Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Itsensä johtaminen



Kirjoittanut: Toni Latosaari - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

1       JOHDANTO

 

 

”Kaikki johtaminen alkaa itsensä johtamisesta, ja johtamisen opettelu tulisi aloittaa itsestä.” Näin kirjoittaa Pentti Sydänmaanlakka kirjansa Älykäs itsensä johtaminen (2006) esipuheessa. Tässä esseessä aion pohtia itsensä johtamista oman elämäni näkökulmista ja vertailla niitä yllä mainitun kirjan näkökulmiin ja neuvoihin.

 

Ajatustapa itsensä johtamisen tärkeydestä on vielä hyvin nuori, nimittäin vielä 90-luvulla ei osattu ajatella itsensä johtamista syvemmälle, kuin että kyllä jokainen nyt osaa itsestään pitää huolta ja selviytyä elämässä. Nykyään merkitys on kasvanut ja ajatellaan syvemmälle, esitetään kysymyksiä itselle ja etenkin urheilussa itsensä johtamisen merkitys on suuri. Urheilussa aikataulutus, itsensä kehittäminen ja huolenpito ovat yksiä tärkeimmistä menestymisen avaimista.

 

Itsensä johtaminen omasta näkökulmastani tarkoittaa sitä, että osaan pitää itsestäni huolta niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, osaan suunnitella ajankäyttöni järkevästi, haluan jatkuvasti kehittyä, osaan priorisoida asiat ja olen läheisilleni se ihminen, johon he voivat luottaa ja tukeutua. Nämä kaikki ovat yhtä tärkeitä itsensä johtamisen kannalta; jos yllä mainitut asiat eivät toteudu, elämä ei välttämättä ole ruusuilla tanssimista.

 

 

2       Historiasta nykyhetkeen

 

 

2.1        Ensimmäiset vuodet

 

Ennen ajateltiin, että eikö ole itsestäänselvyys osata pitää huolta itsestä ja pärjätä omillaan. Jääkiekkoa pelatessani huomasin, että tämä ajattelutapa vallitsi myös urheilussa. Kukaan ei kehottanut esittämään itselle kysymyksiä, esimerkiksi miksi pelaat jääkiekkoa?” tai ”mitkä ovat tavoitteesi jääkiekon harrastamisessa?”. Samat kysymykset esitetään nykyään paljon useammin ja niiden tärkeyttä painotetaan; jos et tiedä vastausta, olet hukassa. Derek Lauber kirjoittaa artikkelissaan The Zen of Self-Leadership: 7 Core Principles (JANUARY 8, 2013), että ”aseta itsellesi tavoitteita, ilman niitä olemme vain ruorittomia laivoja elämän meressä”, näin vapaasti suomennettuna. Itseäni on näin myöhemmällä iällä jäänyt harmittamaan se, ettei minulle painotettu näiden kysymysten tärkeyttä omalla urheilu-urallani.

 

Kysymysten lisäksi on toki muitakin tärkeitä palasia, joita ei osannut hyödyntää eikä käyttää vielä tuolloin. Itsestään huolta pitäminen fyysisesti ja henkisesti olisi ollut todella tärkeää jo nuorella iällä jääkiekossa. Eila Kaisla onkin kirjoittanut netissä kahdeksan neuvoa parempaan itsensä johtamiseen (15.12.2014), joista ensimmäisenä hän mainitsee: ”Pidä itsestäsi huolta”. Rakastin pelata jääkiekkoa sarjatasolla, mutta hieman kasvettuani ei treenit niinkään kiinnostaneet vaan se pelkkä pelaaminen. Tästä minua ei huomautettu oikeastaan mitenkään muutoin, kuin sanomalla, että treeneissä on pakko käydä. Fyysisen ja psyykkisen kunnon kehitys olisi vaatinut motivaatiota käydä myös treeneissä, mutta sitä ei ollut. Uskon sen kadonneen, koska tuolloin itsensä johtamista ei ajateltu syvemmälle ja näin ollen kysymysten, jotka olisivat auttaneet löytämään motivaation, esittäminen jäi huomaamatta.

 

Sydänmaanlakka tulkitsee kirjassaan, että ”yksilön voimaantuminen voidaan nähdä tietoisuuden kasvuna, minkä avulla hän tulee tietoiseksi todellisesta minästään ja omista voimavaroistaan sekä pystyy näin johtamaan itseään paremmin”. Omalla kohdallani kyseinen voimaantuminen, motivaatio, ei toteutunut nuorella iällä jääkiekon parissa. Treenit eivät enää kiinnostaneet, josta voin päätellä, ettei minulla ollut tietoisuutta treenien tärkeydestä. Priorisointikaan ei onnistunut niin kuin sen olisi kuulunut; valitsin vapaa-ajalla mieluummin kavereiden kanssa ”hengailun” kuin omatoimisen harjoittelun. Tästä päästään takaisin kysymyksiin; ei, minulla ei ollut selkeää tavoitetta jääkiekossa.

