Onko kaikki sitä, mitä ensinäkemällä ajattelemme vai löytyykö pinnan alta jotain, mikä särkee tuon kuvitelman täysin? Kuvittele tyyni järvi, jossa sorsat uivat rauhallisesti lipuen veden pinnalla. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja kevyt viileä tuulenvire puhaltaa kasvoille. Tunnelma on seesteinen, rauhoittava ja ajatuskin tästä näkymästä tuo hyvän mielen. Se mitä ei kuitenkaan näy, on että yksi näistä sorsista joutuu tekemään pienillä räpylöillään töitä, tuhatta ja sataa, pysyäkseen pinnalla. Nyt kuvittele ison yrityksen toimisto, kokoushuone tai taukotila, jossa kaikki hymyilevät toisilleen, kertovat perheensä viikonloppumatkasta, edellisestä illasta hienossa ravintolassa tai juuri tehdystä huikeasta myynnistä. Entä jos joku heistä tekee myös tuhatta ja sataa töitä pysyäkseen juuri ja juuri pinnalla?

Me elämme aikakaudella ja yhteiskunnassa, jossa jatkuva suorittaminen tai jopa ylisuorittaminen ja loputon energia sekä maksimoidut työtunnit ovat tavoittelun kohteena. Kun taas haavoittuvaisuus, väsyminen ja avoimuus luokitellaan heikkoudeksi. Ihmiset piiloutuvat omien panssareidensa ja rooliensa taakse, jolloin on helpompi vain purra hammasta ja puskea eteenpäin. Tässä käy kuitenkin helposti niin, että luovuus, ideat ja aidot näkemykset jäävät myös helposti tämän panssarin alle. Muiden miellyttäminen on helpompaa, kuin rohkeasti oman tiensä kulkeminen.

Camilla Tuominen on kirjoittanut kirjan nimeltä; Johda tunteita – menesty työelämässä, jossa hän juurikin käsittelee tätä avoimuuden ja tunteiden näyttämisen vaikutusta luovuuteen ja todelliseen innovaatioon. Tuomisen mukaan kaiken taustalla ja ytimenä, on kyky johtaa omia tunteitaan. Tämä tarkoittaa omien tunteiden tunnistamista ja nimeämistä, sekä sen myötä niiden johtamista. Monesti negatiivisiksi ajatellut tunteet, kuten pelko ja jännitys, aiheuttavat meissä epämääräisyyden tilan, joka koetaan ahdistavana tai jopa lamaannuttavana. Entä jos nämäkin tunteet oppisi tunnistamaan ja niihin pystyisi suhtautumaan avoimesti ja opettavaisesti. Pelko ja jännitys tuovat esiin omat epävarmuudet ja ehkä jopa heikkoudet. Jos näiden tunteiden antaa ottaa vallan, estää samalla itseään oppimasta tai jopa saavuttamasta jotain uutta. Jos taas nämä tunteet kykenisi hyväksymään sekä ottamaan vastaan haasteena, antaa itselleen mahdollisuuden oppia ja kasvaa. Tuominen kuvaakin tunteiden johtamista epämääräisyyden uhan vähentämisenä. Johtamalla tunteitamme, kykenemme pysähtymään kuuntelemaan tunteitamme ja palaamaan takaisin läsnäoloon, tekemiseen sekä etenemiseen.

Sisäisen ja ulkoisen maailman välillä vallitsevan tasapainon myötä uskallamme näyttää itsemme, eikä meidän tarvitse käyttää turhaa energiaa piilottamaan niitä piirteitä ja ominaisuuksia, jotka koemme kiusallisiksi. Tällöin uskallamme katsoa menneisyyden virheitä, hyväksyä ne ja oppia niistä.

Kuvittele tiimi tai yritys, jonka välillä vallitsee avoimuus, luottamus ja yhteys. Tiimi, jossa älykkyys, luovuus sekä haavoittuvuus saa kukoistaa ja kulkea vapaana. Nyt kuvittele mihin kaikkeen tämä tiimi pystyy.