Johtajuus on aina asenne, ei koskaan annettu asema tai rooli suhteessa muihin ihmisiin. Tämän ajattelutavan tulee heijastua kaikkiin elämän osa-alueisiin ja kohdistua jokaiseen sinua ympäröivään ihmiseen omasta kullannupusta työkavereihin. Egon vaikutus näkyy oman edun tavoitteluna ja suppeakatseisuutena. todellinen johtaja ymmärtää ja hyväksyy roolinsa ohjaajana ja tukijana. Johtajan tehtävänä ei ole loistaa kyvyillään, vaan huolehtia siitä, että muut loistavat. ”Ainoastaan, jos arvostat toisten ihmisten olemista ja tekemistä enemmän kuin omaasi, voit todeta ymmärtäväsi jotain ihmisläheisestä johtajuudesta. Sinun on siis luotava mahdollisuudet toisten onnistumiselle omalla toiminnallasi.”

Hyvä johtajuus perustuu henkiseen ja fyysiseen läsnäoloon, erilaisuuden kunnioittamiseen ja ennen kaikkea jatkuvaan, tasavertaiseen vuorovaikutukseen. Toimiva vuorovaikutus luo edellytykset johtajan tärkeimpien ominaisuuksien harjoittamiselle. Tikkanen määritteli johtajan tärkeimmiksi ominaisuuksiksi valppauden, valmiuden päätösten tekoon, väkevyyden ja vastuunoton.

Valppaus tarkoittaa uudistumisvalmiutta sekä ympäristön ja tilanteiden havainnointikykyä. Omalla kohdallani tämä vaatii harjoitusta, sillä olen mukavuudenhaluinen. Teen asiat mieluiten hyväksi koetulla tavalla, joten uudistuminen niin kovasti kuin se ajatuksena viehättäisikin sotii omia tottumuksiani vastaan. Toisaalta olen tarkkailija, joten ympäristön havainnointi ja arviointi sopii minulle loistavasti.

Päätösten teko on käytännössä johtajuuden vaalimista asenteena ei asemana. Se on myös parhaimmillaan oman edun ja mukavuuden luopumista. Tällainen epähierarkinen ajattelu sopii minulle, sillä en edes mielelläni itse loista parrasvaloissa, mutta voin auttaa muita heidän tavoitteidensa saavuttamisessa. Mukavuusalueelta poistumiseen suhtaudun kuitenkin lähes poikkeuksetta varauksella, mikä rajoittaa johtamiskykyjäni.

Väkevyys vaatii oman identiteetin vaalimista ja mahdollisen roolin hylkäämistä. Rooli on keinotekoinen osa ihmistä, jota vaalimalla asetat itse itsesi lokeroon, jonka ulkopuolelle et uskalla tai halua mennä. Käytännössä et siis itse usko itseesi, joten miksi kenenkään muunkaan pitäisi. Usein on paljon helpompaa vain ajatella, että ei minusta ole tuohon, esimerkiksi siihne johtajan rooliin ja olla sen turvin edes yrittämättä. Ensimmäinen askel roolin luomien kuvitteellisten rajojen rikkomiseen voisi olla mukavuusalueelta poistuminen. Olen huomannut, että esimerkiksi myyntityön tekeminen on herättänyt minussa kiinnostuksen siihen erikoistumiseen, vaikka alun perin kyseinen työtehtävä ei vaikuttanut minusta lainkaan omanlaiseltani hommalta. Nyt olen kuitenkin erinäisten projektien kautta joutunut harjoittamaan myyjäntaitojani ja omaksi yllätyksekseni huomannut, ettei se olekaan hassumpaa. Roolin ulkopuolelle astuminen siis kannattaa.

Hyvä johtaja ymmärtää erityisesti vastuun merkityksen.  Kokonaisvaltainen vastuun ottaminen tarkoittaa vastuunottoa itsetuntemuksen syventämisestä, itsensä kehittämisestä, omista ajatuksista, asenteista, arvoista sekä päätöksistä ja niiden vaikutuksista. Vastuullisuus lähtee sisältä päin, ei egon ohjaamana. Itse koen, että olen aina ollut hyvinkin vastuullinen, mutta vasta hiljattain olen alkanut sisäistää todellisen vastuun olevan paitsi annettujen tehtävien kunnialla suorittamista, myös itsensäjohtamista. Iskostettuani tämän tajuntaani olen yrittänyt lisätä työskentelyssäni oma-aloitteisuutta sekä suunnitelmallisuutta ja sitä kautta tehokkuutta.

Kuten edellä jo totesin, vuorovaikutus kaikkien työntekijöiden ja tiimin jäsenten välillä on johtajuuden onnistumisen kannalta kriittisin asia. Työminää ja vapaa-ajan persoonaa ei pitäisi pitää erillisinä, mikä tarkoittaa, että työpaikallakin tulisi voida ilmaista tunteita. Johtajan vastuulla on edesauttaa toimillaan sellaisen työyhteisön syntymistä, jossa jokainen tiimin osanen kokee luontevaksi kertoa rehellisesti tuntemuksistaan. Tunteista vaikeneminen johtaa ongelmien peittelyyn, mikä taas vähentää yrityksen tehokkuutta ja hiertää tiimin jäsenten välejä. Itse olen melko hyvä kuuntelija ja ymmärtäjä. Etsin kompromisseja kiistatilanteissa ja haluan luoda tasa-arvoisen ilmapiirin työympäristööni. Jättäydyn kuitenkin liiaksi taka-alalle, koska en halua osakseni arvostelua. Mukavuusalueelta poistuminen myös vuorovaikutuksessa lisäisi johtajan kykyjäni.