Tampere
27 Nov, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Johtajat johdettavina



Kirjoittanut: Miisa Hiltunen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
-
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Johdanto

Tätä soluesseetä kirjoittaa kolme Revenan jäsentä: Johanna Rita, Olivia Pynnönen ja Miisa Hiltunen. Esseessä tarkastelemme sitä, miten toimimme tiimissä. Pohdimme millaisia johtajia ja johdettavia olemme ja käytämme analysoinnissa apuna erilaisia lähteitä. Johanna on Revenan businessleader ja Miisa toimii projektipäällikkönä projektissa, jossa olemme kaikki kolme mukana. Olivia taas on ollut päällikkönä vuoden 2021 Proakatemian syntymäpäivien suunnittelussa. Tämän lisäksi meillä on ollut paljon myös muita projekteja, joissa olemme olleet toistemme alaisia, johtajia tai työkavereita. Olemme kaikki hyvin erilaisia persoonia ja se on auttanut meitä muodostamaan keskenämme hyvän ja toimivan tiimin. 

 

Johanna Rita: Johtajuus on epäonnistumista – minä johtajana  

Luin tätä soluesseetä varten Alf Rehnin kirjan Johtajuuden ristiriidat (2018). Jo sisällysluettelon vilkaiseminen riitti todistamaan, että tämä on kirja, johon todellakin haluan tarttua. Kirjan 32 lukua oli nimetty tyylillä ”johtajuus on yhteisöllistä”, ”johtajuus on yksinäistä”, johtajuus on muuttuvaa”, johtajuus on pysyvää”, ”johtajuus on nopeaa” ja ”johtajuus on hidasta”. Vaikka en ole ehtinyt toimia Revenan businessleaderina vielä kovinkaan kauaa, tunnistin jo hyvin monta noiden otsikoiden ristiriitaa omassa johtajuudessani. Niin tai näin, koskaan ei ole hyvä. Johtajuus on paradoksi, eikä hyvään johtajuuteen ole valitettavasti olemassa yksiselitteistä ohjetta.  

En ollut osannut varautua lainkaan siihen, että minusta tulisi tiimimme uusi BL. En asettunut ehdolle enkä ajatellut, että minä olisin juuri se, joka voisi lähteä kannustamaan tiimiä kohti syksyn tavoitteita. Kun nakki sitten yllättäen napsahti minulle, olin hämilläni, kauhuissani, innostunut, mutta ennen kaikkea kiitollinen siitä, että tiimiläiset halusivat nähdä juuri minut BL:n roolissa. Aiemmat kokemukseni johtajuuteen liittyvät lähinnä viime kevään Revenan ja Wauren välisiin myyntipäiviin, joiden aikana toimin pienemmän tiimin projektipäällikkönä, joten minulla ei todellakaan ole mitään hajua, miten saada 18 ihmistä vetämään yhtä köyttä.  

Lähdin pohtimaan johtajuuttani kirjan eri lukujen avulla. Miten minussa näkyy yhteisöllinen johtajuus, entä tunnistanko johtajan yksinäisyyden? Missä tilanteessa olen näkyvä ja milloin taas näkymätön johtaja?  

Tavoitteellinen johtaja 

Olen koittanut miettiä, millainen johtaja haluan olla ja kuinka voisin omilla toimillani viedä tiimiä eteenpäin, jotta saavuttaisimme tämän lukukauden tavoitteemme. Haluan oppia kuuntelemaan paremmin ja haluan oppia olemaan kärsivällinen. Olen joutunut hillitsemään itseäni useita kertoja, jotta en möläyttäisi jotain asiaa ulos ennen, kuin olen rauhoittunut ja miettinyt, miten haluan itseäni ilmaista niin, että seurauksena ei synny totaalista sotatilaa.
Haluan kuitenkin saada myös vauhtia ihmisten toimintaan paikallaan junnaamisen sijasta. Tässä tuleekin jo yksi suurista ristiriidoistani: pitäisikö antaa ihmisten purkaa asioita keskustelemalla auki 4 tuntia vai riittäisikö kuitenkin kaksi? Kun mietimme hinnoittelumallia erääseen koko tiimin projektiin, osa porukasta halusi pitkään tarkastella vaihtoehtoja kaikista näkökulmista, kun esimerkiksi minä olin ollut jo puoli tuntia valmiina äänestämään asian pois päiväjärjestyksestä.  

