Tampere
25 Nov, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Itsensä johtamisen voima



Kirjoittanut: Marika Tuominen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 10 minuuttia.

ITSENSÄ JOHTAMINEN

Mitä on itsensä johtaminen? Itse ajattelen, että se on omien toiveiden, unelmien ja haaveiden konkretisoimista selkeiksi maaliviivoiksi sekä elämän mittainen matka erilaisia välineitä ja työkaluja apuna käyttäen kohti näitä tavoitteita. Osa maaliviivoista voi olla lähempänä, osa kauempana – jotkut päämääristä sijoittuvat viikon, toiset kuukauden ja jotkut jopa vuosien päähän. Matka näitä tavoitteita kohti ei ole mutkaton ja olosuhteet matkalla voivat vaihdella rajustikin; välillä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja toisinaan taas saatat eksyä myrskyn silmään. Pentti Sydänmaanlakka tiivistää Älykäs itsensä johtaminen -kirjassaan itsensä johtamisen olevan elämänhallintaa ja hyvinvointia edistävää itsetuntemusta sekä omien tavoitteiden tunnistamista ja toteuttamista. Itsensä johtaminen on jatkuva oppimis- ja vaikuttamisprosessi, jossa tulee tietoiseksi kehostaan, mielestään, tunteistaan ja arvoistaan. Itsensä johtaminen vaatii jatkuvaa halua uudistua ja kehittää itseään. Se edellyttää rohkeutta heittäytyä pois omalta mukavuusalueeltaan.

Itsensä johtaminen on avainasemassa paitsi yksilötasolla, myös organisaatiotasolla. Sydänmaanlakan mukaan nykyajan johtamisteoriat korostavat, että kaiken johtamisen perusta on itsensä johtaminen. Terttu Levosen artikkelissa Sydänmaanlakka sanoo, että avain organisaation menestykseen ovat älykkäästi itseään johtavat esimiehet. Tuottavuuden ja työviihtyvyyden kannalta tehokkain työympäristö saavutetaan, kun johtajat saavat alaisensa johtamaan itseään. Kun osaa ohjata itseään päämäärätietoisesti ja varmasti kohti selkeitä päämääriä, voi toimia johtajana ja auktoriteettina myös muille ihmisille. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinnossa on ensiarvoisen tärkeää oppia johtamaan itseään tehokkaasti omat vahvuudet ja heikkoudet sekä rajat tuntien. Itsensä johtamisen tietoinen harjoitteleminen on osa ammatillista kasvuprosessia kohti ehjää ja tuottavaa työidentiteettiä.

Judith Sillsin mukaan itsensä johtaminen toimii parhaiten, kun ihminen johtaa itseään rennolla otteella kohti kristallisoituja tavoitteita. Joustava, mutta päämäärätietoinen itsensä johtaminen takaa tuloksekkaan työskentelyn. Liiallinen joustamattomuus voi pahimmillaan johtaa työriippuvuuteen tai -uupumukseen. Omien rajojen ja voimavarojen tunnistaminen on itsensä johtamisessa yhtä tärkeää kuin itsekontrollointikin.

 

ITSENSÄ JOHTAMISEN OSA-ALUEET

Pentti Sydänmaanlakan mukaan itsensä johtamisen laaja kokonaisuus voidaan jaotella pienempiin kehon, mielen, tunteiden, arvojen ja työn osa-alueisiin. Seuraavissa kappaleissa käsittelen itsensä johtamista tästä näkökulmasta osa-alue kerrallaan omaan itseeni ja kokemuksiini peilaten.

 

Keho

Sydänmaanlakan mukaan keho on kaiken lähtökohta, mielen temppeli, josta huolehtiminen on ensisijaisen tärkeää. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Jo Platon antiikin aikana sanoi, että ”ihminen on sielu, joka täyttää ruumista”.

