Tampere
28 Nov, Saturday
-0° C

Proakatemian esseepankki

Joskus vielä olen paras!



Kirjoittanut: Eetu Kamppuri - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Aloitin jalkapallon pelaamisen 5-vuotiaana äitini viedessä minut Nokian Palloseuran harjoituksiin. Olin saman tien pelissä mukana, ja jalkapallourani kestikin lähes 15 vuotta. Siirtyessäni Tampereelle pelaamaan 14-vuotiaana oli suunta melko selkeä, sillä joukkue johon siirryin pelaamaan, oli yksi ikäisteni Suomen top 3 -joukkueista. Harrastuksesta tuli tavoitteellista. Halusin olla paras.

Valmentajamme piti jossain vaiheessa joukkueemme pelaajille kehityskeskusteluja, joissa kartoitti pelaajien tavoitteita ja motivaatioita. Yksi esitetyistä kysymyksistä kuului seuraavasti: ”Mikä on tavoitteesi pelaajana?” Vastaukseni oli lähes yhtä suora kuin kysymyskin: ”Olla jonain päivänä toppari (keskuspuolustaja) Suomen A-maajoukkueessa.”

Minut on palkittu vuoden tulokkaana uudessa seurassani. Olin silloin keskushyökkääjä. Minulla on myös A-nuorten SM-hopeamitali. Olin silloin maalivahti. Tässä välissä tavoitteeni oli olla Suomen A-maajoukkuetoppari. Nyt opiskelen yrittäjyyttä ja tiiminjohtamista Proakatemialla, ja viiden vuoden visioni on se, että yritykseni vaihtaa miljoona euroa tilikauden aikana, tai vastaavasti jos olen silloin palkkatöissä, pankkitililläni on miljoona euroa. Haluan edelleen olla paras.

Kirjassaan Paras Erik Bertrand Larssen esittelee työkaluja siihen, miten jokainen pystyisi olemaan paras versio itsestään. Käyn seuraavaksi näitä askelia läpi omasta näkökulmastani.

 

 

Uusi näkökulma elämään

 

Bertrand korostaa uuden näkökulman merkitystä elämässä, mikäli haluaa jonkin muuttuvan. Hän kertoo itseään auttavan ajatus siitä, että jonain päivänä hän kuolee. Niin kylmäävältä kuin tuo ajatus tuntuukin, saan kuitenkin kiinni Bertrandin ideasta. Se saa miettimään sitä, että meillä on vain tämä yksi elämä aikaa ja muuta ei yksinkertaisesti heru. Itse en kuitenkaan välttämättä pidä kuoleman ajattelusta, sillä tykkään elämästä. Olen itse kuitenkin nyt siinä tilanteessa elämässäni, että nyt minulla on paras mahdollisuus etsiä ja kehittää se paras versio itsessäni. Proakatemian ympäristö luo mainiot edellytykset uuden näkökulman luomiseen. Akatemialla keskustelen ja vuorovaikutan niin monien eri taustat ja (huom!) näkökulmat omaavien ihmisten kanssa, että uskon saavani mahdollisesti uuden näkökulman omaankin elämääni. Tämä on tärkeää siksi, että jos jatkan samalla radalla kuin nyt, olen vuoden päästä melko lailla samassa pisteessä, mutta jos saan sen pienen sysäyksen uuden näkökulman kautta, on viiden vuoden visioni vähintäänkin mahdollinen.

Vaikka muiden kanssa keskustelu ja vuorovaikuttaminen onkin hedelmällistä uuden näkökulman löytämiseksi, on kuitenkin muistettava olla vertaamatta itseään liiaksi toisiin. Bertrand kehottaakin vertaamaan itseään myös itseensä, sillä tyytymättömyys itseensä ja omaan toimintaansa on yksi vahvimpia motivaattoreita. Ajatellaan, että miten asiat voisivat olla.

 

 

Tavoite

 

Esseeni alussa esittelin joitain elämäni aikana jalkapalloon sitomiani tavoitteita. Hopeamitali ei toki ollut tavoite. Tavoite oli tietenkin Suomen mestaruus. Bertrand sanookin, että tavoitteesta ei ole suinkaan tarkoitus pitää kynsin hampain kiinni. Tavoitteeni maajoukkuepaikasta ei enää näyttänyt oikealta tavoitteelta, sillä huomioni alkoi siirtyä muihin elämän tärkeisiin asioihin, kuten koulutukseen. Tein valintani tavoitteen muuttamisesta elämässäni. Joku muu on voinut valita toisin ja on nyt kovaa vauhtia matkalla kohti avauskokoonpanoa.

Tavoitteiden merkitys on valtavan suuri niin päivittäisessä yksilön toiminnassa, kuin yrityksenkin toiminnassa. Myyntipäiville valmistautuessamme ajoin huomiotamme pois esimerkiksi voitosta tavoitteena, koska se on mielestäni lähtökohta kilpailuun lähdettäessä. Tavoite voi esimerkiksi liittyä siihen, kuinka voitamme. Tämä johti kuitenkin siihen, että varsinaista ”kovaa”, esimerkiksi rahallista, tavoitetta emme saaneet myyntipäiville aikaiseksi, ja se varmasti vaikutti lopputulokseen. Pinkkunäytössä meillä taas oli selkeät tavoitteet, ja ne olivat kaikkien nähtävillä. Lopputuloksena arvosanat 5 molemmista toimeksiannoista.