Katsoessani tiimiläisiäni nyt BL:n silmin, huomaan yhtäkkiä aivan valtavasti asioita, joita en huomannut aiemmin. Huomaan paljon paremmin esimerkiksi juuri ne, jotka tarvitsevat enemmän aikaa päätöksen tekoon, ja huomaan myös ne, jotka ovat yhtä kärsimättömiä kuin minä. Tähän ehkä liittyy juurikin se seikka, että BL:nä yritän jaksaa keskittyä paremmin kaikissa pajoissa ja palavereissa – toisin kuin ehkä viime keväänä. 

Vaikka Rehn kirjassaan sanookin, että johtaja on epäonnistunut odottaessaan saavansa kiitosta muilta, niin turhamaisena ihmisenä toivon sitä silti. Toivon, että kun BL-kauteni loppuu ja alamme purkamaan kulunutta syksyä, saisin toiminnastani hyvää palautetta. Tietenkin haluan myös kehitysehdotuksia, mutta tahtoisin kuitenkin onnistua niin, että tiimilleni jäisi päällimmäiseksi hyvä fiilis minun johtamisestani. Haluan heidän näkevän minut ennen kaikkea välittävänä ja helposti lähestyttävänä, innostusta ympärilleen luovana ja eteenpäinpyrkivänä johtajana, joka olisi oppinut käyttämään harkintakykyään hieman paremmin. 

Mihin sitten haluaisin Revenaa kehittää tämän syksyn aikana? Tavoitteitamme ovat tiimiytyminen, pajojen laadun parantaminen, myyntipäivien voitto ja 200 000:n euron liikevaihto jouluun mennessä. Siinä onkin tavoite poikineen. Kaikki kuitenkin nivoutuvat yhteen aika sulavasti: ilman tiimiytymistä emme voita myyntipäiviä, joka tukee osaltaan liikevaihtotavoitettamme. Pajoilla taas on suuri vaikutus tiimiytymiseen, sillä huomasimme jo viime keväänä, kuinka kuluttavia pajatilanteet voivat olla. 

Välittävä johtaja 

Tiimiytyminen on siis kaiken A ja O. Vaikka osaankin tarvittaessa sanoa suorat sanat kenelle tahansa ja olla riehuva idiootti, minulle on todella tärkeää, että työyhteisössä kaikki voivat hyvin. Pyrin kysymään myös niiden tiimiläisten kuulumisia, joiden kanssa en ole juurikaan tekemisissä esimerkiksi projektien kautta tai koulun ulkopuolella ja muistutan kiireisimpiä pyytämään apua tarvittaessa.  

Haluaisin toimia esimerkkinä sen suhteen, että apua kysytään ja annetaan pyyteettömästi. Tietenkin välillä on niin tulenpalava kiire, että ylimääräiset hommat eivät tule kysymykseenkään, mutta pääasiassa yritän aina auttaa edes jollain lailla. Olen onnekseni saanut tätä apua itsekin, viimeisimpänä esimerkkinä tiimiläiseltäni Annikalta, joka pari viikkoa sitten jäi todella lyhyellä varoituajalla tekemään kanssani erästä tarjouspyyntöä.  

Nuo pienet asiat ovat lopulta todella suuria ja vahvistavat luottamusta ja pyyteettömyyttä tiimin sisällä. Toinen asia, mistä koen olevan valtavaa hyötyä, on toisten vilpitön kehuminen. Saan itsellenikin mahtavan fiiliksen siitä, kun kiitän tiimikaveriani hänen työstään. Haluan olla johtaja, joka saa muut kukoistamaan ympärillään ja arvostamaan työtään. Haluan tulla auttamaan muita, kun he sitä tarvitsevat. Sen sijaan en halua olla johtaja, joka huutelee norsunluutornistaan käskyjä alaisilleen, vaikka välillä hommia delegoidessa tuntuukin, että olen juuri sitä. 

