Edelleenkin monissa työyhteisöissä koetaan pulaa terveestä, vastuullisesta ja rohkeasta johtamisesta. Johtoasemiin ajaudutaan sattumalta tai saatetaan hakeutua oman edun vuoksi. Johtajan paikalle pitkään ponnistanut sortuu helposti suorittamaan johtajuutta ja aiemmin koetut mallit voivat vaikuttaa johtamisen tyyliin. Kirjassaan Olemisen voima (2022) Tommy Hellsten pohdiskelee johtajuutta ja sitä miten se on pohjimmiltaan tietoisuuden luomista ja tietoiseksi tulemista, jota ei voi syntyä ilman levollisuutta. Hyvä johtaja rauhoittaa tarvittaessa levottomuutta ympärillään läsnäolollaan.

Aloin itsekin miettiä johtamista suhteessa kohtaamisen taitoon. Yllättävän usein moni isoltakin tuntuva ongelma pienenee, kun toinen ihminen ihan oikeasti kuuntelee mikä tilanne on. Kohdatuksi tuleminen pysäyttää ja poistaa kiireen tunnetta, jolloin keskittyminen ja omien tarpeiden tunnistaminen on helpompaa. Johtajalla pitää olla aikaa kuunnella johdettaviaan ja viisastua ymmärtämään sen merkitys (Hellsten 2022). On todella vaikea pysähtyä kuuntelemaan ihmistä, jota ei kunnioita ja johtamisessa vaaditaankin kykyä nähdä toisen ihmisen potentiaali ja parhaat puolet, vaikkei hän itse niitä aina näkisikään. Itse ainakin koen suurta iloa siitä jos saan toisen yltämään johonkin hänen tavoitteistaan ja siksi juuri valmentava johtamistyyli on mielestäni todella palkitsevaa molemmille. Kohdatuksi tuleminen synnyttää myös sitoutumista (Hellsten 2022).

Egon kautta ja egon vuoksi johtaminen ei oikein tunnu hyödyttävän lopulta ketään. Yllättävän usein törmää kuitenkin vielä siihen kuinka joku on hakeutunut johtorooliin omaa egoaan hivelläkseen. Oma egonikin tuntuu saavan valtavaa tyydytystä siitä jos tulen valituksi luottamustehtävään. Ei pidä kuitenkaan ajautua palvelemaan egoaan, vaan ottaa tehtävä vastaan sillä asenteella, että johtajuus on olemassa johdettavia varten. Hellsten (2022) sanoo egon valintojen johtavan aina lopulta kärsimykseen ja kirja saa aika runsaita uskonnollisia sävyjä monessa kohtaa. Itse en ole kovin uskonnollinen tai jumalallinen kuten Hellsten (2022) asian esittää ja onkin hiukan vaikea ottaa joitain kirjan asioita vakavasti.

Historiallisesti johtajat on nähty vahvoina ja idolimaisina hahmoina. Uuden ajan johtajuus kumminkin on sitä, että johtaja tunnistaa sekä myöntää heikkoutensa (Hellsten 2022). Johtajan malli ei ole enää kaikkitietävä ja itseasiassa tiedonjano on mielestäni yksi hyvän johtajan tuntomerkeistä. Kun ei kuvittele tietävänsä jo kaikkea on helpompi kohdata ihmiset ilman ennakko-oletuksia ja luottaa läsnäolon voimaan. Tietoinen johtaja ei koe tarvetta todistaa pätevyyttään tai olla tilanteissa kontrollissa (Hellsten 2022). Tulee mieleen Villen pajassa tuoma esimerkki Hurman Final campin johtamisesta ja siitä kuinka nöyryys ja muiden vahvuuksiin nojaaminen itseasiassa tekee johtajuudesta lopulta onnistunutta.

Lähteet:

Hellsten, T. 2022. Olemisen voima. Äänikirja. Kirja rohkeasta ja levollisesta vaikuttamisesta. Helsinki: Kirjapaja. Viitattu 16.12.2022. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.bookbeat.fi/kirja/olemisen-voima-661124