Tampere
01 Dec, Tuesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Johtamisen taito



Kirjoittanut: Anniina Rantalainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Dettmann ja johtamisen taito
Henrik Dettman
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Valmentajamme Veijo suositteli minulle kehityskeskustelussa koripallomaajoukkueen valmentajan, Henrik Dettmannin Dettmann – ja johtamisen taito -nimistä kirjaa. Ennakkoluulottomasti aloin lukea kirjaa e-muodossa, ja olin jo ensimmäisten kahdenkymmenen sivun jälkeen aivan valmis lopettamaan: eihän koripallotarinoilla ollut mitään tekemistä johtamisen kanssa! Dettmann kirjoittaa kirjan alussa yksityiskohtaisia tarinoita urastaan ja henkilöistä, keiden kanssa on tehnyt töitä. En meinannut millään ymmärtää, miksi minun kannattaisi lukea koripallovalmentajan kirjoittamaa kirjaa.

Tajusin kuitenkin jossakin vaiheessa, että kirjassa käsiteltyjä oppeja urheilumaailmasta voi soveltaa suoraan liike-elämän johtamiseen, ja moni Dettmannin kuvailema pattitilanne koripallokentillä tai pukuhuoneissa kuulosti samanlaisilta kuin meidän kohtaamamme tilanteet yritystä pyörittäessämme. Monet tilanteet, jotka Dettmann on ratkaissut joukkueensa kesken, olisivat täysin samalla tavoin ratkaistavissa myös yritysmaailmassa tiimin kesken.

Pari kohtaa tekivät minuun erityisen vaikutuksen, ehkä juuri siksi, että tunnistin niistä joko itseni tai tiimini. Ensimmäinen kohta kuuluu näin: ”Valmentaja valmistautuu peliin samalla tavalla kuin pelaaja: hän luo itselleen ennakkomielikuvan pelin kulusta. Joidenkin valmentajien käsikirjoitus on hyvin tiukka. Itse pyrin pitämään viitekehykseni niin väljänä, että teen ratkaisuni pelin ehdoilla pikemmin kuin valmiiden suunnitelmien pohjalta. Ajattelu on pelin ymmärtämiseen liian hidas väline, joten pelitilanteessa valmentajan on tehtävä ratkaisunsa kokemuksen hioman intuition avulla. Vaistoonsa kannattaa luottaa. Olen huomannut, että melkein kaikki kirvelevimmät tappioni ovat tulleet silloin, kun en ole ymmärtänyt luopua jostain etukäteen tehdystä suunnitelmasta.” (Dettmann, H. Dettmann – ja johtamisen taito. s. 148.)

Yksi suurimpia haasteitani ihmisenä – ja varmasti tiimiläisenä myös – on se, että en suhtaudu äkkinäisiin suunnitelmien muutoksiin kauhean hyvin. Rakastan ennalta-arvattavuutta ja suunniteltuja juttuja, ja minua alkaa ahdistaa, jos tilanteet muuttuvat liikaa tahtomattani. Voin siis kuvitella, että johtajana suurin haasteeni olisi juurikin tämä tilanteiden elämisen kestäminen ja se kuuluisa epävarmuudessa lepääminen. On minunkin mielestäni totta, että parhaimmat johtajat osaavat mukautua tiimin tilanteisiin ja toiveisiin niin hyvin, että muuttavat suunnitelmia tarvittaessa nopeastikin. Koska se on kuitenkin itselleni hankalaa ihan jokapäiväisessä elämässänikin, uskon, että johtajan roolissa tässä olisi minulle suurin opin paikka. Ketterä toiminta, tiimin tarpeiden kuuntelu ja aistiminen sekä itsensä ja omien tarpeidensa unohtaminen on haastavaa, mutta varmastikin yksi johtamisen tärkeimpiä peruselementtejä.

Toinen Dettmannin kirjoittama lausahdus, josta inspiroiduin, kuuluu näin: ”Pelin aikana tulee aina parempia ja huonompia suorituksia. Yritän välttää sitä, että ottaisin pelaajan vaihtoon heti yhden epäonnistumisen jälkeen, sillä sellainen syö itseluottamusta ja synnyttää pelon ilmapiiriä. On parempi yrittää luoda tilanne, jossa pelaaja saa alle edes yhden onnistumisen, ja ottaa hänet vasta sen jälkeen vaihtopenkille. Silloin hän tulee vaihtopenkille positiivisessa tunnetilassa.” (Dettmann, H. Dettmann – ja johtamisen taito. s. 150)