Vaativa johtaja 

Johtajan on siis osattava delegoida ja tämä tuli ilmi myös Revenassa, kun keskustelimme odotuksista, jotka BL:ään kohdistuivat. Tiimi odottaa, että johtaja ei huku töidensä alle, vaan osaa jakaa niitä myös muille. On lopulta yllättävän vaikea miettiä, mitä kaikkea voin delegoida ja mitkä asiat olisi parempi tehdä itse. Ehkä pahin pelkoni BL-kauteeni liittyen on kuitenkin se, että olen liian vaativa ja kärsimätön johtaja. En todellakaan arkaile sanoa suoraan, jos joku homma ei toimi – tiimi on kyllä saanut kuulla palopuheen jo esimerkiksi siitä, että Teamsia kuuluu katsoa ja siellä oleviin asioihin reagoida päivittäin. Kun minulla alkaa kiehumaan, niin saatan tosiaan suoltaa täyslaidallisen suustani ajattelematta sen enempää. Koronassa on sentään se hyvä puoli, että kun niin suuri osa kommunikoinnista hoidetaan etänä, minun on hieman helpompi käskeä itseäni rauhoittumaan ennen kuin möläytän ajatukseni ulos.  

Koen, että se iänikuinen paasaus poissaoloista ja Teamsin käytöstä on kuitenkin johtajan velvollisuus. Tässä törmäämme taas ristiriitaan – johtajuus on sekä luottamista tiimiin että sen valvomista. Pelkään olevani vaativa nipottaja, joka kyttää deadlineja samalla, kun muilla on kädet täynnä projekteja. Mitä kaikkea tiimiltään voi oikeasti vaatia yhteisen hyvän nimissä?  

Luottavainen johtaja 

Täytyy sanoa, että ilman Revenan Joryn tukea hermoni olisivat riekaleina ja laskisin luultavasti päiviä BL-kauteni loppuun. Olen aivan uskomattoman ylpeä siitä, kuinka hyvin Joryn jäsenet ovat hoitaneet oman tonttinsa huolimatta siitä, että kukaan heistä ei hyppinyt riemusta pestin saatuaan. Voin luottaa kaikkiin heistä sataprosenttisesti ja Joryn palaverit ovat saaneet huonommatkin päivät muuttumaan paremmiksi. On huojentavaa tietää, että minun ei tarvitse ymmärtää tai osata kaikkea. Luotan siihen, että talouspäällikkömme osaa asiansa, kun minä en ymmärrä luvuista tuon taivaallista. Luotan siihen, että bisnestiimin päälliköllä on selvät suunnitelmat Myyntipäivien suhteen ja että oppimistiimin päällikkö pitää huolen pajojen laadun mittaamisesta. Olisi todella raskasta varmistaa sataan kertaan, että kaikki on varmasti kunnossa – nyt voin luottaa täysin siihen, että Jory hoitaa oman osuutensa tiimin asioista. 

Yksinäinen johtaja 

Koen BL:nä tiimin onnistumiset ja epäonnistumiset nahoissani paljon voimakkaammin, kuin esimerkiksi viime keväänä, kun en vielä ollut kyseisessä pestissä. Vaikka minulla onkin Jory tukenani, koen silti olevani tavallaan viime kädessä itse vastuussa tiimistä. En maltakaan odottaa tulevia BL-pajoja, joissa pääsen kokemaan muiden tiimien BL:ien ajatuksia johtajuudesta. Täytyy kuitenkin sanoa, että olisin ollut varmasti paljon yksinäisempi, jos olisin ollut Revenan ensimmäinen BL; silloin kaikki oli vielä täysin uutta sekä tiimille että sen johtajalle. 

Minä johdettavana 

Mitä sitten itse kaipaan johtajalta? Vaikka en haluakaan johtajan vain huutelevan norsunluutornistaan käskyjä alaisilleen, toivon silti tiettyä jämptiyttä ja kykyä olla vaativa. Lepsu johtaja ei herätä minussa kunnioitusta – haluan nähdä, että johtaja pystyy ottamaan ohjat käsiinsä ja tarvittaessa potkimaan tiimiä perseeseen. Tämä ei silti tarkoita sitä, että haluaisin johtajan olevan sikamainen mulkku, vaan sitä, että johtaja tietää, milloin on otettava isompaa roolia. Johtajan on kuitenkin oltava nimenomaan johtaja eikä pomo. Nousen helposti vastarintaan, jos johtaja ei ole alaisilleen reilu tai vaatii yli-inhimillisiä suorituksia. Tässä on hyvät ja huonot puolensa – sanon helposti asiat liian kärkkäästi, mutta toisaalta olen pystynyt sanomaan suorat sanat johtajalle, joka kiusasi alaisiaan. Hiljaa oleminen olisi ollut tässä kohtaa huonompi vaihtoehto. 

