Tampere
29 Mar, Friday
1° C

Proakatemian esseepankki

Johtamisen psykologia; Itsensä johtaminen



Kirjoittanut: Rosa Salminen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Itsensä johtamisen tärkeys korostuu nykypäivänä pirstaloituneessa työympäristössä, jossa loputon tietovirta ja muuttuvat olosuhteet vaativat työntekijältä jatkuvaa uudistumiskykyä ja tavoitetietoisuutta. Itsensä johtaminen tarkoittaa siis sitä, miten yksilö ohjaa ja motivoi itseään työsuoritukseen. Itsensä johtamisella voidaan myös viitata kaikkeen toimintaan, millä ihminen tehostaa ja suunnittelee työntekoaan (Niinivaara, 2019).   

 

Esseen on kirjoittanut Saura Pohjonen, Rosa Salminen ja Kaisa Oksala. Tarkoituksenamme on ymmärtää itsensä johtaminen laaja-alaisesti; sekä johtamisen psykologian näkökulmasta, sekä millaisena ilmiönä itsensä johtaminen nykypäivänä näyttäytyy.   

Itsensä johtaminen heijastuu kaikkeen toimintaan (Niinivaara, 2019), helpompia mittareita ymmärtää mitä on hyvää itsensä johtamista Proakatemialla ovat esimerkiksi essee deadlinet. Hyvät itsensä johtajat eivät koe ongelmaa näiden essee deadlinejen kanssa tai toinen näkyvä havainnointi on tunteiden säätely. Mitä paremmin pystyt tunteitasi säätelemään, sen parempi olet itsensä johtamisessa. Tunteiden säätely voi olla vaikeaa ja se voi vaikuttaa myös omaan sisäiseen puheeseen. Jos et pysty säätelemään omasta mielestäsi tarpeeksi hyvin tunteita, sisäinen puhe voi olla hyvinkin lyttäävää. Jatkuvalla harjoittelulla sisäisen puheen voi kääntää positiivisemmaksi, mikä tulevaisuudessa auttaa hallitsemaan vielä paremmin tunteiden säätelyä, koska pettymyskin vie tunteiden säätelyä vaikeammaksi, jolloin voi tulla tilanne, jossa vain luovuttaa.   

 

Proakatemialla opiskellaan pääsääntöisesti tiimissä, jolloin itsensä johtaminen vaikuttaa myös tiimitasolla. Tiimitasolla olevia vaikuttimia ovat vuorovaikutus, kuten koheesio ja konfliktien hallinta, ryhmä tehtävät, sisäinen tiedonkäsittely, sekä ryhmän kokoonpano. Tiimiin myös vaikuttaa ulkoinen johtaminen, organisaation kulttuuri ja palkitsemisjärjestelmät. Eli itsensä johtamista voidaan myös tarkastella tiimitasolla (Niinivaara, 2019). Kuitenkin tässä esseessä paneudutaan kokonaisvaltaisesti itsensä johtamiseen, mutta on hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa, että itsensä johtaminen vaikuttaa myös tiimitasolla. Lopuksi reflektoimme Saawa ja Kipinä osuuskunnan jäsenien itsensä johtamista ja sen vaikutusta tiimeissämme.    

 

Mitä itsensä johtaminen on?  

Itsensä johtaminen on normatiivinen malli, joka pyrkii sanansa mukaisesti asettamaan normin ja antamaan ohjeen oikeanlaisesta ja hyvänä pidetystä tavasta toimia. Normatiivisen mallin katsotaan antavan opastusta ja ohjeistusta siihen, miten työntekijä voi suoriutua työstään paremmin. Itsensä johtamista voi myös kuvata prosessiksi, missä ihminen vaikuttaa itseensä ja ohjaa, sekä motivoi itseään suoriutumaan vaaditusti ja mahdollisuuksien mukaan paremmin kuin vaaditusti (Niinivaara, 2019). Elämässä varmaan kaikista haastavin osuus onkin johtaa itseään, koska siitähän on helppo lipsua ja selitellä itselleen, jos minkämoisia selityksiä.   

