Tampere
10 Aug, Wednesday
22° C

Proakatemian esseepankki

Johtajuus ja itseohjautuvuus



Kirjoittanut: Aleksi Röyhkiö - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Itseohjautuvuus, Miten organisoitua tulevaisuudessa?
Frank Martela
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen aina ollut todella kiinnostunut termistä johtajuus, johdinpa sitten itseäni tai muita. Kuitenkin johtajuutta käsittelevä kirja käsissäni tuppaan aina törmäämään ajatukseen, että johtajuus on abstrakti ja vaikeasti opeteltava sekä selitettävä käsite. Vaikka maailma on täynnä johtajuuden malleja ja mallinnuksia on täydellisen johtajan mallin määritys mahdotonta. Johtajuudella on merkittävä ja keskeinen rooli niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Kuitenkin on hankalaa tunnistaa johtajan toimien rooli lopputuloksen arvioinnissa. Johtajuus on mielestäni pitkälti sattumien, henkilöpersoonan ja toimintamallien summa, jota voi tiettyyn pisteeseen saakka hallita ja harjoittaa, mutta josta suurin osa on aivan hämärän peitossa.

 

Omassa johtamisfilosofiassani törmään joskus ristiriitaisiin tilanteisiin. Yksi merkittävimmistä sisäisistä ristiriidoista on erottaa tilanteet, joissa minun tulee ottaa roolia esimerkiksi päätöksenteossa ja missä kohtaa olla hiljaa. Henkilönä pyrin välttämään turhia konflikteja ja haluan, että päätökseni takana seisoo enemmistö eikä minun täten tarvitse taistella muita  vastaan, jotka ovat eri mieltä. En halua myöskään olla johtaja, joka vain sanelee miten hommat hoidetaan ja tekee päätökset yksin. Onkin tärkeää pystyä tunnistamaan tilanteet missä todella tarvitaan kaikkien mielipidettä niistä tilanteista, joissa tiimin voimavaroja voidaan hyödyntää tehokkaammin tekemällä päätöksiä pienemmällä porukalla. Haluan myös luoda kulttuuria, jossa jokainen on valmis ottamaan vastuuta ja tekemään päätöksiä omasta mielestä parhaalla tavalla. Luottamuksellinen ilmapiiri luodaan avoimella keskustelulla ja yhteisellä päätöksenteolla, mutta myös antamalla vastuuta ja luottamalla siihen, että minun tai kenenkään muunkaan ei tarvitse olla jokaisessa päätöksessä hyväksymässä lopputulosta.

 

Toinen johtajuuden keskeinen ristiriita omassa tekemisessäni on löytää tapa, jolla tietoisesti hallita johtajuutta. Haluan olla johtajana kannustava ja empaattinen, mutta myös puskea ihmisiä tekemään ja ylittämään omat rajansa. Haluan näyttää omalla tekemiselläni mallia sekä pyrkiä huomioimaan eri persoonien vahvuudet, sekä luoda niistä toimiva kokonaisuus. En halua olla käskyttäjä tai päällepäsmäri vaan luottopelaaja, joka antaa muille tilaa ja vastuuta. Kuitenkin arjessa reagointini eri tilanteisiin tulee lähes tulkoon aina alitajunnasta. Vaikka minulla on visioni ja unelmani itsestäni johtajana törmään usein siihen, että reagoin tilanteisiin alitajunnan ohjaamana ennen kuin käyn päässä ajatusprosessin loppuun saakka. Olisi siis taatusti liuta hetkiä, joissa olisin voinut reagoida eri tavalla, jos olisin palannut omaan johtamisfilosofiaan ja ajatukseen siitä millainen haluan johtajana olla ennen kuin teen päätöksiä. Vaikka olen lukenut johtajuuden kirjoja ja pohtinut omaa johtamisfilosofiaa sekä -historiaa, koen johtajuuden opettelun äärimmäisen vaikeaksi. On hankala tunnistaa pienet hetket arjen keskellä, joissa johtajuuteni näkyy, ja mikä vaikutus pienillä päätöksillä ja teoilla on kokonaiskuvaan.

 

Koen olevani empaattinen ja kannustava persoona, mutta myös ajoittain hyvin realistinen. Haluan luoda niin omaan, kuin koko tiimin tekemiseen kannustavan ilmapiirin, jossa saa ja pitää unelmoida sekä astua liian suuriin saappaisiin. Kuitenkin usein realisti (ja ajoittain myös pessimisti) sisälläni nousee pintaan ja ottaa vallan. Vaikka jalat on hyvä pitää tukevasti maassa, voisi sitä useammin nousta edes varpailleen tavoittelemaan pilviä, kunhan tämä tavoittelu pysyy maltillisena ja omien arvojen sisällä.

Olen omasta ja monien muidenkin mielestä hyvin empaattinen ihminen, joka pyrkii ymmärtämään erinäisiä lähtökohtia ja tilanteita, joita ihmisillä on. Olen kuitenkin sellainen ihminen joka vertailee toisten tekemisiä omiini, jopa liiankin usein riippuen tietty tilanteesta. Pitäisi kuitenkin muistaa olla tuomitsematta ketään, koska lähtökohdat ovat ihmisillä hyvin erilaiset, etkä usein jopa tiedä asioiden todellista laitaa.

 

Frank Martelan kirjan tärkein teema oli ajatus siitä, että ei ole olemassa oikeaa eikä väärää johtajuutta. On vain kasa ristiriitoja, joiden välillä seilataan tehden ajoittain vähemmän vääriä ja silloin tällöin vähemmän oikeita päätöksiä. Tärkeämpää, kuin se mitä tekee on se, että edes tekee. Kuitenkin johtajan tulee pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen jatkuvasti ja muistuttaa itselleen millainen johtaja haluaa olla ja mitä on tällä hetkellä. On siis tärkeää luottaa omaan intuitioon, mutta myös jatkuvasti palata tarkastelemaan tekeekö asioita niin, että se edistää koko tiimin toimintaa ja ohjaa omaa tekemistä johtajuusfilosofian mukaisesti. Kai tämäkin on jonkin tasoinen paradoksi.

Lähde: Frank Martela & Karoliina Jarenko: Itseohjautuvuus, Miten organisoitua tulevaisuudessa?

20-vuotias mies kotoisin Ylöjärveltä. Ylioppilas

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close