Tässä on yksinkertaisuudessaan käytännön esimerkki tavoitteiden tärkeydestä. Niiden laatimisen lisäksi niiden tulee olla niin selvät, että ne selittävät itse itsensä. Tämän lisäksi olen herätellyt itselleni ajatusta tiheämmästä välitavoitteiden asettamisesta. Välitavoitteilla saadaan aikaiseksi onnistumisen kokemuksia, pienemmissä mittakaavoissa toki, mutta useammin. Tämän lisäksi aion lisätä tavoitteisiini ripauksen rohkeutta lisää. Olen ihmisenä melko korkealentoista tyyppiä, joten tavoitteeni voivat joidenkin korviin kuulostaa jo valmiiksi rohkeilta. Haluan silti lisää.

 

 

Visualisointi

 

Visualisointia olen harrastanut melkein aina. Jalkapallo-otteluun matkustaessani kävin aina ottelun mielessäni läpi. Kävin läpi kaikki onnistuneet torjunnat ja keskitysten katkaisut. Tämän lisäksi kävin usein läpi epäonnistumisia ja niihin suhtautumista. Lähinnä kävin niitä läpi siksi, että en itse tekisi niihin epäonnistumisiin johtavia virheitä. Jalkapallokin on kuitenkin joukkuepeli, joten en voi toisten virheisiin juurikaan vaikuttaa ja sitä kautta voin joutua epäonnisiin tilanteisiin. Tämän takia on tärkeää myös käydä läpi mielessään se tilanne, kun paska osuu tuulettimeen.

Huomasin myös kirjaa lukiessani, että olen toteuttanut visualisointia muuallakin, kuin vain urheilussa. Mieleeni juolahti muisto tradenomiopintojeni ensimmäiseltä vuodelta liiketoimintasuunnitelmien esityksistä. Muistan käyneeni esityksen useita kertoja päässäni läpi, jokaista käden liikettä ja askelta myöden. Lavalla olin paljon vapautuneempi kuin olisin ollut, jos en olisi sisälläni käynyt sitä läpi.

Visualisointi liittyy lähinnä asioiden ja tehtävien suorittamiseen, tarkemmin aikaan hieman ennen niitä. Se auttaa valmistautumaan tilanteen luomaan jännitykseen. Tavoitteena on, että kun astut täyden katsomon eteen, oletkin ollut jo siellä. Tilanne onkin ”ihan tuttu” jo. Visualisoinnin kunnollinen hoitaminen auttaa huomattavasti suorituksen rauhallisuudessa. Visualisoidessa on myös tärkeää valmistautua vastoinkäymisiin. Entä jos mokaa? Entä jos asiakasyrityksen edustajat eivät innostukaan tuotteesta? Näihin tilanteisiin kannattaa visualisoida etukäteen toimintatavat, jotta niiden toteuttaminen oikeassa tilanteessa olisi helpompaa.

Aion ottaa visualisoinnin tarkemmin huomioon päivittäisessä toiminnassani. Pyrin vastaisuudessa visualisoimaan etukäteen mm. vetämäni pajat, juonnot sekä mahdolliset asiakastapaamiset. Jalkapallossa siitä oli niin valtavasti hyötyä, että vahvaa taipumustani visualisointiin en aio ainakaan rajoittaa.

Haluan lisää

 

Kirjan kansien välissä edetessäni minulla kasvoi koko ajan tunne siitä, että haluan vielä itseltäni enemmän, että tämä ei riitä. Se on ehkä juurikin tämä opus, joka viimein saa mukavuudenhaluisen itseni haastamaan minua tosissaan, vaatimaan vielä vähän enemmän. Vaatimustasoni voi olla jo melko hyvällä tasolla, mutta tällä hetkellä on sellainen olo, että mitä enemmän, sitä enemmän. Pystyn parempaan kuin tiedänkään. Haluan olla paras.

 

 

”Sinä olet kuitenkin henkisesti kova ja jatkat. Haluat opettaa kehollesi, että signaali tuli vähän liian myöhään. Maitohapot eivät sinua pysäytä. Otat vain pidempiä askelia. Kiristät tahtia. Olet kovuuden ruumiillistuma. Et pelkää kipuja. Rakastat niitä. Keskityt tekniikkaan kivuista huolimatta. Aiot voittaa. Levätä voi sitten maalissa. Naurat. Selviät seuraavasta mäestä. Juuri nyt, kun muut antavat periksi, sinä vasta aloitat. Muriset, äriset, rähjäät ja kiroilet. Kipu on pelkuruutta, joka häipyy kehosta. Kipu on varmin merkki siitä, että olet elossa. Kipu on väliaikaista. Jatka!”                                                 -Erik Bertrand Larssen, Paras

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close