 

Sosiaalista oppimista koskeva sosiokongnitiivinen teoria selittää yksilön toimintaa ajattelun, persoonan ja käyttäytymisen sekä ympäristön yhteispelinä, missä kaikki osatekijät vaikuttavat ja muokkaavat toisiaan. Ihmisen tunteet, ajatukset ja käyttäytyminen ovat seurausta sekä suorasta kokemisesta, että havainnoimisesta. Eli sosiaalisessa oppimisessa korostuu ihmisen toimijuus ja havainnoimalla oppiminen. Havainnoiva oppiminen koostuu taas neljästä perättäisestä osaprosessista, joita ovat tarkkaavaisuus, säilyttämiseen, suorittamiseen, reaktion tuottamiseen, sekä motivaatioon liittyvät prosessit.  Seuraavissa kappaleissa käsitellään itsensä johtamisen strategiat, jokainen näistä itsensä johtamisen alle lukeutuva strategia voi koostua useammasta osastrategiasta ja käsitteestä (Niinivaara, 2019).   

 

Yhtenä strategiaryhmänä johtamiseen kuuluu omien ajatusten johtaminen. Eli tässä on kyse oman ajattelutavan muutoksesta, omien ajatusten johtamisessa työntekijä tunnistaa itselleen haitalliset uskomukset, suoritusta haittaavat ajatukset ja korvaa ne positiivisemmilla ajatuksilla. Moni meistä varmasti tunnistaa haitalliset ajatukset, mutta harva meistä pyrkii kääntämään aktiivisesti ajatteluaan itselleen haitallisilta ajatuksilta pois. Yleensä sisäinen puhe sisältää itseä lannistavia elementtejä, mitkä vaikuttavat suoritukseen kielteisesti. Tiedostamisen jälkeen kuitenkin sisäinen puhe pystytään kääntämään itseä rohkaisevaksi, jolla on suuri vaikutus työn suoritukseen. Tällä prosessilla on myös yhteys omien tunteiden säätelyyn (Niinivaara, 2019).   

 

Toisena itsensä johtamisen strategiaryhmänä on itsensä johtamisessa tunteiden johtaminen. Tunteiden säätely ja tunneälykkyys perustuu omien tunteiden johtamiseen. Tunteiden johtamisen osastrategiat liittyvät ympäristöön, luonnollisiin palkintoihin, käyttäytymiseen, kognitiivisiin ja psykologisiin prosesseihin, joiden avulla pystytään vaikuttamaan tunteisiin. Ympäristötekijät ovat esimerkiksi työskentelyolosuhteet ja prosessit, joiden avulla voidaan vaikuttaa tunteisiin. Esimerkiksi jos työolosuhteet ovat sotkuiset, niin negatiivisia tunteita herättävät virikkeistä tulee päästä eroon, tässä kontekstissa tarkoitetaan siivoamista, jolloin korvataan sotkuisuus siisteydellä ja tämä tuo positiivisen tunteen. Käyttäytymiseen liittyvissä strategioissa pyritään keskittymään käyttäytymistoimintoihin ja malleihin, jotka puolestaan lisäävät positiivisia tunteita. Käyttäytymismallit näkyvät verbaalisessa ja yhteistyöhön pyrkivässä toiminnassa. Luonnollisten palkintojen strategiat keskittyvät kokemuksiin, jotka ovat sisäisesti myönteisiä. Työelämässä tällöin korostetaan toimintamalleja, jotka ovat sisäisesti motivoivia ja autenttisia. Tieto tämänkaltaisista kokemuksista saadaan vuorovaikutusten avulla, jolloin tämänkaltainen toiminta herättää tehokkuutta lisääviä tunnekokemuksia työpaikalla. Kognitiiviset strategiat liittyvät mielen harjoittamiseen kuten esimerkiksi sisäisen puheen, meditaation ja mielikuvaharjoittelun avulla, sekä haitallisten ajatusmallien kyseenalaistamiseen.  Psykologinen strategiajoukko sisältää kehonhallinnan ja kemialliset valinnat, kuten liikunnan, ruokavalion, musiikinkuuntelun elämäntapojen säätely johtaa myönteisiin tunnekokemuksiin. Itsensä johtamisessa on kyse niin uusien taitojen omaksumisesta, kuin yksilössä olemassa olevien prosessien valjastaminen myönteiseksi ja näin ollen tehokas toiminta mahdollisestaan (Niinivaara, 2019).   