Olen itse tällä hetkellä mukana projektissa, jota Miisa johtaa. Minulla on hyvä ja turvallinen olo olla Miisan johdettavana – hän pystyy pysymään tyynenä ja rauhallisena kaikissa tilanteissa, toisin kuin ehkä minä itse. Hän myös suunnittelee asiat loppuun asti ja osaa ottaa huomioon kaikki mahdolliset ongelmakohdat. Vaikka Miisa hoitaa projektipäällikkönä asioita, joita ei voi delegoida meille muille (esim. yhteydenpito asiakkaaseemme), hän ei missään nimessä halua tehdä ns. yksinkertaisia hommia yhtään vähemmän, kuin tiiminsäkään. Hänen oli väen vängällä päästävä kirjaamaan muistiinpanoja puhtaaksi aivan samalla lailla, kuin minun ja Oliviankin, vaikka hän olisi aivan hyvin voinut delegoida koko homman meille. Onkin ihailtavaa huomata, että mikään homma ei ole projektipäällikölle liian vähäpätöinen. 

  

Miisa Hiltunen: Minä johtajana ja johdettavana 

Minä johdettavana 

Vuonna 2020 julkaistussa Hyvät, pahat ja milleniaalit –teoksessa pohditaan monelta eri näkökannalta sitä, millaisia johdettavia me milleniaalit olemme. Kaipaamme motivointia ja tukea vaikeissa asioissa. Tarvitsemme merkityksellisyyttä ja ellei tätä merkityksellisyyttä kyseisestä työpaikasta tai -yhteisöstä löydy, löydämme helposti tiemme seuraavaan yritykseen. (Mellanen 2020.) Olemme siis tietyissä määrin kärsimättömiä ja vaativia, mutta myös ihmisläheisiä. Minä johdettavana olen melko rauhallinen ja ymmärtäväinen alainen, enkä koe, että voisin koskaan nousta selvään vastarintaan johtajaa vastaan. Olen aiemmissa työpaikoissani kohdannut hankalia johtajia, mutta olen silti pyrkinyt kaikesta huolimatta olemaan itse pätevä ja hyvä alainen. Olen alaisena ehkä jopa sinisilmäinen ja haluan uskoa siihen, ettei kukaan tarkoituksellaan ole epämiellyttävä. Olen kuitenkin ehkä liian tunnollinen ja varovainen, sillä tietenkin omia oikeuksia tulisi myös kunnioittaa ja puolustaa.  

Alaisena olen todella itseohjautuva ja minua harvoin tarvitsee kahta kertaa käskeä (hyvä jos ensimmäistäkään), kun olen jo hoksannut mitä työtehtäviä voin seuraavaksi tehdä. Nautin vastuusta sekä vapaudesta, mutta aivan kuten Mellanenkin (2020) toteaa teoksessaan, ei itseohjautuvuus tarkoita työntekijöiden hylkäämistä keskelle merta. Etenkin työntekijän roolissa kaipaan suuntaviivoja helpottamaan matkaa, sekä arvostusta ja tunnustusta tekemästäni työstä. Tämä pätee myös Revenassa, sillä haluan kuulla, että olen tehnyt oikeita asioita viedäkseni tiimiä eteenpäin. Samassa määrin haluan myös palautetta kehityskohteistani. Palaute vaikuttaa merkittävästi oppimiseen, sillä ilman palautetta oppiminen jää vain itsereflektion tasolle (Mellanen, 2020). Meillä jokaisellahan on omia sokeita pisteitämme, joten pelkästään itsereflektiolla emme saa niin syvää käsitystä omasta tekemisestämme. 

