Kuinka olla piittaamatta paskaakaan? Voi kun tietäisin.

Kirjan nimi herätti mielenkinnon lähteä mukaan matkaan, jossa opetellaan olematta piittaamatta paskaakaan. Se, että opinko jotain jää vielä mysteeriksi, mutta hauskaa kuunneltavaa ja huikeita tärppejä tarttui takulla matkaan.

Muutamat pointit jäivät parhaiten mieleeni ja herättivät ajatuksia. Kun ihmisellä on kaikki hyvin, hän saattaa lähteä etsimään itselleen ongelmia ja haasteita, jotka aiheuttavat ahdistusta elämään. Aivan kuin emme osaisi hyväksyä sitä, että kaikki on nyt hyvin ja nauttia siitä hetkestä. Täytämme tietynlaista tyhjiötä keksimällä itsellemme asioita joista ahdistua, vaikkemme ole ajatellutkaan sellaisia ennen tätä hetkeä kun kaikki on hyvin.

Kuulostaa nurinkuriselta, mutta on enemmän kuin totta. Tämä oli minun ahaa -elämykseni, joka tavallaan helpotti välittömästi minua käsittelemään omituisia tunteita ja sitä miksi koen oloni tällähetkelä toisinaan ahdistuneeksi, vaikka kaikki on paremmin kuin ikinä koskaan ennen elämässäni. Olen tiedostanut tämän ”ongelman” itsessäni aiemminkin. Kun koen olevani äärimmäisen onnellinen ja kaikkien palasten olevan enemmän kuin paikallaan, alan kokea yhtäkkistä ahdistusta ja stressaamaan asioista, jotka eivät ole käyneet mielessäni aikoihin.

Nykymaailma on niin hektinen ja tiedon tulva on valtaisampi kuin koskaan. Näemme, koemme, tunnemme jatkuvasti erilaisia ärsykkeitä joka puolelta. Olemme tavallaan tottuneet siihen, että jatkuvasti joku painaa mieltämme. Mutta entä silloin kun olemme onnemme kukkuloilla, emmekä yksinkertaisesti nää näitä samoja asioita enää stressaavina tai haitallisina. Alamme kehitellä uusia. Tai no, minä alan. Sekös vasta onkin paskinta paskaa.

Maailma on rakennettu sellaiseksi, että elämä on yksi kaunis ja hattarainen kulissi ulospäin. Kaikilla menee hyvin ja Instagram feedit pursuavat onnellisia hetkiä ja hyvää fiilistä. Media pursuaa onnistumistarinoita, kauniita kasvoja ja koteja. Kaikki on yleensä hienoa ja kaunista. Painosanalla yleensä.. toki tosielämääkin kuvaavia tarinoita ja blogeja on mielinmäärin, joka on mahtavaa, mutta tajuatte varmasti pointtini.

Mihin tämä sitten johtaa… medianlukutaito olisi varmasti jokaiselle meille paikallaan. Jatkuva vertailu ja tunne siitä, että kellään muulla ei ole mikään huonosti syö miestä ja naista.

Todellisuudessa kulissielämän takana taatusti kuhisee, varmasti yhtä paljon kuin omassa elämässäsi. Suurin osa meistä on kokenut ahdistusta, ikäviä tunteita, masennusta, omituisia ajatuksia, epävarmuutta, vaikka mitä. Mutta usein koemme olevamme niitä ainoita ongelmiemme ja ajatuksiemme kanssa. Kuinka lohdullista ja helpottavaa olisikaan tietää, että valtaosa meistä kamppailee samojen asioiden kanssa.

Toinen ahaa -elämys oli lausahdus ”Itsetuntemus on sipuli”. Siinä on muutama kerros, mitä syvemmälle mennään sipulin ytimeen, sitä henkilökohtaisemmat arvomme siellä ovat. Harva ihminen pääsee toisen ”sipulin ytimeen”. Hauska tapa ilmaista asia!

Sipulin ulkokuorella mietitään sitä, ymmärrämmekö me omat tunteemme, vai luulemmeko vain ymmärtävämme. Voidaan puhua niin sanotuista sokeista pisteistä. Ymmärrämmekö todella syyn ja seurauksen tunteellemme, vai perustelemmeko sen vain haluamaamme totuuteen ja arvoon. Kun haluamme pureutua syvemmälle tunteisiin, voimme miettiä miksi tuntuu siltä kuin tuntuu ja mistä se johtuu. Miksi jokin tilanne aiheuttaa meille sellaisen tunteen, voiko siihen liittyä jokin aiempi kokemus? Kuinka reagoimme tunteeseen, menemmekö sen mukana ja toimimme ”tunteella” vai ajattelemmeko järjellä ja koetamme selvittää syyt tunteen takana ja kyseenlaistaa itseämme ja käytöstämme. Herää kysymys, onko tunne arvojemme mukainen ja onko käyttäytymisemme tunteen jälkeen okei arvoihimme verraten.

Aasinsiltana pääsemmekin sipulin ytimeen, sinne arvoihin, jotka ohjaavat toimintaamme, vai ohjaavatko? Jokaisen olisi hyvä miettiä omia arvojaan, mistä ne tulevat ja miksi ne ovat juuri ne mitkä ovat. Perustammeko tekemisemme ja olemisemme arvoihimme, vai ovatko ne vain teennäiset ”ihanneminän” arvot, mutta toimintamme on tosiasiassa jotain aivan muuta. Henkilökohtaiset arvot ovat sipulin ydin, miksi toimimme kuinka toimimme ja mitkä ovat omat arvomme. Ne liittyvät olemiseen ja tekemiseen ja siihen millaiseksi miellät mitkäkin tilanteet. Kaikki tämä pohjautuu arvoihimme. Arvot ovat erinomainen mittari auttamaan elämässä. Jos pystymme perustamaan toimintamme arvoihimme ja luottamaan itseemme, pääsemme taatusti pitkälle, ja monet tilanteet helpottuvat. Tämä ei ole takulla helppoa ja vaatii itseluottamusta mennä omaa tietä, kuunnellen arvojaan.

Tästä inspirooituneena voisin miettiä syvällisemmin omia arvojani ja miksi juuri nämä ovat arvoni, kuinka ne näkyvät elämässäni, kommunikoinnissani muiden ihmisten kanssa, taikkapa päätöksenteossa kinkkisissä tilanteissa.

LÄHTEET:

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Mark Manson. 2018. Äänikirja.