Syömisen, liikunnan, lepäämisen, nukkumisen ja rentoutumisen tulee olla tasapainossa, jotta ihminen pystyy toimimaan tehokkaasti ja johtamaan itseään tavoitteellisesti kohti omia päämääriään.

 

Liikunta

Liikunta on fyysisen hyvinvoinnin kulmakivi. Sen lisäksi se on olennaista myös psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Minna Suomelan ja Jonna Väli-Toralan terveydenhoitoalan opinnäytetyössä todetaan, että liikunta vaikuttaa elimistön hormonien tuotantoon ja hermoston aktiivisuuteen, nostaa kehon lämpötilaa sekä voimistaa aivojen verenkiertoa, vaikuttaa aivojen kemialliseen viestinsiirtoon ja ärsyttää tiettyjä aivoratoja aiheuttaen mielihyvän tunnetta sekä lievittäen negatiivisia tunteita. Koen tärkeäksi, että harrastamani urheilulajit, tanssi sekä kuntosaliharjoittelu, ovat minua itseäni innostavia. Olen omassa arjessani huomannut, että säännöllinen ja riittävä liikunta auttaa irrottautumaan stressistä ja mieltä painavista asioista sekä tarjoaa hyvää vastapainoa opinnoille ja työlle.

Toisaalta liikunta saattaa joskus muodostua myös yhdeksi stressitekijäksi. Suomelan ja Väli-Toralan mukaan jo sykettä nostava liikunta itsessään aiheuttaa kehossa hormonaalisen stressireaktion, mutta sen lisäksi liikunnan sovittaminen omaan arkirytmiin ja elämäntilanteeseen voi aiheuttaa stressiä. Liikun paljon, ja välillä on haastavaa tasapainottaa ajankäyttöä liikuntaharrastusten, opintojen, työn ja sosiaalisen elämän välillä. Hektisen arjen keskellä olisi tärkeää järjestää aikaa myös levolle, jolloin sekä keholla että mielellä on aikaa palautua rasituksesta. Kuntosalilla ja tanssitunneilla käymisen lisäksi tanssin esiintyvässä ja kilpailevassa tanssiryhmässä, joka edellyttää sitoutumista säännölliseen harjoitteluun. Rakastan harrastustani, ja se tarjoaa minulle todella paljon voimia ja vastapainoa arkeen. Olen saanut ryhmän kautta paljon uusia ystäviä ja unohtumattomia kokemuksia, olen kehittynyt tanssijana ja oppinut arvostamaan itseäni sekä vartaloani täysin eri tavalla kuin aiemmin. Olen ylpeä siitä, että minulla on voimakas keho, joka mahdollistaa itseni ilmaisemisen ja omien rajojen ylittämisen kerta toisensa jälkeen. Voin omakohtaisen kokemukseni pohjalta yhtyä täysin Suomelan ja Väli-Toralan väitteeseen siitä, että onnistumisen tunne liikunnassa voimistaa itsetuntoa ja tuottaa mielihyvää. Toisaalta tanssiryhmään sitoutuminen saattaa välillä aiheuttaa myös stressiä sekä vaatia tarkkaa aikatauluttamista ja arjen suunnittelua. Kun esiintymisiä tai kilpailuja on enemmän, treenaamisen määrä heijastuu suoraan muuhun jaksamiseen. Myöhäiset treeniajat ja liian vähäisiksi jääneet yöunet näkyvät koulussa jaksamisessa. Siitä huolimatta koen, että harrastus antaa minulle ainakin tällä hetkellä paljon enemmän kuin ottaa.

