Me Samoassa käymme läpi tavallisten oppimissopimusten sijaan johtamisoppimissopimuksia. Miksi näin? Olemme käsitelleet tavallisen oppimissopimusten asioita niin mökkipajassa kuin arjessakin, joten koimme, että meidän olisi hyvä peilata ja liittää oppimissopimuksemme johtajuuteen. Tämä vaihe tukee oppimistamme tulevaisuutta ajatellen, kun pääsemme syvemmin pohtimaan sitä, millaisia johtajia olemme sekä mihin suuntaan olemme menossa.

Jotta pääsemme kunnolla syvälle johtamisoppimissopimukseen, haluan pohtia valmentajamme Veijon esittämää kysymystä, mistä oma johtajuuteni kumpuaa. Tähän ajatukseen on tärkeää liittää ihmiskäsitykseni, minuun vaikuttaneet kokemukset sekä uskomukseni hyvästä johtajuudesta.

Jotenkin näen ja uskon, että johtajuuteni havittelu tulee jo lapsuudesta ja nimenomaan perhe-elämän kautta. Olen jo nuorena tyttönä ollut innokas ottamaan astetta enemmän roolia asioissa sekä olemaan enemmän esillä ja halunnut erottua joukosta. Oli parasta saada olla näytelmissä päänäyttelijän roolissa ala-asteella, johtaa projektitöitä ja toimia hallituksessa puheenjohtajana yläasteella, toimia lukiossa luokan puheenjohtajana sekä olla johtajana lukion tapahtumissa, kuten vanhojentanssi -komiteassa ja penkkariprojektissa.

Kaikki nämä kokemukset ovat vain saaneet minun hamuavan lisää johtajanroolia. Kaikista on aina saanut jonkinlaista kiitosta ja kunnianosoitusta hyvästä suorituksesta, mikä on motivoinut minua näyttämään muille vielä lujemmin, kuinka monta muuta ässää hihastani vielä löytyy.

En ole koskaan ollut luovuttajatyyppiä. Tästä kumpuaa myös se puoli persoonastani, kuinka en halua näyttää haavoittuvalta ja epäonnistuneelta kenenkään muun edessä. Syy tähän voi olla myös se, etten myöskään nähnyt muiden epäonnistumisia. Tämä sai minut ymmärtämään, ettei muilla mene huonosti ja täten koen olevani jotenkin heikompi, mitä en todellakaan halunnut olla.

Uskoin, että hyvällä johtajalla ei ole huonoja päiviä ja he puskevat joka päivä korkealla motivaatiolla eteenpäin. Uskoni ja käsitykseni on muuttunut tähän hurjasti, enkä enää näe asiaa samalla tavalla. Mutta tämä uskomus on ollut mielessäni jo nuorena, mikä on kasvattanut osittain johtajapersoonaani.

Työssä ja projekteissa, mihin olen hypännyt mukaan, olen löytänyt ihmisen tai ihmisiä, joita katson ylöspäin. Haluan tässä kohtaa kertoa siitä, kuinka tämänhetkinen esimieheni on vaikuttanut minuun ja johtaja-asenteeseeni. Aloitin työt 2021 keväällä, jolloin suoritimme vielä opintoja etäyhteyksillä. En tällöin vielä kunnolla tuntenut oikein ketään niin tiimistä kuin akatemialtakaan eli kokemusta ja tuntemusta uusista ihmisistä uudessa kaupungissa oli vielä osittain vierasta.

Kun aloitin työni, esimieheni toivotti minut tervetulleeksi niin lämpimästi ja samalla räväkkään iloisesti, mitä en todellakaan osannut odottaa. Ovatko esimiehet oikeasti innokkaita ja iloisia persoonia? Aiempiin työkokemuksiini perustuen, olin uskonut, että esimiehet ovat vain henkilöitä, jotka johtavat diktaattorimaisesti työpaikkaa ja delegoivat tehtäviä alaisilleen. Olin siis väärässä, koska olin asettanut ennakkoluuloja tuntematonta henkilöä kohtaan.

Työnantajani johtajamalli on minusta erinomainen ja juuri meidän työtiimillemme ja minulle sopiva malli. Hän ei siis johda aiemmin mainitsemallani diktaattori tyylillä, vaan toimii osana tiimiä ja toimii esimerkillä johtamisella. Totta kai hänellä on myös vaativampia tehtäviä hoidettavana, mutta niistä huolimatta, hän ei koskaan kohtele minua tai meitä kuin olisimme vain hänen alamaisiaan. Hän luottaa tiimiin, motivoi kaikkia omalla asenteellaan ja uskaltaa myös jakaa haavoittuvaisuutensa.

