kyse on tiimiälystä. (Salminen 2013) Nykypäivänä tehokkaampaa onkin muodostaa älykkäästi toimiva tiimi, kuin pyrkiä kehittymään yksilönä älykkyysosamäärä-testin perusteella keskivertoa paremmaksi. Tiimiälyn merkitys on onneksi alkanut korostua yhteiskunnassa. Muun muassa Vapamedia on aloittanut tiimiälyyn keskittyvän hankkeen, jonka mukaan tiimiäly on tulevaisuuden kilpailuetu. Vapamedia kannustaa kaikkia työyhteisöjä panostamaan työelämässä tarvittaviin uusiin taitoihin, joissa korostuu tiimien keskinäinen kyvykkyys. Kysymys kuuluukin, miten tiimiin sitten rakentuu tätä arvokasta tiimiälyä ja miten yksilöiden älykkyys vaikuttaa siihen?

Tiimiäly näkyy tiimin toimintatavoissa. Älykkäät tiimit pystyvät yhteistyön ansiosta parempiin suorituksiin, kuin niiden älykkäimmät jäsenet yksin. Tiimiäly näkyy muun muassa älykkäänä dialogina, josta muodostuu erilaisten näkökulmien myötä luovempia ratkaisuja ongelmiin. Dialogi vaatii myös sosiaalista herkkyyttä, jonka tärkeä osa-alue on aiemmin mainittu tunneälykin. Nämä molemmat edellyttävät tiimiltä keskustelun tasapuolisuutta ja muiden mielipiteiden arvostusta. (Salminen 2013)  Toimiakseen dialogin kannalta mahdollisimman älykkäästi, tiimin tulee varmistaa, että kaikilla on aito puheoikeus tiimiä koskevissa asioissa. Myös luottamuksen rakentaminen on suuri osa tätä. Luottamus luo pohjan dialogille ja jopa yksi keskustelua dominoiva yksilö voi heikolla sosiaalisella älykkyydellään heikentää tiimiälyä ja tiimin toimintaa.

Tiimiäly on myös taitoa tunnistaa ja hyödyntää jäsenten paljon puhuttu yksilöllinen älykkyys. Tiimi muodostuu usein sekä introverteista että ekstroverteista. Tiimi ei saavuta älykkyytensä huippua, jos se toimii vain esimerkiksi puheliaiden, ulospäinsuuntautuneiden yksilöiden ehdoilla. Tiimin vahvuus älykkyyden osalta piilee juurikin jäsenten erilaisuudessa. Mitä selkeämmin nämä erot tunnistetaan ja pyritään ottamaan huomioon, sitä laadukkaampaa ja monipuolisempaa työtä tiimi tekee (Salminen 2013). 

Olemme tiimin kanssa paljon pohtineet tiimiälyä ja sitä, miten otamme huomioon jokaisen mielenkiinnon kohteet sekä kokemushistorian pitäen silti keskiössä tiimin yhteisen tavoitteen. On haastavaa löytää tasapaino. Koen, että tärkeintä meille tällä hetkellä on oppia tiiminä jakamaan vastuu tasapuolisesti siten, että jokaisella riittää mielenkiintoa tehtäväänsä kohtaan. Lisäksi hieman yli kuukauden toiminut tiimi on tiimiälyn kannalta tietenkin vasta aloittelija. Olemme ehdottomasti matkalla kohti älykästä tiimiä. Ensin täytyy vain tunnistaa yksilölliset älykkyydet. Olemme kuitenkin kehittyneet kuukauden aikana jo paljon esimerkiksi dialogissa. Avoin keskusteluhan on yksi tiimiälyn lähtökohdista. Luottamuksellisen ilmapiirin pohjalta on helppoa lähteä rakentamaan yhä rikkaampaa tiimiälyä. Sitä kohti Apaja on iloisesti kulkemassa! 

Lähteet:

Jari Salminen — Onnistu tiimityössä

Vapamedia, tiimiäly; unohda tekoäly, valjasta käyttöön tiimiäly (luettu 24.2.2019) 

(https://www.vapamedia.fi/tiimialy/)