 

Syöminen

Pyrin noudattamaan pääsääntöisesti liikunnallista elämäntapaa tukevaa tasapainoista ruokavaliota, mutta osaan olla syömisen suhteen myös joustava ja salliva. Nuoruudessani sairastamani vakavan syömishäiriön myötä olen oppinut riittävän ja terveellisen syömisen merkityksen ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Vaikka syömisen pääsääntöinen tehtävä onkin ravita ensisijaisesti kehoa, on tärkeää, että toisinaan ruoka ravitsee myös mieltä. Joskus suklaapatukka voi olla ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto kuin porkkana. Kun suuret linjat ruokavalion suhteen ovat kunnossa, syömisen kokonaisuus pysyy tasapainossa joustavuudesta ja sallivuudesta huolimatta. Kielloista ja pakoista ei syömisen suhteen seuraa yleensä mitään hyvää, ja sen vuoksi oma ruokavalioni sisältääkin sääntöjen sisään tavoitteita, joista voi tarvittaessa hyvällä omallatunnolla joustaa.

Syömishäiriötaustani vuoksi näen syömisen myös normaalin elämän edellytyksenä. Ilman riittävää ja monipuolista ruokailua en jaksaisi opiskella, tehdä töitä tai urheilla. Syömishäiriöön liittyvät ajatusmallit nousevat minulla edelleenkin helposti pintaan muutostilanteissa ja stressitasojen noustessa. On tärkeää, että pidän kiinni rutiininomaisesta syömisestä silloinkin, kun mieli taistelee vastaan. Olen oppinut käyttämään hyväkseni tiettyjä työkaluja ja metodeita, joilla saan tällaisissa tilanteissa ahdistustani lievitettyä ja pidettyä kiinni riittävästä ravinnonsaannista.

Sairaushistoriani vuoksi olen myös miettinyt paljon tärkeitä itseensä johtamiseen vahvasti sidoksissa olevia kysymyksiä. Kuka minä olen? Missä olen tällä hetkellä ja mihin haluan tulevaisuudessa päästä? Millaista haluan elämäni olevan ja mitä haluan elämäni aikana saavuttaa? Millaiset ovat arvoni? Syömishäiriöstä toipumisenkin voi nähdä eräänlaisena itsensä johtamisen prosessina. Kävin aikanaan läpi kaikki Suomessa tarjolla olevat syömishäiriön hoitoon tarkoitetut julkisen sekä yksityisen sektorin tarjoamat somaattiset ja psykiatriset hoitomuodot. Vaikka olin parhaassa hoidossa, mitä anoreksian hoitamiseen voidaan koko maassa tarjota, en ollut valmis tekemään todellista muutosta ja toipumaan. Olin hoidoissa jatkuvasti jarrut pohjassa ja etsin keinoja päästä jatkamaan sairaudelle tyypillistä oirehdintaa. En ollut sitoutunut toipumisprosessiin, koska en kokenut olevani valmis muutokseen. Varsinainen toipumisprosessi alkoikin vasta siinä kohtaa, kun oivalsin itse haluavani muutosta. Olin silloin ollut yhdeksän kuukauden ajan pakkohoitoperusteisesti yksityisellä syömishäiriöklinikalla ja saavuttanut hoidossa fyysisesti sellaisen tilan, että pakkohoidon täyttymiseen ei enää ollut perusteita. Koko hoidon ajan olin ollut toinen jalka oven välissä lähdössä hoidosta pois, sillä tuttu helvetti tuntui tuntemattoman taivaan tavoittelua turvallisemmalta. Elin kuplassa, jota en pystynyt puhkaisemaan. Kun pakkohoitoperusteet purkautuivat, lopetin hoidon saman tien ja yhtäkkiä olin vuosien hoitokierteen jälkeen kotona täysin yksin sairauteni kanssa. Heräsin huomaamaan, mitä kaikkea olin sairauden vuoksi elämästäni menettänyt; olin alle parikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeellä, elämänpiirini rajoittui kodin ja sairaalan välille, lääkärit sekä perheeni ja ystäväni olivat menettäneet toivonsa suhteeni, kehoni oli vuosien aliravitsemuksesta pahoin vaurioituneena romahtamispisteessä ja olin useiden päällekkäin määrättyjen rauhoittavien lääkkeiden johdosta kadottanut myös tunnerikkaan persoonani. Oivalsin, että vaihtoehtona on joko alistua hitaaseen kuolemaan tai yrittää vielä kerran nousta pohjalta ylös. Tajusin, että kukaan muu ei pysty tekemään muutosta minun puolestani ja sain motivoitua itseni toipumaan oman itseni vuoksi, en vain siksi ”kun on pakko”. Ymmärsin, että olen itse vastuussa itsestäni sekä omasta toipumisestani. Laadin itselleni konkreettisen ateriasuunnitelman ja lupasin itselleni noudattavani sitä, vaikka houkutus syömishäiriöoireiluun olikin edelleen voimakas. Aloin määrätietoisesti johtaa itseäni kohti toipumista ja melko nopeasti sain todeta sen tuottavan tulosta. Fyysinen tilani alkoi kohentua vauhdilla ja somaattisen tilan parantuessa myös ajattelutapani alkoi muuttua. Aloin todella haluta asioita, joiden olin vielä hetki sitten kuvitellut olevan minulle mahdottomia: aloin haaveilla opiskelemisesta, normaalista elämästä ja siihen kuuluvista tavallisista asioista; ystävien tapaamisesta kodin ulkopuolella, tanssiharrastuksen aloittamista uudelleen ja matkustelusta. Huomasin, että sen masentuneen ja tunnottoman kuoren alla oli vielä sama iloinen, elämänjanoinen ja päämäärätietoinen tyttö, joka olin ennen sairastumistanikin ollut. Aloin taas nauraa ja nauttia elämästäni. Sain sairausvuosina etääntyneet perhe- ja ystävyyssuhteet takaisin, aloitin rakkaat harrastukseni uudelleen, matkustin perheeni kanssa, opiskelin itselleni ammatin ja pääsin sisälle työelämään. Ilman tavoitteellista itsensä johtamista tämä kaikki olisi ollut mahdotonta saavuttaa.