 

Miten itsensä johtaminen havaitaan?   

 

Jokainen meistä haluaa päästä tavoitteisiin, mutta miten tavoitteisiin pääsy todennetaan itsensä johtamisessa? Itsensä johtamiseen on kehitetty mittari. Itsensä johtamisen tutkimus perustuu valtaosin RSLQ-mittariin (revised self-leadership questionnaire). Tämä 2002 uudistettu mittari perustuu itsearviointiin ja mittaa kohtuullisen luotettavasti yksilön itsensä johtamista käyttäytymisenä, kognitiivisena työskentelynä ja luonnollisena palkitsevuutena. Mittarissa on 35-kohtaa ja se sisältää väitteitä onnistumisen visualisoinnista, sisäisestä puheesta ja rakentavista ajatusmalleista. Muitakin mittareita ja kenttätutkimuksia on tehty itsensä johtamisesta, mutta aika pitkälti tutkimuskenttä rajautuu yhden mittarin ympärille (Niinivaara, 2019).   

 

Itsensä johtamista voi havaita myös tiimissä reflektoimalla. Valta osa kehittymisestä tapahtuu palautteen kautta, missä käydään yhdessä dialogia ja reflektoidaan useamman henkilön voimin. Tämänkaltainen dialogi itsensä johtamisesta voi aluksi tuntua haastavalta, sillä peiliin katsominen voi olla alkuun hankalaa, kun joutuu peilaamaan omaa toimintaansa muiden ihmisten kautta ja edessä, mutta harjoittelun kautta helpottuu.   

 

Mitä hyötyä on itsensä johtamisesta?  

 

Hyvät itsensä johtamistaidot voivat joko liittyä persoonallisuuteen tai niitä voidaan oppia. Muodollisella koulutuksella voi kehittää itsensä johtamista, vaikka henkilöllä ei olisi itsensä johtamista tukevia persoonallisuuspiirteitä. Myös muun elämänkokemuksen karttuessa itsensä johtamisen taito kehittyy. Mitä paremmin työntekijät voivat johtaa itseään, sen pienemmät ovat johdon kustannukset (Niinivaara, 2019). Uskomme siis, että työntekijöille tarjottava itsensä johtamisen koulutus ei ole resurssien hukkaamista, vaan se tulee maksamaan tulevaisuudessa itsensä takaisin. Myös rekrytointi prosessiin voisi ottaa mukaan mittareita, jotka mittaavat hakijan itsensä johtamisen taitoja ja persoonallisuus piirteitä.   

 

Itsensä johtamisella on valtava merkitys niin yksilölle kuin yhteisölle. Itsensä johtaminen on yhdistetty esimerkiksi innovatiiviseen käyttäytymiseen, työhön sitoutumiseen, urakehitykseen, ihmisten johtamiseen ja minäpystyvyyteen. Hyötyjä on havaittu jopa organisaatiotasolla ja ne vaikuttavat myös työssä viihtymiseen. Itsensä johtaminen edistää myös työssä tai opinnoissa menestymistä, se on myös yhdistetty epäonnistumisten kestämiseen ja niistä toipumiseen. Itsensä johtamiseen on yhdistetty toivottuja persoonallisuuspiirteitä, kuten tunnollisuus, tunneälykkyys ja ekstroverttiys. On kuitenkin mahdollista, että taitavat itsensä johtajat eivät ole tarpeeksi sitoutuneita työyhteisöön. Mikäli työyhteisö ei pysty vastaamaan heidän korkeisiin vaatimuksiinsa, jolloin taitavimmilla itsensä johtajilla on taipumus suuntautua muihin työtehtäviin (Niinivaara, 2019). Saawa osuuskunnassa olemme huomanneet ilmiön, että osa tiimimme jäsenistä on vahvoja itsensä johtajia, jolloin heidän on vaikea sitoutua tiimimme. Jos asialle ei tehdä mitään ja emme vastaa näiden henkilöiden tarpeisiin, luultavasti viimeistään valmistumisen kynnyksellä tiemme erkanevat täysin. Täytyykö meidän siis olla samalla aaltopituudella myös itsensä johtamisessa jokaisen tiimiläisen osalta, jotta pääsemme kohti huippu tiimi kokemusta?   