Dettmannin mukaan on tärkeintä keskittyä kunkin pelaajan vahvuuksiin. Tämän olemme myös todenneet Hurmassa. Myynti on tästä hyvä esimerkki. Olemme selkeästi leimanneet itsemme tiimiksi, joka ei osaa tai tahdo myydä. En tarkalleen tiedä, missä vaiheessa tällainen lipsahdus on päässyt tapahtumaan, mutta jostakin syystä olemme tehneet myynnistä itsellemme pahimman mahdollisen vihollisen. Tiimissämme on muutama huippulahjakas myyjä, ja heihin luotetaan kyllä aina kun jotakin pitäisi myydä. Ne muutamat, jotka ovat erehtyneet tiimityöskentelymme alkuaikoina paljastamaan, että pelkäävät myyntiä ja eivät tykkää sitä tehdä, ovat leimaantuneet kehnommiksi, ”myyntikammoisiksi” myyjiksi. Kuitenkin aina, kun joku myyntikammoinen on tehnyt onnistuneet kaupat, on kaikkien muiden myyntiä pelkäävien ollut helpompi yrittää myös. Olemme liikaa siis keskittyneet siihen, mitä emme osaa tai halua tehdä. Uskon, että jos olisimme alusta asti kannustaneet kaikkia myynnistä kiinnostuneita ja siitä tykkääviä vain toteuttamaan itseään ja antaneet myyntiä karttavien katsella vierestä ja valmistautua henkisesti myynnin harjoitteluun, olisimme tehneet parempaa tulosta. Aika mustavalkoista, myönnän, mutta näin todella uskon. Me ”myyntikammoiset” omaamme monia muita todella hyödyllisiä taitoja, joista on hyötyä myynnin tukena: kirjoitus, asiakaspalvelu, visuaalinen silmä, noin muutamia mainitakseni. Olisimme tiiminä voineet alusta asti keskittyä enemmän myös näihin taitoihin sekä niiden korostamiseen ja kehittämiseen. Onneksi olemme tajunneet asian, ja nykyään käytämme jo selkeästi paremmin hyödyksi tiimiläisten erilaisia vahvuuksia!

Kolmas, ytimekäs oivallus, jonka kirjasta bongasin, kuuluu näin: ”Valmentajan on tärkeää vaistota pelaajien tunnelmat ja kentän tapahtumat, sillä pelin johtaminen on enemmän taidetta kuin tiedettä.” (Dettmann, H. Dettmann – ja johtamisen taito. s. 154)

Tunneäly on mielestäni yksi johtajan tärkeimmistä ominaisuuksista. On sanoinkuvaamattoman tärkeää, että johtaja osaa lukea tiimiläisten tunteita ja motivaatiotasoa, ja toimia niiden mukaan tiimin hyväksi. Tämän syksyn team leaderimme Matilda on tästä täydellinen esimerkki: Maddella on uskomaton kyky aistia ihmisten fiiliksiä ja vireystasoa, ja hän on mielestäni hienosti johtanut tiimiämme tänä syksynä – oikeasti tiimiläisten ehdoilla. Maddesta näkee, että hän tekee kaiken tiimi edellä, ja luottaa siihen, että oma oppi tulee kyllä perässä, kun vain tekee. Koen, että tänä syksynä tiimissämme on ollut entistä vähemmän havaittavissa väsymystä ja kärttyisyyttä. Tähän on tietysti monia eri tekijöitä, mutta mielestäni se, että tiimin hyvinvointi on otettu alusta asti ykkösprioriteetiksi johtamisessa, on ollut ihan elintärkeää.

Viimeinen poimimani tokaisu kirjasta kuuluu näin: ”Peli on pelaajien, mutta on valmentajallakin keinonsa. Hän voi huutaa ohjeita, vaihtaa pelaajia, ottaa aikalisän tai viimeisenä keinona vaihtaa taktiikkaa.” (Dettmann, H. Dettmann – ja johtamisen taito. s. 151)

Niin, vaikka onkin tärkeää kuunnella tiimiä, tehdä päätöksiä tiimin toiveet ja tarpeet edellä ja jättää omat mielitekonsa ja tarpeensa taka-alalle, on johtajalla aina kuitenkin vastuu tiimin tehokkuudesta ja hyvinvoinnista. Se, että istuu sormi keskellä suuta tiiminsä edessä ja kysyy, että mitäs nyt tehdään, ei mielestäni ole hyvää johtamista sekään. Täytyy osata suunnitella ja tehdä strategioita mielessään valmiiksi kaikkia tilanteita varten, ja jos tiimin toiveesta suunnitelmat muuttuvat, niin siihenkin on totuttava ja mukauduttava. Lähtökohtaisesti johtajalla tulisi kuitenkin olla paras käsitys siitä, mitä kohti tiimi on menossa ja millä tyylillä, ja jos suunnitelmat osaa tehdä etukäteen sen mukaan, mitä tiimi tahtoo, ja on olettanut oikein, voi kutsua itseään jo aika hyväksi johtajaksi.

Dettmann – ja johtamisen taito oli yllättävän mielenkiintoinen. Se on yllättävää ihan vain siksi, etten ymmärrä koripallosta mitään, ja kuten sanottu, heti kirjan aloittamisen jälkeen olin jo valmis lopettamaan. Dettmann on kuitenkin taidokkaasti sulauttanut valmentamis- ja johtamisvinkit koripallokielen sekaan niin, että tavallinen talliainenkin voi napata kirjasta talteen parhaat opit tiimijohtamiseen. Ja täytyy sanoa, että kyllä se Veijokin on kova äijä: pitäisi joka päivä kysyä häneltä kirjavinkkejä. Ikinä en ole vielä huonoa Veijon suosittelemaa kirjaa lukenut!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close