 

Lepo

Arjen pyörityksessä levon, unen ja rentoutumisen määrä jää usein liian vähäiseksi. Tämä on asia, johon minun tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota, jotta voin johtaa itseäni entistäkin johdonmukaisemmin kohti tavoitteitani. Ehdin rentoutua lähinnä viikonloppuisin ja silloinkin kalenteri useimmiten täyttyy menoista. Olen hyvä järjestämään ajankäyttöäni tehokkaasti, mutta toisinaan unohdan, että välillä täytyy jäädä aikaa myös rentoutumiselle. Oman jaksamisen rajojen hahmottaminen on joskus hankalaa, ja jaksamisen huomaa usein olevan lopussa vasta siinä kohtaa, kun on jo haalinut itselleen liikaa tehtäviä ja aika niiden suorittamiseen tuntuu loppuvan käsiin. Terttu Levosen mukaan yksi itsensä johtamisen työkaluista onkin oman keskeneräisyytensä tunnistaminen. Kaikkea ei voi ja pysty tekemään vuorokaudessa olevien kahdenkymmenen neljän tunnin puitteissa, ja joskus on osattava sanoa ei. Siinä on minulle vielä paljon työstettävää, että osaan sijoittaa to do -listalleni yhden hyvinvoinnin keskeisimmistä asioista, levon ja rentoutumisen.

 

Psyyke

Toinen osa-alue itsensä johtamisen kokonaisuudessa on mielen eli psyyken hyvinvointi. Siihen kuuluvat esimerkiksi havainnointi, ajatteleminen, muistaminen ja oppiminen. Oman mielen hallinta on yksi itsensä johtamisen tärkeimmistä alueista. Pertti Sydänmaanlakan mukaan yksilön tietoisuus koostuu havaintotietoisuudesta, minätietoisuudesta ja kuvitteellisesta tietoisuudesta, jotka muodostavat persoonamme.

