Tampere
07 May, Friday
4° C

Proakatemian esseepankki

Johtaja vai tiimikaveri? | Ajatuksia johtamisesta osa 2



Kirjoittanut: Emilia Taivainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tuntuu, että koen jatkuvaa stressiä siitä mitä minun oikein täytyy olla tiimissä. Olenko hyvä ystävä, työkaveri, koulukaveri, tiimikaveri, tiimin jäsen vai johtaja. Välillä olen ihan solmussa, kun tuntuu, että minulta vaaditaan samaan aikaan näitä kaikkia. Jari Salminen kirjoittaa kirjassaan uuden esimiehin kirja seuraavasti: ”esimies ei voi aina olla kiva kaveri”. Olen miettinyt tätä lausetta paljon ja pohtinut miten se toteutuu omassa tiimissä. Minusta tuntuu siltä, että Proakatemialla elää kulttuuri, joka ajaa jokaisen tiimin valitsemaan tiimilleen business leaderin tietyksi ajanjaksoksi kerrallaan. Jokainen tiimi on oikeutettu itse määrittelemään business leaderin tehtävät, mutta mielestäni monessa tiimissä mennään aika samalla kaavalla Proakatemialla ajan kanssa muovautuneiden rutiinien mukaisesti. Business leaderin tehtäviä on varmasti muotoutunut yhtä monta kuin on ihmisiäkin.  Mielestäni suurin ristiriita tulee kuitenkin siinä, että business leaderilla on monta tehtävää ja vastuualuetta mitä muilla tiimiläisillä ei ole. Siitä huolimatta kokoajan toitotetaan, että kaikki tiimissä ovat saman arvoisia ja samalla viivalla.

 

Olen nyt toiminut meidän tiimin business leaderina pari kuukautta. Olen tänä aikana joutunut muutamiin todella haastaviin tilanteisiin, enkä usko, että kaikki tiimissä ovat kokeneet tietyt tilanteet samalla tavailla kuin minä. Olen kuitenkin tiimille se yhteyshenkilö ja viestinviejä, joka kohtaa asiat ensimmäisenä. Valmistelee palavereita ja on yhteydessä kaikkiin tiimiläisiin. Koen, että minulla on paljon enemmän vastuuta ja tunnetaakkaa tiimin asioista kuin muilla. Samaan aikaan koen, että olen myös se henkilö kenen kautta kaikki asiat suodattuvat tiimin korviin. Minulla on vastuu siitä, miten tuon asiat tiimille. Jopa äänen sävyllä on vaikutusta. Saati sitten sillä mitä, milloin ja miten selkeästi osaan asioita kertoa. Kaikki nämä ovat minun mietittävänä. Saan toki paljon apua meidän tiimin valmentajalta sekä tiimiin valitulta johtoryhmältä, mutta lopulta se olen kuitenkin minä, joka päättää mitä milloinkin suustani päästän.

 

On välillä todella stressaavaa yrittää ajatella kaikkia asioita kaikkien kannalta. Kun kysyt apua, miltei jokaisella on asiaan omanlaisensa mielipide. Yritä siinä sitten miettiä paras ratkaisu, ihan yksin. Nokia River golfin toimitusjohtaja Kimmo Sirainen oli kerran puhumassa meidän tiimille ja hän sanoi hyvin: johtaja ei voi miellyttää kaikkia, mutta voisiko hän silti säilyä hyvänä tyyppinä? Niin kuin kirjoitin äsken, kaikilla tiimin jäsenillä on tilanteeseen oma ratkaisunsa. Lähinnä haluan nyt puhua sanavalinnoista ja tavoista toimia tiimin arjessa. Päätökset tiimissä tehdään yhdessä, eikä business leaderilla ole valtaa tehdä niitä yksin. Toisin on ehkä perinteisessä työyhteisössä johtajalla.  Jokainen miettii varmasti välillä minun tekemisistäni ja sanomisiani, että miksi se nyt noin teki tai olisin kyllä tehnyt paremmin. Kuinka lopulta kuitenkin tuon asiat niin, että saan vakuutettua muut tiimiläiset ja jopa ne epäilijät siten, että kaikki ovat minun toimintaani tyytyväisiä? Tässä se haasteen ydin minulle varmasti onkin ja tämän kanssa olen kamppaillut paljon.

 

Hyvänä asiana itsessäni näen kuitenkin hyvän itseluottamuksen, joka varmasti auttaa minua tässä tehtävässä. Salminenkin kirjoittaa kirjassaan, että heikko itsetunto on johtajan hankala kaveri ja että se ajaa johtajan ja organisaation monesti ongelmiin. Tiedän, että hyvä itsetuntoni on pelastanut minut jo monesta tilanteesta ja auttanut minua seisomaan sanojeni takana. Toinen asia minkä on auttanut minua asioiden esittämisessä tiimille, juuri niin kuin olen ajatellut, on hyvä valmistelu. Pystyn todella samaistumaan Salmisen sanoihin ”voit viestiä kunnolla vain, jos sinulla on selkeä käsitys siitä mitä aiot sanoa”. Haasteeni, jonka tiedostin jo silloin, kun hain nykyiseen rooliini on selkeä sanallinen viestintä. Mutta haasteen tiedostaminen, on helpottanut minua ja motivoinut valmistelemaan asioita hyvin.

 

Olen itse huomannut, että minun on välillä todella vaikea erottaa tiimiin ja omaan rooliini tiimissä liittyvät asiat vapaa-ajaltani. Varsinkin kun vietän vapaa-aikaa samojen ihmisten kanssa, sillä joukossa on monta minulle läheistä ystävää. Minua ahdistaa, kun tiimin asiat välillä seuraavat minua kaikkialle ja ajavat todella hankaliin tilanteisiin. Onko tämä nyt oikea paikka puhua näistä? Voinko puhua näistä nyt tämän ihmisen kanssa, sillä hän on minun ystäväni, mutta samaan aikaan tiimin jäsen? Asiat, joita pähkäilen ja joihin tarvitsisin apua. Voinko kysyä apua häneltä? Tai voinko purkaa huoliani hänelle niin kuin ystäville tehdään? Noh kaikissa tapauksessa lopputulos on, että en voi puhua mitään sillä se ei ole tasa-arvoista muita tiimin jäseniä kohtaan, että joku yksilö tiimissä on niin sanotusti päässyt ohjailemaan minun ajatuksiani. Pysyykö kukaan samaistumaan näihin ajatuksiin?

 

Minun tehtäväni tässä roolissa on aina ajatella tiimin parasta, ja miettiä jokainen peliliikkeeni tiimin etua ajatellen. Kaikki toimet eivät aina välttämättä kuitenkaan ole jokaisen yksilön parhaaksi. Entä jos tämä yksilöt ovat minun ystäviäni? Voiko johtajan ja alaisen ystävyyttä mitata työpaikalla? Pitääkö työpaikalla tapahtuvien asioiden vaikuttaa ystävyyteen?

 

Lähde: Salminen, Jari 2006. Uuden esimiehen kirja. Talentum, Helsinki

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close