Blogiessee on sisältöä www.vaellusjourney.fi:n blogisivustolle.

Maria kirjoitti viime viikon blogitekstissään unen merkityksestä ja kehotti rautaisten faktojen myötä jokaista panostamaan omaan nukkumiseensa. Itselleni tuli ainakin pienenä yllätyksenä, että ihminen nukkuu todella kolmasosan elämästään. Siis tottakai, mutta että 75 ikävuoteen mahtuu siis noin 25 vuotta unta! Kyseessä on niin iso osa elämästämme, että ei todella tarvi toista kertaa käskeä tästä kolmasosaelämästä huolehtimiseen. Tai ehkä tarvii, mutta kukapa ei kaipaisi muistutusta itsestä huolehtimiseen every once in a while.

Moni saattaa kärsiä unien huonontumisesta sairauden, stressin ja esimerkiksi jetlagin seurauksena. Itse olen viimeisen viikon aikana saanut kunnian todistaa näiden jokaisen yhteisvaikutusta omaan nukkumiseeni, ja voin kertoa kuinka se onkaan vaikuttanut tähän kahteen kolmasosaan elämästäni. Väsyneenä ihan perusjutut tuntuvat tahkeammilta, on vaikea tarttua toimeen ja mieli on selkeästi normaalia alakuloisempi. Kuten pahassa univajeessa, myös jetlagissa henkinen suorituskyky heikkenee. Huomasin tämän konkreettisesti sillä hetkellä, kun 24 tunnin valvomisen jälkeen koneesta noustuani unohdin carry-on laukkuni koneen ylähyllylle. Penkille jätin hc-matkatyynyni ja penkin selkäpuolen taskuun aksun kirjastosta lainatun kirjan Senecan opeista. Proakatemian ystävät, aion ostaa kyllä uuden tilalle.

Palasin siis helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Yhdysvalloista, sain flunssan, sekä varsinaisen ryöpyn reissun aikana kasaantunteita apinoita selkääni. Kaikki nämä aiheuttavat etenkin herkille unettomuutta, mikä itsessään vahvistaa jo syntynyttä kierrettä: sairaana toipuminen on hitaampaa huonoilla unilla, stressi vahvistuu, eikä se jetlagikaan varsinaisesti helpotu. Silloin täytyy hengittää syvään ja ajatella että kyllä se tästä. Hetki kerrallaan eteenpäin ilman turhia hötkyilyjä. Nyt kun muutaman kuukauden sisään on tullut reissattua parille eri mantereelle, on jetlag alkanut kiinnostaa ihmisen sisäisenä ilmiönäkin eri tavalla. Tiesitkö että pahemmin oireet tulevat esille matkatessa lännestä itään?

Aikaerorasitus johtuu siitä, että unella, ruuansulatuksella ja lämmönsäätelyllä on vuorokausirytmi, jota on aikavyöhykkeen vaihtuessa mahdollista tahdistaa noin tunti päivässä.Maapallo on jaettu 24 aikavyöhykkeeseen, joista jokainen vastaa auringonvalon maapallolla tunnissa kulkemaa matkaa eli noin 15 meridiaanin leveyttä maan pinnalla. Eli aikavyöhykkeiden avulla paikallinen aika on tahdistettu auringon valorytmiin siten, että joka puolella maapalloa aurinko nousee aamulla ja laskee illalla.

Kun katsoo oirelistaa, voisi kuvitella kyseessä olevan pahempikin diagnoosi. Tyypillisiäoireita ovat aamu- tai iltapäiväväsymys, katkonainen yöuni, yleinen huono olo, vatsavaivat, huimaus, päänsärky, keskittymiskyvyn heikentyminen, ärtyisyys ja ruumiillisen suorituskyvyn heikkeneminen. Oireet johtuvat uni-valverytmin sekä muiden elimistön rytmien kuten veren kortisolihormonin pitoisuuden vaihtelun ja ruumiin lämpötilavaihtelun ristiriidasta.

Terveyskirjaston sivuilta löytyvän nyrkkisäännön mukaan aikaerorasitus kestää (vuorokausina)

Esim. länteen päin suuntautuneen 10 aikavyöhykettä ylittävän lennon (Helsinki → San Francisco) jälkeen aikaerorasituksen oireet kestävät noin 10/2,5 = 4 vrk ja itään päin suuntautuneen 10 aikavyöhykettä ylittävän lennon (San Francisco→ Helsinki) jälkeen noin 10/2 = 5 vrk.

Eli juuri Kaliforniassa ollessani kello oli 10 tuntia perässä Suomen aikaa ja vielä pari kuukautta sitten Uudessa-Seelannissa ollessani kello oli 11 tuntia edellä Suomen aikaa. En ole koskaan saanut siirtää näin suhteellisen lyhyen ajan sisällä kelloa näin rajulla kädellä. Armottomin jetlag olisi toki syntynyt noista kohteista toiseen siirtyessä suoraan, -> 21h kellon kääntöä, eli täysin päälaelleen. Siinä menisikin kevyesti parin viikon reissu, ja nähtävyyksien sijasta voisi keskittää matkan agendan tuosta toipumiseen päivä kerrallaan.

Näin herkkänä ihmisenä voin ilomielin allekirjoittaa sen, että kyseinen rasitustila on ilman muuta huomion arvioinen. Viikon reissu on ihan turha suunnitella kaukokohteeseen, sillä turha kärvistellä unisumussa niitä ainutlaatuisia hetkiä mitkä kohteessa olisi koettavana. Kun matkaan varaan pidemmän ajan, on mahdollista antaa itselle löysää ja tilaa palautua tuosta fyysistä ja henkistä suorituskykyä huonontavasta tilasta. Lyhytkestoisten reissujen aikana (1-2vrk) elimistö ei ehdi sopeutua uuteen aikaan lähes lainkaan, joten melkeimpä pitäytyisin ihan omassa rytmissä sitä turhaan sekoittamatta.

 

Kuten elämän muihinkin suuriin vastoinkäymisiin, myös jetlagiin on onneksi mahdollista sopeutua. (Kai hoksaatte että vitsailen?) Tuo sopeutumiseen tarvittava aika riippuu nimenomaan ylitettyjen aikavyöhykkeiden lukumäärästä sekä lentosuunnasta. Netti on pullollaan täynnä toinen toistaan parempia jippoja, mutta halusin poimia nämä vinkit Kauppalehden artikkelin listasta, sillä kyseinen teksti oli Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa työskentelevä unitutkija Hanna Ollilan kirjoittama. Kirjoittaja ei ennestään ollut minulle tuttu (sori Hanna), mutta vierailimme jenkkireissulla opastetulla tourilla kyseisellä Stanfordin kampuksella, joten lämmin muisto palasi oitis mieleeni.

Disclaimer, en ole lääkäri. Joskus on hyvä olla yrittämättä liikaa ja kävellä hetki vaikka sitten silmät kiinni. Hyviä öitä kaikille, jetistä lagaaville kuin myös siitä vielä autuaan tietämättömille.