Omien ajatusten ja käyttäytymisen hallitseminen on haastavaa, mutta sitä voi opetella. Ajatusmallien muokkaaminen on aikaa vievä ja sitkeyttä vaativa prosessi. Se vaatii tietoista ajatusten ja niistä seuraavien käyttäytymismallien tunnistamista ja halua kehittää omaa itseään. Jos esimerkiksi huomaa toistavansa tiettyjen ajatusten tai tunnetilojen seurauksena jotakin negatiivista toimintamallia, näiden ajatusten ja tunteiden tietoinen tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta. Kun tiettyyn toimintaan johtavat tilanteet, tunteet ja ajatukset tunnistaa, voi alkaa miettiä, millä tavalla voisi toimia toisin näiden tilanteiden seurauksena.

 

Tunteet

Tunteet ohjaavat emotionaalisia ja sosiaalisia toimintojamme. Omien tunteidemme tiedostamisen lisäksi hyvään itsensä johtamiseen sisältyy myös muiden tunteiden tulkitseminen ja vuorovaikutussuhteiden luominen toisten kanssa. Tunteiden analysoiminen ja määrätietoinen tunteiden hallitsemisen kehittäminen ovat avainasemassa itsensä johtamisessa.

Joskus tunteet voivat olla myös tiedostamattomia, ailahtelevia ja ristiriitaisia. Sydänmaanlakan mukaan tunneosasto on niin arvaamaton, että ihmisen muiden osa-alueiden on välillä vaikeaa tehdä sen kanssa yhteistyötä. Olen itse herkkä ja hyvin tunteikas persoona ja tunnistan itseni Sydänmaanlakan kuvauksesta. Tunteeni ovat toisinaan todella ailahtelevaisia ja arvaamattomia. Tekemäni enneagrammi-persoonallisuustestin (Marika Borg, Namaste Oy, 2016) mukaan olen persoonaltani luova individualisti, jolle tunteet ovat tärkeä mittari. Tunnistan erilaiset tunteet herkästi ja olen hyvin perillä siitä, millaisia ajatuksia erilaiset ihmiset ja tilanteet minussa itsessäni herättävät. Tulkitsen tunteitani vahvasti ja annan tunteiden sekä intuition vaikuttaa rationaalisen ajattelun lisäksi valintoihini.

 

Arvot

Arvot ohjaavat henkisiä toimintojamme, jotka liittyvät yksilön kokemaan merkitykseen ja tarkoitukseen. Henkisyys on ihmisen tarvetta kokea eheyttä ja yhteyttä. Arvot ja periaatteet ohjaavat elämäämme ja vaikuttavat siihen, miten merkityksellisenä elämän koemme. Sydänmaanlakka toteaa kirjassaan, että omien arvojen pohtiminen ja niiden ohjaamien toimintamallien analysoiminen ovat tärkeässä asemassa itsensä johtamisessa.

Filosofi Kari E. Turusen mukaan arvot voidaan jaotella varsinaisiin arvoihin, arvoluontoisiin asioihin eli ihanteisiin, arvostuksiin ja inhimillisesti arvokkaiksi koettuihin asioihin. Varsinaiset arvot ovat luonteeltaan pysyviä, ja niitä voidaan tavoitella ja niiden mukaan voidaan suuntautua, mutta niitä ei koskaan voida täydellisesti ja lopullisesti saavuttaa. Omalla kohdallani tällaisia arvoja ovat hyvyys, esteettisyys ja totuus. Arvoluontoiset asiat ovat Turusen mukaan varsinaisia arvoja konkreettisempia asioita, jotka ovat ihmisten välisen sosiaalisen kanssakäymisen kannalta välttämättömiä. Omia ihanteitani eli arvoluontoisena kokemiani asioita ovat oikeudenmukaisuus, tasavertaisuus, rehellisyys ja vilpittömyys, molemminpuolinen luottamus sekä aitous ja avoimuus sosiaalisessa kanssakäymisessä. Arvostukset voivat olla itsessään arvokkaita asioita tai toisten arvojen saavuttamiseksi tarvittavia välineellisiä asioita. Arvostan terveyttä, mahdollisuutta ilmaista itseä, taloudellista toimeentuloa ja ympäristöä. Inhimillisesti arvokkaiksi koetut asiat ovat Turusen mukaan henkilökohtaisia ja kokemuksellisia. Ne voivat nousta mistä tahansa muusta arvokategoriasta. Tärkeimpinä inhimillisesti arvokkaina asioina itselleni pidän rakkautta, iloa ja onnellisuutta sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Edellä mainitut arvot ohjaavat valintojani sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Pyrin toimimaan arvojeni mukaisesti tässä ja nyt sekä tulevaisuudessa.