Toiminta vaikuttaa positiivisesti työilmapiiriin, jolloin jokainen tiimin jäsen uskaltaa olla oma itsensä ja motivoituu työstä. Koska ilmapiiri vaikuttaa koko tiimiin, se johtaa ja edistää kaikkia painamaan hyvää duunia eteenpäin. Tällaista toimintaa on ollut heti alusta lähtien, kun työtiimiin olen liittynyt. Tämän opin olen ottanut myös omaan käyttööni niin projekteissa, kun arkielämässäkin kehittyäkseni johtajana.

Tässä kohtaa johtajuuden haluni on kasvanut entistä enemmän. ”Tällainen esimies minäkin haluan olla”, muistan ajatelleeni ja tämä ajatus pätee edelleen. Haluan edetä juuri tässä kyseisessä firmassa ylöspäin ja minulla on tähän työnantajani 100 % tuki. Työnantajani näkee minussa tämän potentiaalin ja hän kannustaa ja motivoi minua tekemään kovasti töitä haaveeni eteen. Juuri samalla tavalla, kuin nuorempanakin kotona minua on kannustettu ja haastettu. Työstä saamani kiitos tuottaa tulosta ja minuun luotetaan tiimissä. Jälleen johtajuus ja hyvän johtajuuden tavoittelu motivoi minua puskemaan eteenpäin.

Miten pääsen siihen, millainen haluan olla, vaatii minulta paljon erilaisia kokeiluja ja kokemuksia. Kokemuksilla kasvatan itseluottamustani ja osaamistani. Minun tulee kokeilla erilaisia työympäristöjä ja tiimejä, joiden avulla opin sen, millainen sopii minulle parhaiten. Paineen alla työskentely on suurin haaste, sillä en ole ennen 24H projektia kunnolla työskennellyt niin kovan paineen ja vastuun alla. Täytyy haastaa itseäni ja opetella suoriutumaan paineen alla työskentelystä liikaa kuormittumatta ja pitää huolta kunnolla palautumisesta.

Samoassa olen toiminut jo parissa vastuuroolissa; talouspäällikkö ja oppimistiimi. Vaikka olisi hyvä tarkastella vastuuroolien ulkopuolelle johtamistani, haluan kuitenkin tässä kertoa siitä, kuinka johtamisellani olen vienyt meidän tiimiämme eteenpäin sekä johtanut muita. Oppimistiimi on ollut minulle uusi haaste tiimissä ja olen ottanut pestin haltuun Peten kanssa. Tässä pestissä koen ja tunnen loistavani. Niin kuin olisi kukkaan puhjennut.

Asiat, joita oppimistiimissä teemme eivät olleet niin haastavia kuin osasin alun perin kuvitella, koska olin kääntänyt asenteeni siihen, että ”minä haluan onnistua tässä”, ”minä haluan oppia tästä enemmän”. Asenteeni esseisiin, pajoihin ja yleisesti oppimista kohtaan ovat hyvät, koska olen oppimistiimin kautta osannut oivaltaa niiden hyödyt niin nykyhetkeä kuin tulevaisuuttakin ajatellen. Pyrin oivalluksillani tuoda näkökulmia tiimille, esimerkiksi kehittämällämme essee- ja podcast tempauksella sekä pajojen suunnittelu- ja esittelyvaiheessa. Tämä on rooli, jossa haluan jatkaa loistamista ja onnistumista. Miksi koen näin? Kiitos, mitä tiimiläisiltä saan työpanoksestani, edelleen muovaa minua ja motivoi tekemään enemmän.

Tunnistan itsessäni kilpailuhenkisyyden ja voitontahto sekä onnistuminen ovat korkealla mielessäni, kun teen työtä tai projektia. Minun tulee edelleen kehittää häviönsietokykyäni ja sitä, etteivät tunteeni kuumenisi ja ns. kiehuisi yli, kun jokin ei onnistu tai kilpailuvietti vastustajan puolelta on myös korkea. Käytökseni ei aina ole esimerkillistä, kun tunteet ovat pinnassa ja filtteri pettää. Tätä minun täytyy kehittää itsessäni, jotta minusta voi tulla tulevaisuudessa hyvä esimerkillinen johtaja.