Olen aina ollut yökukkuja ja unia on turhankin helppo aamuisin venyttää puolille päivin. Olen myös hitaiden ja aikaisten aamujen rakastaja, tiedättekö sen tunteen kun heräät ennen maailmaa, juot kahvin rauhassa ja tuijottelet ikkunasta pihalle käynnistellen itseäsi tulevaan päivään? Tai voit käydä kävelyllä ja hoitaa päivän työtehtäviä pois alta hiljaisuudessa. Parasta. Tällaiset edellä kuvatut aamut on omalla kohdallani hyvin harvinaisia ja johtuvat useimmiten jet lagin aiheuttamista aikaisista heräämisistä. Useimmiten aikaiset herätykset arjessa tarkoittavat sitä, että kuppi kahvia naamariin ja ovesta ulos homssuisena, unta otetaan joka minuutti joka saadaan. Aika ristiriitaista, eikö? Miksi oma todellisuus on kaukana siitä, mikä oikeasti tuntuu hyvältä ja mielekkäältä tavalta aloittaa päivä? Uskon vahvasti omalla kohdallani itsekurin puutteeseen, kun illalla ei malta laittaa puhelinta pois ja kuitenkin toimiakseni täysillä tehoilla tarvitsen 8-9 tunnin yöunet. Itsekurin lisäksi olen vakuuttunut, että joidenkin ihmisten sisäinen kello on luontaisesti myöhäisempi, kun mitä yhteiskunta on normalisoinut sen olevan.

Olin joulukuun matkalla Uudessa- Seelannissa ja nyt suomeen palattuani olen kärsinyt aivan järkyttävästä jet lagista ja aamu neljän herätyksistä. Ensimmäisenä yönä tuntui mahtavalta herätä niin aikaisin ja olin jo ennen kello kahdeksaa pessyt 2 koneellista pyykkiä, purkanut matkalaukun ja tehnyt makaronilaatikon ja päivä oli vasta aluillaan! Hypin innosta omasta tehokkuudestani ja hyvin käytetyistä tunneista, toki vastapainona olin illalla jo 18 aikaan nukkumassa ja tämä tiesi jet legin pitenemistä, koska edessä olisi taas aikainen herätys. Nyt neljättä päivää putkeen herätessäni kolmen – neljän välillä aamulla alkaa olo olemaan turtunut. Päivät menevät pitkälti sumussa ja keskusteluista ja itsensä ilmaisusta ei meinaa tulla mitään. Sisällä palaa innostus tehdä asioita ja nähdä ihmisiä, mutta voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä. Aamulla juodut 4. kahvikuppia pitävät virkeänä juuri ja juuri iltapäivään asti ja sitten tuntuu olevan jo aika kömpiä takaisin sänkyyn. Tähän haastavaan jet lagin ylipääsemiseen vaikuttaa varmasti ja hyvin vahvasti myös se, että iltapäivällä alkaa jo hämärtyä eikä liukas kelikään houkuttele lähtemään ulos kävelylle.

Kuten yllä mainitsin, rakastan aikaisia aamuja ja aamun tehokkuutta, jos vain suinkin saisin itseni pysymään oikeassa rytmissä. Olenkin päättänyt pahimmasta jet lagista yli päästyäni yrittää (vielä kerran) kääntää sisäistä kelloani “normaalin yhteiskunnan” suuntaan ja pyrkiä normalisoimaan itselleni kello kuuden herätykset arjessa. Tämä pitkälti tarkoittaa myös omien tapojen muuttamista ja selkärangan kasvattamista ja sitä, että puhelinta ei katsota montaa tuntia sängyssä. Lisäksi sehän tarkoittaa tähän rytmiin vain muutaman tunnin myöhempään sänkyyn menemistä, jolloin kuudelta herääminen pitäisi olla automaatio. Kuulostaa yksinkertaiselta alas kirjoitettuna, mutta tätä monet kerrat aiemminkin yrittäneenä voin todeta, että ei se kaikille niin helppoa ole ja hiljalleen olen aina luisunut takaisin nauttimaan pitkistä aamu-unista. Ehkä tämä kerta on erilainen ja minusta kääntyy aamuvirkku. Tässä myös testataan sitä paljon puhuttua itsensä johtamista.