Miksi monet huippu johtajat eivät pysty johtamaan itseään? Työelämässä meillä on aina joku seuraamassa, teemmekö sovitut työt ja kuinka teemme. Kotona ei perheellä ole sanomisessa samanlaista valtaa kuin töissä esimiehellä on. Sanktioiden puuttuessa ei nähdä niin suurta merkitystä toteuttaa tavoitetta. Itseään kannattaa johtaa samoilla periaatteilla kuin tiimiään. On hyvä asettaa itselleen tavoitteita, tavoitteille välitavoitteita ja toteutustapa. Oma mielentila kannattaa rakentaa sellaiseksi, että jos jättää tekemänsä päätöksen toteuttamatta, antaa itselleen henkisen rangaistuksen. Vähitellen alkaa huomaamaan, ettei halua saada itseltäkään soimauksia siitä, että on jättänyt jonkun asian tekemättä. Kun on saanut itsensä tällaiseen ajattelutapaan, alkaa väistämättä miettiä itseä koskevaa päätöksentekoa aikaisempaa tarkemmin. Hyvä tapa tehdä itseään koskevia päätöksiä on päättää tehdä aina tietyssä tilanteessa samalla tavalla. Kannattaa luoda itselleen toimintalinja, jota noudattaa sitkeästi vuodesta toiseen (Hiltunen 2012, 270-271.)

Tänä syksynä Apajalla on ollut suuria haasteita esseiden kanssa. Esseet ovat suurimmalla osalla jääneet ihan viimeisille hetkille itseni lukuun ottaen. Tämähän kertoo siitä, että itsensä johtaminen on ollut vähäistä. On ollut omakohtainen fiilis koko syksyn, ettei ole oikein ollut minkäänlaista auktoriteettia läsnä. Minäkin olen kesästä lähtien tiedostanut, että esseitä pitäisi tehdä. Koen yleensä olevani suhteellisen organisoiva ihminen. Haluan suunnitella koko viikkoni rakenteen ruokakaupasta lähtien. Se helpottaa huomattavasti päivien kulkua. Mutta mistä johtuukaan, etten tänä syksynä ole saanut toimittua itselleni suotuisalla tavalla?

Hyvän johtajan pitää pystyä vaatimaan itseltään vähintään samantasoista suoritusta kuin tiimiläisiltään. Kun johtaja pistää itsensä jatkuvasti peliin, esimerkki vetää myös muut tekemään parhaansa. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei vedä tilannetta niin sanotusti yli. Illat ja viikonloput pitää muistaa pitää vapaana (Hiltunen 2012, 273.)

Itsensä johtamiseen kuuluu myös elämänsuunnitelma. Sitä on myös hyvä tarkistaa aika ajoin. Eteen voi tulla tilanne, että aikaisemmin oli asioita, jotka eivät motivoineet yhtään, mutta nykyään tuntee saavansa paljon energiaa, silloin kannattaa lisätä elämänsuunnitelmaan juuri tällaisia asioita. Kun ryhtyy valmistautumaan henkisesti uuteen elämänvaiheeseen, siihen siirtyminen on paljon helpompaa. Meillä on usein taipumus jämähtää vanhaan tilanteeseen vain sen takia, että ryhtymiskynnys elämän muuttamiseksi tuntuu liian korkeaksi. Usein ajatellaan, ettei voi ryhtyä ajattelemaan tulossa olevaa elämänvaihetta, koska se voisi vaikuttaa motivaatioon tai viihtyvyyteen nykyisessä tilanteessa. Mittareiden ja tavoitteiden määrittely sekä seuranta on johtajan rutiininomaista työtä, niin sen pitäisi olla myös henkilökohtaisessa elämässä itsensä kanssa. ”Eikä itsensä palkitseminenkaan ole pahasta, kun tavoitteet saavutetaan” (Hiltunen 2012, 274-275.)

Epäonnistumiset kuuluvat itsenä johtamiseen. Itselleen ja muille virheen myöntäminen esimerkiksi johtajalle ei vielä auktoriteettia tai uskottavuutta, se kasvattaa niitä. Pitää vain tilanteet jälkeen jälleen kerran johtaa itseään ja miettiä mikä en onnistunut, miksi lopputulos ei ollut tavoitteiden mukainen. Tunteet ja vaistot ovat iso tekijä ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja päätöksenteossa. Hyvään itsensä johtamiseen kuuluu, että osaa jälkikäteen analysoida omia motiiveja ja tekemisiä samalla tavalla kuin muiden (Hiltunen 2017, 276.) Aikaisemmassa esseessäni ”Kohti armollisempaa arkea” puhuttiin siitä, kuinka aina päivän päätteeksi pitäisi käydä läpi kuluneen päivän tapahtumat, niin hyvät kuin huonot. Siitä oppisi paljon kehitettävien kautta sekä saisi luotua rutiinin, jota noudattamalla keventyisi päivien taakat.

Kun puhutaan itsensä johtamisesta, tulee mieleen päivittäiset rutiinit, kodin siivoaminen, koulutöiden tekeminen sekä muut normaalit askareet. Se mikä hyvin usein jätetään sivuun tämän yhteydessä, terveys. Säännöllinen liikunta on hyväksi niin fyysisen, kuin henkiselle hyvinvoinnille (Hiltunen 2012, 277.) Kun oikeasti jokainen tietää mikä on terveydelle hyväksi, miksi silti niitä tapoja ei noudateta? Johtajan työssä epäterveellisen ruokavalion syntyminen on hyvin helppoa. Jatkuvasti tapaamisilla on tarjolla välipalaa monessa muodossa (Hiltunen 2012, 278.) Itseä kiinnostaa todella paljon työhyvinvointi. Näkee ja kuulee usein, kuinka ihmisillä on vaikeuksia työn ja vapaa-ajan kanssa. Tällaisetkin pienet asiat, millaisia välipaloja ja mitä työpäivä pitää sisällään ovat asioita, joihin pienillä muutoksilla saisi parempaan suuntaan.

Halutessasi kehittyä itsensä johtamisessa on hyvä pysähtyä miettimään seuraavia:

Jääkö sinulla usein päättämiäsi asioita viemättä loppuun? Jos jää, niin miksi ne jäävät? Kun asiaa ei koe kovin merkitykselliseksi, ei ole suurta motivaatiota viedä niitä loppuun. Oletko pysähtynyt miettimään vaikeiden aikojen jälkeen, mitä mahdollista oppia sait niistä hetkistä? Jälkeenpäin aina vasta huomaa ne varteen otettavat asiat. Oletko aina saavutettavissa? Meneekö osa vapaa-ajastasi työasioihin? Oletko osannut kytkeä toimivaksi kokonaisuudeksi työn, harrastamisen ja ihmissuhteet? Kun työt alkavat painaa pahasti päälle, vapaa-aika on se mistä ensimmäisenä otetaan aikaa. Sillä hetkellä se voi tuntua työajan tehostamiselta, mutta todellisuudessa negatiiviset seuraukset pitkään jatkuneen mallin mukaan alkavat tulemaan esiin (Hiltunen 2012, 283.) Näiden kysymysten kautta on hyvä hetkeksi istua alas ja miettiä millaisen elämänlaadun haluaa. Itse aion keskittyä vahvasti tulevalla vuodella itseni johtamiseen. Haluan kokea sen, kun tuntuu kaikkien palasten loksahtaneen paikoilleen ja on seesteinen olo.