 

Työ

Viimeinen osa-alue Sydänmaanlakan mukaan itsensä johtamisessa käsittelee ammatillisia toimintoja. Varsinaisen palkkatyön lisäksi osa-alueeseen kuuluu kaikki tekeminen, joka liittää yksilön ympäristöönsä. Ihmisen sosiaalisten tarpeiden vuoksi yksilö kokee useimmiten tarvetta kuulua ympäröivään yhteiskuntaan. Työ on yksi keino löytää oma paikkansa yhteiskunnassa.

Olen ammatiltani graafisen suunnittelun media-assistentti. Valmistumiseni jälkeiset pari kuukautta olivat säännöllisen työn löytämisen kannalta haastavia, ja jo siinä ajassa aloin kokea oloni irralliseksi ja päämäärättömäksi. Tulevaisuus tuntui paitsi avoimelta, myös turvattomalta. Suurin motiivini löytää vakituinen työpaikka liittyi selvästi kokemaani tarpeeseen kuulua johonkin yhteisöön sekä elää ”normaalia” eli rutinoitunutta arkea, jota itse määrittelemieni aikataulujen lisäksi ohjaavat ulkopuolelta tulevat työhön liittyvät aikataulut.  Koinkin voimakasta tarvetta laatia itselleni selkeitä tehtäviä ja niihin liittyviä aikatauluja etukäteen, jotta kokisin elämälläni olevan lyhyen aikavälin päämääriä ja tavoitteita.

Sydänmaanlakan mukaan selkeät työtehtävät, tavoitteet ja riittävä osaaminen, työroolin ja muiden roolien tasapaino sekä rakentava palaute ja kehittyminen ylläpitävät ammatillista kuntoa. Haluan kehittää itseäni jatkuvasti ja nautin uusien asioiden oppimisesta. Muilta saatu palaute on mielestäni yksi tärkeimmistä avaimista itsensä kehittämisessä. Esimerkiksi tiimiyrittäjyysopinnoissani olen kokenut tiimin sisäisen palautteenannon merkitykselliseksi oman toimintani kehittämisen ja oman oppimiseni kannalta.

Pyrin aikatauluttamaan tehtäväni huolellisesti ja järjestämään ajankäyttöni tehokkaasti. Tässä minulla on työvälineenä perinteinen paperinen kalenteri sähköisten apuvälineiden lisäksi. Laadin itselleni tehtävälistoja sekä päiväkohtaisia aikataulusuunnitelmia, jotta saan kaikki tehtävät ajoissa tehtyä. Mielestäni paperinen kalenteri auttaa parhaiten hahmottamaan ajankäyttöä ja suunnittelemaan sitä tehokkaasti. Sen lisäksi käytän ajankäytön ja tehtävien suunnittelussa apuna tietokonetta ja kännykkää. Huolellinen suunnitteleminen helpottaa stressinhallintaa ja lisää tehokkuutta.

 

Tietoisuus

Tietoisuus ohjaa kaikkia edellä käsiteltyjä itsensä johtamisen osa-alueita. Sydänmaanlakan mukaan itsensä johtaminen on oman tietoisuuden laaja-alaista, syvällistä ja käytännöllistä kehittämistä. Omat tavoitteet ja visiot ovat itsensä johtamisen keskiössä.