 

Itsensä johtaminen on kiinteä osa johtamistyötä ja on kokonaisvaltainen ilmiö. Itsensä johtaminen ei ole automaattinen ilmiö, vaan se on jatkuvaa reflektointia. Miten johtaja voi kehittyä itsensä johtajana? Tärkeintä on tiedostaa itsensä ja muut ja miten johtaminen kietoutuu osaksi omia tekoja, arkitilanteita, läsnäoloa, toisia ihmisiä ja käsitystä itsestä. Tämän päivän menestyvän johtajan osaamiseen kuuluu pysyä herkkänä, intuitiivisena, reflektoivana ja vuorovaikutteisena, jolloin itsensä johtamiselle annetaan tilaa (Niinivaara, 2019).   

 

Hyvällä johtajuudella on nykypäivänä erilaiset määritelmät, kuin esimerkiksi 90-luvulla. Hyvä johtajuus on nykypäivänä enemmänkin psykologiaa, kuin tarkkoja numeroita ja kurinpitoa. Siksi hyvällä itsetuntemuksella ja itsensä johtamisella on suuri merkitys työyhteisön menestykseen. Hyvä johtajuus lähteekin ensimmäisenä itsensä johtamisesta. Psykologiassa ei ole yksiselitteisiä asioita, joten itsensä johtaminenkaan ei ole yksiselitteinen asia. Todella monet perusasiat vaikuttavat siihen, miten nouset sängystä ylös, mitä saat päivän aikana aikaan, harjoitatko sisäistä puhetta, miten pidät huolta itsestäsi ja niin edelleen. Lista on loputon. Itsensä johtaminen perustuukin enemmänkin taustateorioihin, kuin sitä käsitellään omana ilmiönään.   

 

Oletko oman elämän kuljettaja, pelkääjä vai takapenkkiläinen?  

 

Pentti Sydänmaanlakan mukaan itsensä johtaminen on jatkuva oppimisprosessi syvällisen itsetuntemuksen kehittämiseksi. Tuntemalla itsesi ja olemalla raivorehellinen on ensimmäinen askel kohti taitavaa itsensä johtamista. Itsensä johtamisen taitoja ovat tavoitteellisuus ja niiden asettaminen, suunnittelu, tärkeään keskittyminen, päätöstenteko, ajanhallinta, suunnittelu, itsearvio ja vastuunotto. Sydänmaa korostaa myös omien ajattelu- ja käyttäytymismallien tuntemisen ja ohjaamisen tärkeyttä. Itsensä motivointi ja itsetutkiskelu on askel kohti parempaa itsensä johtajuutta.  

 

Artikkelissaan hän listaa kolme erilaista ihmistyyppiä arjen johtamiseen liittyen.  

 

Oman elämänsä matkustajan niin sanottua auto ohjaa aivojen limbinen järjestelmä (autonomisten toimintojen, motivaation ja tunteiden säätely. Autonomia= tahdosta riippumaton.)  

 

Tällainen henkilö kokee, että asiat vain tapahtuvat hänelle eikä hän voi itse vaikuttaa tapahtumiin. Reagointi on vaistomaista. Tyypillistä tällaiselle ihmiselle on se, että hänen suhtautumisensa maailmaan on perusnegatiivinen. Vastuuta ei oteta, kun koetaan että itse ei ole ohjaksissa.  

 

Oman elämänsä pelkääjä paikalla istuva ymmärtää, että jotain vaikutusta voi olla ohjauspyörällä ja polkimilla. Reagointi on myös vaistomaista mutta tällainen henkilö saattaa antaa älyllisiä ohjeita kuljettajan paikalla istuvalle limbiselle järjestelmälle. Tai ainakin tiedostaa jälkikäteen virheensä.  