 

 

2.2        Jääkiekosta salibandyyn

 

Myöhemmin huomattuani, ettei minulla ollut selkeää tavoitetta jääkiekossa ja priorisoituani vapaa-ajan ja kaverit jääkiekon edelle, päätin vaihtaa lajia. Jääkiekko vaihtui salibandyyn, samankaltaiseen mailapeliin, mutta vähemmän aikaa vievään ja vapaampaan lajiin.

 

Kirjassaan Sydänmaanlakka kertoo, että elämä on muutosta ja uudistumisen kyky yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Hän kirjoittaa myös: ”uudistumisvalmius tarkoittaa sitä, että on herkkä lukemaan ympäristöstä kantautuvia heikkoja signaaleja ja vaistoamaan siirtymävaiheita ja että osaa käyttää niitä hyväkseen”. Sydänmaanlakan ajatus uudistumisvalmiudesta kuvastaa hyvin omaa tilannettani hetkellä, jolloin jääkiekko vaihtui salibandyyn; ymmärsin tilanteeni, etten pysty jatkamaan jääkiekkoa sillä elämäntyylillä, jonka olin asettanut tärkeysjärjestyksessä korkeimmalle sijalle.

 

Sydänmaanlakan mukaan on myös olennaista, että uskallamme poistua omalta mukavuusalueeltamme ja että siihen tarvitaan ihmettelyä, innostusta, itsetuntemusta, itseluottamusta ja itsepohdiskelua. Lopettaessani jääkiekon ja päättäessäni aloittaa salibandyn, uskalsin poistua siltä mukavuusalueelta, jonka jääkiekko ja oma joukkue olivat ympärilleni luoneet. Ennen päätöstä aloittaa salibandy, ihmettelin, että mitä ihmettä voisin tehdä, kunnes äitini ehdotti minulle salibandyä. Hetken mietiskeltyäni, innostuin ideasta ja päätin aloittaa pelaamisen paikallisessa seurassa. Itsetuntemukseni oli sillä mallilla, että tiesin osaavani pelata myös salibandyä ja tämä mahdollisti epäröinnin poistamisen ja ujouden minimalisoinnin. Itseluottamusta puhkuen lähdin kohti ensimmäisiä treenejä, jotka osoittautuivat jännäksi, mutta mielenkiintoiseksi.

 

Salibandystä oli muotoutunut minulle uusi, rakas harrastus, jonka ohella pystyin myös viettämään paljon aikaa itselle tärkeiden asioiden parissa. Niin jääkiekko kuin salibandy olivat ja ovat edelleen rakkaita lajeja, joita pelailen ystävien kanssa pitkin vuotta. Eila Kaislan artikkelissa sanotaankin yhdeksi tärkeimmäksi neuvoksi, että ”tee asioita sydämellä” ja niin tosiaan teen.

 

Aloitettuani armeijan kesällä 2015 salibandy unohtui, eikä sitä tullut pelailtua kuin kerran parissa viikossa ”höntsy-mielessä”. Armeijan jälkeen aloitin koulun, uudestaan jääkiekon pelaamisen hieman pienemmällä mittakaavalla, sekä salibandyn. Päätin, että haluan pelata, vaikkakin suuria tavoitteita ei niille enää voinut asettaa. Nykyään, kun ymmärrän tavoitteiden asettamisen, tiedän, että jos olisin jo pienenä älynnyt asettaa suuret tavoitteet, loisin tällä hetkellä uraa jääkiekosta.

Kommentit
  • Timo Nevalainen

    Mainio kuvaus itsensä johtamisesta omakohtaisilla urheiluun liittyvillä esimerkeillä höystettynä. Urheilu tuntuu olevan tällä hetkellä se kenttä, jolla erilaiset itsensä johtamisen ja henkisen valmennuksen (tai mentaalivalmennuksen) opit tulevat kaikkein selkeimmin esille. Kirjoitat myös selkeää ja huolellisesti muotoiltua asiatekstiä.
    Jatkossa olisi kiinnostavaa jos voisit laajentaa teemaa myös sen suuntaan, miten pystyt omalla toiminnallasi edistämään tiimissä toisten kykyä ja mahdollisuuksia johtaa itseään ja ehkä yhdistellä kokemuksia urheilun ja yrittäjyyden maailmoista.

    3.11.2017
Post a Reply to Timo Nevalainen cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Timo Nevalainen Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close