Sydänmaanlakka toteaa itsensä johtamisen olevan yksilöön itseensä kohdistuva vaikuttamis- ja oppimisprosessi, jossa kehoa, mieltä, tunteita ja arvoja ohjataan itsereflektioinnin avulla. Itsereflektiointi on itsetietoisuuden kehittämistä ja syvällistä itsearviointia sekä oman itsen ja omien ihmissuhteiden tutkiskelua ja analysoimista objektiivisesta näkökulmasta.

 

ITSENSÄ JOHTAMISEN PERIAATTEET

Terttu Levosen mukaan todellisuus, unelmat, rohkeus, eettisyys ja toteutus ovat itsensä johtamisen keskiössä. Seuraavissa kappaleissa paneudun Levosen määrittelemiin itsensä johtamisen periaatteisiin ja työkaluihin, joita voi tietoisesti kehittää.

 

Nöyryys

On tärkeää osata tunnistaa oma keskeneräisyys ja uskaltaa kohdata omat heikkoudet, rajat ja voimavarat. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja omien vajavaisuuksien myöntäminen on tie oman itsen hyväksymiseen ja avain hyvän itsetunnon kehittämiseen. Jotta voi onnistua, pitää osata antaa itselle lupa myös epäonnistua ja oppia epäonnistumisista.

 

Herkkyys

Levosen sanoin herkkyydet ovat ikkunoita maailmaan. Olen joskus ajatellut herkkyyteni olevan heikkous, mutta nykyään koen sen olevan yksi vahvuuksistani. Reagoin asioihin voimakkaasti tuntemalla ja olen toisinaan tunteideni kanssa hyvinkin ailahtelevainen, mutta mieluummin tunnen liian vahvasti kuin liian vähän. Herkkänä persoonana havainnoin vahvasti ympäristöäni sekä ympäröiviä ihmisiä.

 

Itsekuri

Periksiantamattomuus, sitkeys ja kärsivällisyys ovat itsensä johtamisen kannalta oleellisia ominaisuuksia, joiden avulla voidaan saavuttaa myös suuria tai pidemmän aikavälin tavoitteita. Olen itse luonteeltani todella sinnikäs. Pahimmillaan periksiantamattomuuteni on kääntynyt myös minua itseäni vastaan; en osaa luovuttaa, vaikka toisinaan olisi parempi antaa periksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii syömishäiriöni, jonka kehittyminen vaati äärimmilleen vietyä itsekuria ja josta toipuminen vaati tuon saman itsekurin kääntämistä päälaelleen.

Itsekuri on yksi itsensä johtamisen tärkeimmistä periaatteista. Toisaalta armon antaminen itselle on mielestäni itsekurin ohella äärimmäisen tärkeää. Välillä näiden kahden välillä tasapainoileminen voi olla haasteellista, mutta omaa oloa ja jaksamista tarkkailemalla se on mahdollista. Vaikka laiskuus on Danten Jumalaisen näytelmän mukaan yksi seitsemästä kuolemansynnistä, välillä saa ja pitää olla vähän laiska, jotta jaksaa taas ahertaa.

 

