Tampere
16 Jan, Saturday
-11° C

Proakatemian esseepankki

Johtajuuden ristiriidat



Kirjoittanut: Siiri Hyytinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Johtajuuden ristiriidat
Alf Rehn
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Alf Rehnin kirjoittama Johtajuuden ristiriidat oli ensimmäinen lukemani teos liittyen johtajuuteen. Ennakkoluuloja tätä genreä kohtaan ei siis juurikaan ollut. Mielestäni kirja oli jaoteltu selkeästi ja asiat kerrottiin mielenkiintoisesti elävien esimerkkien siivittäminä. Erityisen paljon tykkäsin kirjoittajan luomasta epäonnistumisen ”hienoudesta”, mikä lukijana minulle muodostui kirjaa lukiessani. Oli myös motivoivaa huomata, että johtajatyyppejä todellakin on aivan yhtä monta kuin on johtajia. Johtajuus todellakin on ristiriitaista ja se ei ole vain joko tai vaan sekä että, niin kuin kirjassa useampaan otteeseen mainitaan.  

 

Kirjaa lukiessa oli mielenkiintoista tutkiskella omia ennakkoluuloja liittyen johtajiin ja ylipäätään johtamiseen. Kun ajattelen johtajaa, tulee väistämättä mieleen erittäin pedantti ja jämäkkä ihminen, joka tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä. Ihminen, joka on kylmempi kuin jää ja jonka hermot eivät petä koskaan. Samaan aikaan tulee kuitenkin mieleen ihminen, joka osaa kuunnella ja arvostaa työntekijöitään olemalla aidosti läsnä. Erittäin ristiriitaista ellen sanoisi. Kirjassa kerrottiinkin erittäin mielenkiintoisesta tutkimuksesta, johtajatyyppien ennakko-oletuksista. Tutkimuksessa tuloksena huomattiin, että ihmistyyppi vaikuttaa siihen, kuinka selkeästi hänet nähdään johtajana. Esimerkiksi kapeakasvoinen ja tummahiuksinen ihminen nähtiin enemmän johtajatyyppinä kuin pyöreäkasvoinen blondi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pyöreäkasvoiset blondit voisi olla hyviä johtajia, sillä tarvitseehan johtaja johtaakseen paljon muutakin kuin pelkän ulkonäön.  

 

Toinen mielenkiintoinen tutkimus, jota kirjassa esiteltiin koski ihmisten kokemuksia siitä, millainen ihminen on johtaja. Monet kertoivat, että johtajat ovat ”äijämäisiä” ja kylmäkiskoisia ihmisiä. Samassa tutkimuksessa kysyttiin myös, millainen on hyvä johtaja. Tähän suurin osa vastasi kuitenkin arvostavansa johtajien aitoa läsnäoloa ja tunnetaitoja. Näyttäisi siis vahvasti siltä, että tunnejohtaminen alkaa kivuta äijäjohtamisen yläpuolelle. Itse henkilökohtaisesti arvostan paljon enemmän tunnetaitoista johtajaa, kuin kylmäkiskoista vaatijaa. Mutta kuten aikaisemmin mainitsin, myös omat ennakkoluuloni johtajatyypistä kääntyvät enemmän kylmäkiskoisen johtajan puoleen. On hankala sanoa, mistä johtuu tämä ilmiö, että suurin osa ihmisistä kokee johtajatyypit äijämäisinä. Uskoisin kuitenkin, että jo kymmenen vuoden päästä tähänkin asiaan on tullut muutos ja ennakkoluulot johtajista kääntyvät enemmän tunnetaitoisten ihmisten puoleen.  

 

En tiedä miksi, mutta olen aina ajatellut alitajunnassani, että johtajat tietävät ja osaavat kaiken. Tämäkin on taas kerran yksi ennakkoluulo johtajatyyppeihin liittyen. Totuushan on kuitenkin se, että hyvän johtajan ei tarvitse tietää ja osata kaikkea. Hänen täytyy osata vain palkata oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin, sehän on johtajan tehtävä pähkinänkuoressa. Johtajan täytyy myös osata luottaa omiin alaisiinsa, heidän osaamiseensa ja siihen, että hommat tulee tehtyä ilman hänen jatkuvaa syynäystään. Mikä olisikaan inhottavampaa, kuin jatkuvasti niskaan hengittävä ja jokaista liikettä syynäävä johtaja.  

 

Kirjassa nostettiin paljon esiin myös johtajan taitoa reagoida nopeasti erilaisiin tilanteisiin ja muutoksiin. Melkein yhtä paljon nostettiin kuitenkin esiin myös johtajan taitoa odottaa eikä hätäillä. Hyvä johtaja osaa siis tunnistaa tilanteet, joissa täytyy reagoida nopeasti ja tilanteet, jotka vaativat odottamista. Näin johtajuuden keltanokkana tuntuu haastavalta ajatukselta osata nämä molemmat taidot yhtä aikaa, mutta onneksi meillä on mahtava tilaisuus päästä harjoittelemaan niitä tässä tulevien kolmen vuoden aikana.  

 

Hyvä unelmoija on hyvä johtaja, vai onko sittenkään. Yksi hyvän johtajan merkeistä on taito unelmoida isosti. Tätäkin vielä suurempi johtajan merkki on taito toteuttaa nämä suuret unelmat. Unelmoiminen ja johtajuus aiheuttavat myös tietynlaista ristiriitaa keskenään. On hienoa osata unelmoida, mutta tyhmä ja epärealistinen ei saisi olla, jos haluaa, että yritys menestyisi. Rajansa siis kaikella, mutta missä tämä hiuksen hieno raja menee? Itse kallistun kuitenkin vahvasti sille linjalle, että mieluummin unelmoi liikaa kuin liian vähän. Täytyy kuitenkin muistaa, että unelmointikin on taito, jota ei kaikilta löydy. Arvostan itse suuresti ihmisiä, jotka osaavat ja uskaltavat unelmoida erilaisista asioista – olivat ne sitten isoja tai pieniä.  

 

Kaikista tärkein oppi, mitä kirjasta sain, oli se, että johtaminen on epäonnistumista. Hyvät johtajat epäonnistuvat, nousevat ylös ja yrittävät uudestaan. He eivät luovuta, vaikka vastoinkäymisiä tulee vastaan vaan oppivat niistä ja tekevät asiat ensi kerralla paremmin. Johtajan täytyy myös osata valita taistelunsa, sillä kaikkia taisteluita ei voi voittaa kerralla. Johtajuus pähkinänkuoressa on siis erittäin ristiriitaista ja johtajan itsessään täytyisi hallita hyvin monta eri osa-aluetta. Samaan aikaan täytyy kuitenkin muistaa, että johtaja ei ole vain tietynlainen ihminen vaan hyviä johtajia voi olla hyvin erilaisia. Johtajatyyppejä on aivan yhtä monta, kuin on johtajiakin.    

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close