Entä millaista johtamista minä tarvitsen? Aivan kuten Oliviakin, olen alaisena sopeutuja. Pystyn sopeutumaan erilaisiin työyhteisöihin ja erilaisten johtajien alaisiksi. Tietyissä tilanteissa kaipaan kuitenkin johtajalta jämptiyttä, jotta asioissa ja tilanteissa päästään tehokkaasti eteenpäin, kun taas tietyissä tilanteissa kaipaan tilanne- ja tunneälyä huomata esimerkiksi meneillään olevat tulipalojen alut. Revenassa johtajalta toivon erityisesti läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyys lisää luottamusta, kun taas sen puuttuminen lisää spekulointia tiedon puuttuessa (Mellanen, 2020). Johannan johdettavana on ollut aina rauhallinen ja varma olo. Vaikka Teamssin lukemisesta tulisikin täyslaidallinen huutia, on Johanna tällöinkin perustellut puhuttelumme ja näin säilyttänyt kaiken luottamuksen ainakin minun kohdallani. Johtajan perustellessa palopuheensa, on meillä johdettavillakin varma olo, sillä olemme tietoisia puhuttelun syistä ja merkityksestä. Se onkin minulle tärkeää alaisena, sillä haluan olla varma siitä, että toinen ei tee mitään ilkeyttään tai vain johtamisen ilosta. Teoksessa Hyvät, pahat ja milleniaalit (2020), kerrotaan että milleniaalit vaativat johtajia, jotka uskaltavat tehdä päätöksiä ja hoitaa asioita loppuun, mutta jotka myös kuuntelevat ja antavat muille mahdollisuuden tulla kuulluksi. Tätä Revenassakin on kovasti toivottu ja tämä nousi keskusteluun vahvasti jo viime keväänä. Tänä vuonna olemme paljon tiiminä keskustelleet erilaisista aiheista ja ottaneet niille tarvittavaa aikaa, mutta jos asioita ei ole saatu vielä kahdessakaan neljän tunnin keskustelussa loppuun, on jory ottanut vastuulleen viedä asian loppuun huomioiden aiempien keskusteluiden sisällön. Se, että uskaltaa tehdä päätöksiä, mutta myös antaa sopivissa määrin tilaa muille, voi olla todella vaikeaa ja usein ristiriitaista. Tänä syksynä Revena on muuttanut suhtautumistaan johtajaan, ja tämä on näkynyt turhan niskoittelun loppumisena. Johanna on businessleaderinä tehnyt siis jotakin todella oikein ja tiimimme suhtautuu johtajiin huomattavasti lempeämmin, kuin keväällä. Tiimimme on siis kasvanut myös johdettavina. 

Minä johtajana 

Olen toiminut Pälkäneen kunnan innovointiprojektin vetäjänä ja olen näin ollen päässyt kokeilemaan pienen, kolmen hengen tiimin, johtamista. Aivan kuten Johanna kertoi, olen johtajana rauhallinen ja erittäin suunnitelmallinen. Haluan luoda suunnitelmia usein itseäni varten, sillä tarvitsen tai ainakin luulen tarvitsevani suunnitelmallisuutta toimiakseni. Uskon kuitenkin, että muutkin enimmäkseen hyötyvät suunnitelmallisuudestani. Tarvittaessa osaan kuitenkin myös improvisoida ja luottaa, että asiat hoituvat omalla painollaan. Siinä mielessä erityisesti Pälkäneen kunnalle toteutettava projekti on ollut minulle opettavainen, sillä olen joutunut tyytymään siihen, ettei kaikkea voi aina suunnitella alusta loppuun. Etenkään innovointia. Toimin tänä syksynä myös Revenan oppimistiimin vetäjänä ja näin ollen olen myös Revenan johtoryhmässä, jossa olen saanut valtaa ja vastuuta. Johtoryhmässä oleminen tuntuukin hyvältä, kun tietää ympärillä olevan kolme muuta “johtajaa”, joiden puoleen voi aina kääntyä.  

Johtajana minulla on vielä paljon kehitettävää, sillä esimerkiksi suurien kokonaisuuksien hallinnointi on minulle hankalaa, etenkin kun keskityn herkästi liikaa paletin pieniin osiin ja niistä huolehtimiseen. Pälkäneen kunnalle vedettävässä projektissa olen tehnyt monia asioita itse, vaikka suuri osa niistä olisi ollut myös delegoitavissa. Tässä minulla on varmasti suurin opin paikka, sillä johtajana tehtäviä on vain pakko jakaa muille, jotta pystyy esimerkiksi hoitamaan viestinnän asiakkaan suuntaan huolellisestiJohtajana minun on myös vielä harjoiteltava tietynlaista jämäkkyyttä ja asioiden rohkeasti loppuun viemistäKaikkia asioita ei vain voi murehtia loputtomiin, vaan täytyy luottaa siihen, että alaiset kyllä kertovat, jos tehty päätös ei ole sopiva. 