 

Oman elämänsä kuljettaja pistää limbisen järjestelmän takapenkille. Ohjaa autoaan omalla ajattelullaan ja toiminnollaan. Oman elämänsä kuljettaja tuntee tavoitteensa ja omat toimintamallinsa ja ohjaa toimintaansa omien tavoitteidensa suuntaan. Hän uskaltaa tehdä päätöksiä ja ottaa niistä vastuun. Toki hätätilanteessa limbinen järjestelmä tarttuu ohjauspyörään, ja näin tuleekin olla.   

 

Minusta oli hauska pohtia mikä näistä itse on. Haastankin sinua lukijana myös pohtimaan mihin yllä olevista ryhmistä kuulut? Ryhmä ei ole kiveen hakattu omaa toimintaansa voi aina kehittää se kuitenkin vaatii työtä. 

  

Pohdinta  

Korkeakouluissa ei turhaan harjoiteta reflektioita. Proakatemialla ollessamme tämä itse reflektio on korostunut suuresti. Ilmiönä itsensä kehittäminen tulee jatkuvasti mukana Proakatemian prosessissa. On mielenkiintoista huomata kuinka niinkin itsestään selvä asia kirjoittajille, voi olla todella laaja-alainen. Itsensä johtamisella on vaikutukset jopa koko yhteisöön.   

Saawassa meillä jokaisella on vielä työtä itsensä kehittämisessä. Olisi jopa suotavaa pureutua tähän tiimitasolla syvällisemmin ja ehkä vielä enemmän siihen, että mihin kaikkeen itsensä johtaminen vaikuttaa, sillä mitä parempia itsensä johtajia olemme sen vähemmän, tarvitsemme johtoryhmämme resursseja ja työsuoritukset ovat loistavia. Mielestämme kuitenkin Saawassa jokainen johtaa jo hyvin itseään, riippuen tietenkin siitä missä kohtaa 3,5 vuoden aikaista oppimis- prosessia on menossa.    

Vaikeuksia Saawassa tulee eniten deadlinejen kanssa, mitä meillä ei hirveästi tiimissä edes ole. Itsensä johtamisen taidot näkyvät myös motivaatio tasoissa. Tiimin jäsenten motivaatio taso heilahtelee todella ailahtelevasti. Uskomme työilmapiirillä olevan suuri vaikutus tähän. Kaikilla on motivaatio, mutta jokaisella on itsekkäät motivaation lähteet, jokainen haluaa tehdä ainoastaan omia mielenkiinnon kohteitaan. Tiimistämme löytyy jopa palavaa intohimoa joitain asioita kohtaan, mutta emme ole saaneet niitä innostumisia tiimin sisäiseksi. Tässä asiassa meillä on petrattavaa ja ehkä itsensä johtamisella olisi tässä tapauksessa apua, jotta saisimme hyvän motivaation tason jatkuvana, eikä ailahtelevana.   

Periaatteessa Saawalla tiiminä menee mainiosti, mutta ehkä tähän aikaan vuodesta jokainen odottaa kesälomaa ja ei osata asennoitua enää täydellä teholla ja johdamme itseämme vain kohti lomailua. Voisimme motivoida itseämme onnistumaan pienissäkin asioissa, sillä onnistumisen tunteet ruokkivat motivaatioita ja hyvää mieltä. Eli tämänkin esseen kirjoitettua olemme saaneet onnistumisen tunteen ja ruokkineet motivaatiotamme.  