Uudistuminen

Itsensä johtamisessa avainasemassa ovat yksilön kehittyminen sekä kasvu ja uudistuminen. Ihmisen elämä on yksi pitkä kasvuprosessi, joka vaatii rohkeutta uudistua jatkuvasti. Itse koen uusien asioiden oppimisen ja itsensä haastamisen olevan todella tärkeässä roolissa etenkin ammatillisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Sydänmaanlakan mukaan uudistuminen koostuu hyvästä itsetuntemuksesta, itseluottamuksesta ja reflektointitaidosta. Se edellyttää rohkeutta ottaa riskejä ja haastaa itseään. Uudistumisen kannalta tärkeää on antaa itselleen lupa epäonnistua ja oppia virheistä. Omalla kohdallani suurin kasvun paikka on epäonnistumisten sietämisessä. Olen luonteeltani täydellisyyteen pyrkivä ja arvioin omia suorituksiani kriittisesti. Epäonnistuminen on aiemmin ollut yksi suurimmista peloistani. Olen jo kulkenut pitkän tien kohti itseni ja epäonnistumisteni hyväksymistä, mutta koen, että se on prosessi, joka ei tule koskaan täysin valmiiksi. Myös riskien ottaminen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen ovat haasteellisia asioita, joiden työstäminen vaatii aikaa.

 

Aitous

Yksi itsensä johtamisen tärkeimmistä periaatteista on olla aito ja rehellinen itselleen. Oman itsensä seurassa saa olla juuri sellainen kuin on. Välillä on myös tärkeää pysähtyä pohtimaan, että omassa elämässään toteuttaa juuri niitä asioita, jotka vievät kohti tavoitteita ja päämääriä. Usein arjen pyörityksissä toiminta on niin automaattista, että sitä ei ehdi kyseenalaistaa tai miettiä sen enempää. Samalla voi huomaamattaan salata itseltään tunteitaan tai unelmiaan.

 

Fokus

Asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on ehdotonta, kun on monta rautaa tulessa. On tärkeää, että elämässä on paljon mielekästä sisältöä. mutta kaikkea ei voi mitenkään sisällyttää siihen aikaan, mitä meille on annettu elettäväksi. Sen vuoksi on tärkeää keskittyä olennaiseen ja elää yksinkertaisesti. Jos elämässä on liikaa asioita meneillään, keskittyminen kärsii ja velvollisuudet tulee hoidettua puoliteholla. Itse huomasin tämän, kun opiskelin, tein pahimmillaan kolmea työtä päällekkäin ja harrastin tanssia kilpatasolla. Ehdin käydä kotona lähinnä nukkumassa, söin ateriani matkalla paikasta A paikkaan B ja ehdin pitää yhteyttä ystäviini ja perheeseeni pelkän puhelimen välityksellä. Oma jaksamiseni oli lopussa, koulumenestys kärsi ja sosiaalinen elämäni kuihtui. Totesin, että tätä menoa olen pian sairaslomalla työuupumuksesta, joten tein tarvittavia ratkaisuja ja priorisoin asiat tärkeysjärjestykseen. Päätin, että keskityn kouluun, läheisiini ja rakkaaseen tanssiharrastukseeni. Jälkikäteen ajateltuna se oli ainoa oikea ratkaisu ja olen ollut todella tyytyväinen tekemääni päätökseen. Edelleenkin arkeni täyttyy aikatauluista ja yhä vieläkin asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on osa jokapäiväistä toimintaani, mutta nykyään ehdin myös ylläpitää sosiaalisia suhteitani ja pitää vapaata.

 

Merkitys

Levosen mukaan viimeisin itsensä johtamisen periaatteista on pysähtyminen ja syvemmän merkityksen etsiminen elämälle. Itse koen, että oman elämäni syvin merkitys löytyy läheltä – läheisimmistä ihmisistä ympärilläni. Ilman heitä elämäni olisi tyhjää ja merkityksetöntä. Se, mitä voin omalla olemassaolollani antaa heille ja mitä he voivat läsnäolollaan antaa minulle on mittaamattoman arvokasta.

Herman Hessen sanoin ”ihmisen elämä on matka itsensä luo”.

Kommentit
  • Elina Merviö

    Hieno ja laaja essee itsensäjohtamisen eri näkökulmista. Olet hienosti osannut peilata omia kokemuksiasi ja rohkeasti kertoa niistä näin esseessä. Tästä huomaa, että olet pohtinut näitä näkökulmia paljon.

    6.11.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close