 

 

Olivia Pynnönen: Minä johtajana ja johdettavana 

Minä johtajana 

Toimin syksyllä Proakatemian synttäriprojektin projektipäällikkönä. Ajauduin projektipäälliköksi ikään kuin tahtomattani, sillä kyseiseen virkaan ei ollut juurikaan tunkua. Siitä huolimatta olin projektista innoissani, vaikka se alkuun hirvittikin. Sain loistavaa kokemusta niin ihmisten kuin projektin johtamisesta, ja nyt olen yhtä kokemusta viisaampi sekä tiedän, millainen johtaja haluan ja aion jatkossa olla.  

Synttäriprojekti oli hyvin haastava koronan aiheuttamien rajoitusten vuoksi, ja tämä aiheutti tiimissä paljon turhautumista alati muuttuvien suunnitelmien ja epävarmuuden vuoksi. Halusin pitää kaikki langat käsissäni ja tehdä kaikkea yhtä paljon kuin tiimi, sillä olenhan tottunut olemaan enemmän tekijän kuin johtajan roolissa. Kuten Miisa tekstissään mainitsee, me milleniaalit haluamme johtajan, joka uskaltaa tehdä päätöksiä ja saattaa asiat loppuun. Jossain kohtaa projektia huomasin, kuinka tiimi odottaa minulta päätösten tekemistä hankalien asioiden äärellä, ja puolestani minä odotin samaa – että joku tulisi pelastamaan minut valkealla ratsullaan vaikeiden päätösten ääreltä. Kesti jonkun aikaa sisäistää, että minä itse olen avain niiden tekemiseen. Ymmärsin myös etten voi pyörittää koko palettia yksin, vaan tehtävänäni on johtaa projekti maaliin eikä suhata paikasta toiseen muiden mukana.  

Huomasin, että johtajana olen hyvin diplomaattinen ja jopa välillä vähän arka, etenkin sen kuuluisan viimeisen sanan sanomisessaDiplomatia onkin yksi niistä ominaisuuksista, joista haluan oppia poisSekä minun että alaisteni on helpompkasvaa ja kehittyä kun uskallan rohkeasti antaa ja vastaanottaa palautetta ilman kauniita korulauseita. Koen, että olen melko tunneälykäs ja hyvä lukemaan ihmisiä sekä huomaamaan heidän vahvuuksiaan. Haluankin tulevaisuuden johtotehtävissä auttaa yksilöitä löytämään oman potentiaalinsa ja lempeästi työntää heitä kohti sitä. Minun on vaikeaa pysyä paikoillani ja delegoida vastuuta muille, sillä olen vastuuntuntoinen ja tahtoisin että asiat tehdään tietyllä tavalla vaikken sitä ehkä muille suoranaisesti sanokaan. Muutoin koen olevani lempeä, helposti lähestyttävä ja tarpeen tullen jämäkkä. Onnistuakseni johtajana tarvitsen kuitenkin tiimin ympärilleni antamaan mielipiteitä ja pallottelemaan ajatuksia kanssani, ainakin näin alkumetreillä. Uskon, että mitä enemmän saan vastuuta sitä enemmän myös itseluottamukseni kasvaa ja saan itsevarmuutta toimia yksin. 

Minä johdettavana 

Työurani aikana olen ollut kolmenlaisen esihenkilön johdettavana: ensimmäinen heistä puhui paljon mutta mitään konkreettisia tekoja esimerkiksi työhyvinvoinnin parantamiseksi työyhteisössä ei tapahtunut. Toinen johti pelolla ja auktoriteetilla ja laittoi heti ensimmäisellä viikollaan koko organisaation uusiksi. Kolmas ei johtanut ollenkaan vaan keskittyi enemmänkin pysymään työntekijöiden suosiossa ja olemaan kaikille kaveri. Kaikki heistä ovat toistensa ääripäitä, enkä voi sanoa viihtyneeni kenenkään johdettavana. Sopeudun kuitenkin helposti muuttuviin tilanteisiin, vaikka ne saattavat alkuun aiheuttaa ahdistusta ja vastahakoisuutta.  Sopeutuja kuvaa minua johdettavana kenties parhaiten, sillä koen pystyväni toimimaan erilaisissa työtehtävissä ja -yhteisöissä vaikkeivat ne heti tuntuisi itselleni omimmilta. 