Itsensä johtaminen vaikuttaa myös tiimissämme konfliktien hallintaan. Saawassa kohdataan konflikteja ja keskustella niistä niin asianomaisten kanssa, kuin tiimissä yhdessä. Tiimistämme löytyy muutama hyvinkin suorapuheinen ja pelkäämätön jäsen, mikä edes auttaa konfliktien syntyä. Tiimissämme kuitenkin pyritään konflikti tilanteissa aina kohtaamaan asiat asiana, eikä niinkään henkilöt henkilöinä. Aina ei kuitenkaan asiat mene niin kuin on ajatellut, vaikka olisi hyvinkin vahva itsensä johtaja. Tiimissämme on muutamia tilanteita, missä konfliktit ovat henkilöityneet, mutta olemme selvittäneet asiat aina asian omaisten kesken, sekä vielä tiimitasolla yhdessä, jolloin nämä kokemukset muovaavat meitä paremmiksi. Kun reflektoimme näitä tiimi ja yksilö tasolla, niin pystymme tulemaan paremmiksi itsemme johtajiksi.   

 

Olisi mielenkiintoista tiimitasolla, jos jokainen tiimi arvioisi yksilöidensä itsensä johtamista ja sen jälkeen omia arvioita reflektoitaisiin yhdessä esimerkiksi dialogissa. Näin voisi päästä todella isojakin harppauksia eteenpäin. Itsensä johtaminen linkittyykin muihin ihmisiin, oman työn vaikutuksiin, vuorovaikutukseen, sekä kysymyksiin arvoista ja eettisyydestä, siksi itsensä johtaminen ei ole vain yksilö keskeistä ja sitä voi olla myös hyvin vaikea itse reflektoida (Niinivaara, 2019). Sen takia tiimissä saadaankin myös tältä saralta enemmän irti.  

 

Kipinässä itsensä johtamisen taidon taso on varsin vaihtelevaa. Kuulun itse ryhmään, jolla on vielä paljon opeteltavaa itsensä johtamisen saralla. Henkilökohtaisesti minulle esseiden tekeminen on kaikista haastavinta. Projektien, pajojen, tiimipalavereiden ja omien harrastusten pyöriessä arki on jo valmiiksi aika täyttä ja koen, että itselleni suurin haaste on väsymys ja järkevä ajanhallinta. Myös saamattomuus ja asioiden aloittamisen vaikeus ei tee tästä yhtälöstä ainakaan yhtään helpompaa. Muilta tiimiläisiltäni, joilla on samaa ongelmaa, olen saanut saman selityksen kuin itselläni. Ne henkilöt, jotka ovat hyviä itsensä johtamisessa aikatauluttavat arkensa hyvin ja pysyvät suunnitelmassaan lipsumatta. Hyvin suunniteltu kokonaisuus onkin aina jo puoliksi tehty.  

 

Meillä on ollut pajoissa vierailija, joka on kertonut meille itsensä johtamisesta. Olemme saaneet siihen käytännön vinkkejä ja faktatietoon pohjautuvaa teoriaa. Teorian sisäistäminen ja kikkojen tietäminen ei kuitenkaan vie ketään eteenpäin ainut oikea tyyli on raaka tekeminen. Ihmisillä on kuitenkin tapana pysytellä omalla mukavauus alueellaan ja vältellä epämukavalta tuntuvaa työntekoa. Tärkeää on tiedostaa omat sudenkuoppansa ja koittaa pienin askelin kehitellä itselleen sopivia keinoja kehittyä. Tiedostan oman virheellisyyteni ja puutteeni aloitekyvyn suhteen. Urheilu taustani vuoksi ainoa minulle toimiva kikka, joka edes vähän motivoi minua on se, että ajattelen kun minua ei lainkaan huvita tehdä jotain, että tekemällä juuri sen ikävän työtehtävän kehitän aivojani niin kuin lihaksia salilla. Toistoja tekemällä aivot kehittyvät tässä ja aloittamisesta tulee helpompaa. Tämä kikka on motivoinut minua kestämään epämukavuutta eteenpäin vievän ajatuksen vuoksi.  

 

  

 

Lähteet  

Pietiläinen, V., Syväjärvi, A. & Niinivaara, J. 2019. Johtamisen psykologia. PS-kustannus. Sähköinen kirja. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.ellibslibrary.com/reader/9789524519793   

https://www.adapro.fi/lue_lataa/blogi/johdatko_itseasi_oletko_oman_elamasi_etu-_vai_takapenkilla.3106.blog 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close