Itsensä johtaminen

Halusin tehdä kirjaesseen kyseisestä aiheesta siksi, että aihe on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, ihan vain siitä syystä, että pystyn mahdollisimman hyvin johtamaan itseäni omassa arjessa. Koen tällä hetkellä olevani hyvä itseni johtamisessa, mutta halusin hakea kirjasta muutamia pointteja itselleni, jotta voisin kehittyä vielä lisää. En siis tällä hetkellä stressaa juurikaan mistään elämässäni ja elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa. Kaikki ovat siis balanssissa koulu, parisuhde, perhe, ystävät ja harrastukset. Uusi parisuhteeni oli myös yksi syy miksi halusin kirjoittaan esseen tästä aiheesta.

”Onnellisen ja hyvän elämän perusedellytys on, että oppii tuntemaan itsenä omine vahvuuksineen ja heikkouksineen” (Salmimies 21, 2008)

Ennen TAMK: ia ja varsinkin Proakatemiaa en juurikaan tiennyt vahvuuksia ja heikkouksiani. Tai olihan minulle tietenkin pääpiirteittäin molemmat hallussa, mutta en sen syvällisemmin ollut perehtynyt niihin.
Varsinkin Proakatemia aikana on tullut perehdyttyä omiin vahvuuksiin sekä heikkouksiin, olenkin yrittänyt kehittää tarkoituksen mukaan molempia ominaisuuksia hyvässä tasapainossa. Olen oivaltanut akatemia aikana asioita, joita en edes koskaan tullut ajatelleeksi ennen. Esimerkiksi miksi käyttäydyn näin, kun käyttäydyn ja mistä juontaa juuret minun vahvuuksilleni. Olenkin siitä onnellisessa asemassa, että kotona puolisoni on samalla viivalla minun kanssani ja hänen kanssaan on hyvä punnita erinäisiä asioita. Emme siis seurustellut vielä Proakatemian ensimmäisenä vuotena, joten hänellä on yleensä erittäin hyvää asiaa esimerkiksi liittyen käytökseeni, koska hän on pystynyt tarkkailemaan minua ensimmäisen vuoden ja nyt hän on koko ajan arjessani läsnä.

Uusi parisuhde – miten sovittaa koulu- ja kotielämä?

Tilanne on molemmille osapuolille uusi kumpikaan ei ole ollut vastaavanlaisessa paikassa ennen. Olemme keskustelleet kotona, että miten aiomme pitää koulun ja muun arkielämän erossa toisistaan. Helppoahan se ei ole ollut. Miltei joka päivä puhumme johonkin joko akatemiaan tai tiimiin liittyvistä asioista vapaa-ajallamme. Olemme kuitenkin yrittäneet sopia, että koulutyöt tehdään työaikana ja siitä eteenpäin olemme vapaa-ajalla ja emmekä hirveästi puhuisi koulusta. Olemme mielestäni hyvin onnistuneetkin siinä, mutta vielä on parannettavaa, tosin eihän se tule koskaan todellisuudessa niin menemään, että koulusta puhuttaisiin vaan koulu aikana. Onhan koulu iso osa molempien elämää. Olemmekin saaneet tiimiltämme hyvää palautetta siitä, miten meidän kuuluisi keskenään koulussa käyttäytyä. Otamme heidän mielipiteensä kyllä huomioon, mutta emme aio käyttäytyä juuri, miten tiimiläiset haluavat vaan yritämme löytää niihin kompromisseja.

Haluamme kuitenkin kääntää samassa tiimissä toimimisen meidän yhteiseksi voimavaraksi, on niin helppoa tukea tai neuvoa toista, kun tietää tarkalleen mitä toinen tekee.

”Yksi tehokkaimmista tavoista muuttaa omaa kokemustasi jostakin asiasta, on muuttaa omaa reaktiotasi siihen.” (Salmimies 41, 2008)

Kyseiseen lauseeseen kiteytyy yksi akatemia ajan suurimmista haasteista.

Olen erittäin ennakkoluuloinen lähes joka asiaa kohtaan. Yleensä annan ihmisille vain yhden mahdollisuuden näyttää minkälaisia he ovat. Jos dialogia minun ja toisen/useamman henkilön välille ei synny, vaan vaihdetaan vain muutama sana, niin tuomitsen heidät niiden muutamien sanojen perusteella. Minulle on annettu paljon palautetta siitä, miten suhtaudun ihmisiin ja minun pitäisi päästä ennakkoluuloistani pois. Minun ei kuuluisi tehdä sitä, vaan muuttaa reaktiotani sitä kohtaan minkä kyllä itsekin tiedostan.

”Ajanhallinnan kulmakivi on siinä, mihin keskität tarkkaavaisuutesi ja kuinka päämäärätietoisesti toimit tärkeiden asioiden eteen.” (Salmimies 100, 2008)

Olen mielestäni onnistunut akatemialla johtamaan itseäni aikataulullisesti erinomaisesti. Tietoisesti ensimmäisen vuoden ns. haistelin tunnelmaa ja mietin mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Nyt kun alkaa tulevaisuuden näkymät olemaan selvillä, niin aion keskittää kaiken mahdollisen ajan tulevaisuuteeni ja käyttää ns. ylimääräiset tunnit sen hyväksi. Sallin itselleni vapaapäiviä, mutta pyrin täyttämään viikkoni niin, että siellä olisi mahdollisimman vähän tyhjää ja että olisi koko ajan tekemistä. En siis itse henkilökohtaisesti tykkää jäädä paikoilleni junnaamaan.

Yksi suuri haasteeni on yhä edelleen kalenterin käyttö, en ole käyttänyt koskaan elämässäni vielä kalenteria, vaikka ehkä pitäisi. Tosin en ole koskaan myöhästynyt enkä jättänyt mitään tapahtumaa tms. väliin unohduksen takia. Omaan kyllä erittäin hyvän numeromuistin, mutta pitäisi silti alkaa opetella kalenterin käyttöä. Työelämään siirryttäessä hyvin todennäköisesti päivittäiset tapaamiset ovat arkipäivää ja niiden muistaminen on lähes mahdotonta. Aion siis ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa käyttää kalenteria.

”Arvokkainta oppia tulevana johtajana saat ollessasi huonojen esimiesten alaisena.” (Salmimies 177, 2008)

Erittäin hyvä mietelause kirjoittajalta, en välttämättä ole samaa mieltä sanasta arvokkainta, mutta käyttäisin siinä mieluummin arvokasta oppia. Olen siis joutunut työskentelemään huonon johtajan alaisuudessa ja nähnyt erittäin läheltä mitä on huono johtaminen. Nyt kun olen kokenut tuon, niin minun itseni on erittäin helppoa välttää hänen tekemät virheet omalla urallani. Johtajassa oli myös hyviäkin piirteitä, mutta paljon huonoa.

Kirjoitin esseen lähinnä siksi, että näen missä menen itsensä johtamisen saralla. Sain kirjasta muutamia erinomaisia pointteja, joita aion viedä käytäntöön. Kirjasta annan vahvan suosituksen sellaisille, joilla itsensä johtaminen on hieman kadoksissa.