Pysyäkseni motivoituneena kaipaan selkeitä ohjeita ja viestintää johtajalta, muuten turhaudun. Pidän tehokkaasta ja aikaansaavasta työskentelytavasta: haluan tietää, että tekemiselläni on jokin tarkoitus. Mikään ei ole mielestäni niin epämotivoivaa, kuin saman asian tekeminen päivästä toiseen ilman selkeää tarkoitusta tai päämäärää. Kaikkein vähiten olen viihtynyt töiden tai projektien parissa, joissa kommunikointi tai ohjeistus on ollut epäselvää ja takkuilevaa. Tarvitsen työhöni vaihtelua, jotta säilytän mielenkiintoni, mukavinkin projekti menettää merkityksensä, kun se alkaa toistaa samaa kaavaa. Toisin sanoen kaipaan myös virikkeitä, jotta jaksan tehdä töitä pitkäjänteisesti.  

Kuten Miisa, koen myös itse johtajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi läpinäkyvyyden. Läpinäkyvyys lisää luottamustani johtajiin, joka puolestaan motivoi minua työssäni, kun tiedän, ettei minun tarvitse murehtia turhista. Olemme mielestäni onnistuneet luomaan organisaatioomme rehellisen ja läpinäkyvän työskentelykulttuurin. Kiitämme toisiamme onnistumisista, mutta myönnämme myös virheet ja opimme niistä. Johanna onkin BL kautenaan onnistunut vahvistamaan tätä kulttuuria entisestään. Johanna on omalla johtanut meidät myrskyvaiheen läpi ja onnistunut omalla aktiivisuudellaan hitsaamaan tiimiämme yhteen. Ollessani Miisan tai Johannan johdettavana olen aina voinut luottaa, että olen saanut apua, kun olen sitä tarvinnutMiisan tunneäly ja tiimipelaajan taidot ovat vertaansa vailla, mitä tulee tiimijohtamiseen. Miisa on lempeä, mutta tarvittaessa jämäkkä johtaja, hän on osoittanut useassa projekteissa, kuinka täysillä hän sitoutuu kaikkeen mitä tekee. 

Suurin osa projekteista ja tai osuuskunnan sisällä olevissa tiimeissä tapahtuneesta toiminnasta on ollut minulle mielekästä, sillä niissä on ollut vaihtelua. Olen saanut kokeilla uusia asioita, ja näin löytänyt toimivia tapoja toimia tiimiyrittäjänä.  Ja ennen kaikkea, olen aina tiennyt miksi niitä teen – oppiakseni. Olen myös saanut olla monen eri ihmisen johdettavana ja kokea kuinka moninaista myös johtaminen on. Vaikka opiskelemmekin tiimijohtamista, myös johtajan on tärkeää osata alaistaitoja, sillä vain ymmärtämällä muita hän voi johtaa muita omalla esimerkillään. 

 

Pohdinta 

Vaikka kaikki kolme olemme todella erilaisia persoonia, haluamme johtajilta yllättävän paljon samanlaisia asioita. Kaipaamme sopivissa määrin jämptiyttä, mutta myös lempeyttä ja ymmärrystä. Emme kukaan halua, että johtaja toimii yksinään ylhäältä käsin ja lähettelee ainoastaan käskyjä alaisilleen. On hyvä huomata ja tiedostaa, että Revenankin sisälle mahtuu 18 keskenään todella erilaista yksilöä, joista jokainen vaatii alaisiltaan/johtajiltaan erilaisia asioita. Tiimissä tärkeää onkin puhua kaikesta avoimesti ja luottaa muihinNiin kuin Mellanenkin (2020) nostaa kirjassaan: “Luottakaa ihmisiin, antakaa raamit ja sen jälkeen vapaus työn tekemiseen. 

 

Lähteet: 

Mellanen, A., Mellanen, K. 2020. Hyvät, pahat ja milleniaalit. Atenta kustannus Oy. 

Rehn, A. 2018. Johtajuuden ristiriidat. Docendo.  

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close