Tampere
23 Apr, Friday
4° C

Proakatemian esseepankki

Itseluottamus – mitä se on ja voiko sen syödä?



Kirjoittanut: Anniina Rantalainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Makke Leppänen, Niko Leppänen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

”Itseluottamus on mielen luomaa ajattelua ja tunnetta suoriutumisesta ja selviytymisestä erilaisissa haastavissa tilanteissa.” (Leppänen, N. & M. Itseluottamus – Kestomenestys mielessä. 2017.)

Kun viisivuotiailta lapsilta kysyy, osaavatko he piirtää, laulaa, tanssia, pelata jalkapalloa tai kertoa tarinoita, he todennäköisesti vastaavat kaikkiin kyllä. Lapsilla on hyvä itseluottamus, koska ulkoiset tekijät, kuten standardit, eivät vielä ole ehtineet alkaa sitä turmella. Kun taas kysyy samaa aikuisilta ihmisiltä, ovat vastaukset todennäköisesti erilaisia. Tämä ei suinkaan johdu taitojen huonontumisesta, vaan itseluottamuksen laskusta. Ihminen alkaa iän myötä menettää itseluottamusta, jos antaa erinäisten ulkoisten tekijöiden siihen vaikuttaa.

Mitä itseluottamus sitten oikeasti on, ja miksi erilaiset tekijät vaikuttavat siihen elämämme aikana niin vahvasti?

Itseluottamuksesta käytetään nykyään myös termiä minäpystyvyys, sillä kyse on siitä, kuinka kyvykkääksi ihminen tuntee itsensä suorittamassa tiettyä tehtävää: kun odotamme onnistuvamme, meidän on helpompi asettaa tavoitteita ja suunnitella toimintaamme. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että ne, jotka uskovat onnistuvansa, myös onnistuvat. Kun meillä on itseluottamusta, asetamme korkeampia tavoitteita, valikoimme vaikeampia tehtäviä, saamme energiaa haasteista, olemme itseohjautuvia ja kestämme paremmin vastoinkäymisiä. Vastaavasti itseluottamuksen puute estää meitä toteuttamasta unelmiamme ja tavoitteitamme. Se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja vajavaisiksi.

Niko ja Makke Leppänen kuvailevat itseluottamusta kirjassaan Itseluottamus – Kestomenestys mielessä seuraavasti: ”Mitä korkeampi on itseluottamuksemme, sitä lähempänä pystymme suoriutumaan omaa kapasiteettimme mahdollistamaa huipputasoa. Asian voikin esittää alla olevalla yksinkertaisella kaavalla: huippusuoritus = kapasiteetti + itseluottamus.” He myös toteavat, että itseluottamuksen hyödyt eivät rajoitu pelkästään työelämään, vaan itseensä luottava ihminen on myös helposti lähestyttävä, ja hänen kanssaan on helppo kommunikoida. ”He ovat aitoja ja muut huomioon ottavia, hyviä kuuntelijoita ja nöyriä. Itseluottamus on siis avain läheisiin ihmissuhteisiin.” (Leppänen, M. & N., Itseluottamus – Kestomenestys mielessä. s. 26. 2017.)

En ole pitkään aikaan lukenut yhtä silmiä avaavaa kirjaa, ja vaikka usein selailen kirjoista vain tärkeimmät ja itseäni eniten kiinnostavat pointit, luin tällä kertaa tämän kirjan ihan kannesta kanteen. Niin inspiroiva ja ajatuksia herättävä se oli! Toinen kirjan kirjoittajista, Niko Leppänen, on joutunut kokemaan elämänsä aikana halvaantumisen ja pyörätuoliin joutumisen, ja silti hän kirjoittaa kirjan itseluottamuksesta. Onko mitään siistimpää? Kirjan kirjoittaneet veljekset puhuvat itseluottamuksen lisäksi mm. mentaaliälystä, pelosta ja menestyjän mindsetistä niin, että kuka tahansa ymmärtää, mistä on kyse ja mitä milläkin lauseella tai luvulla haetaan. Kirja on kirjoitettu omien kokemusten kautta tutkimustyötä tukena käyttäen, joten teksti on helppolukuista ja uskottavaa, ja kaikki pointit menevät niin sanotusti läpi! Ei kysyttävää.

Veljekset rajaavat itseluottamuksen kirjassa kahteen kategoriaan: luontaiseen ja ulkoistettuun itseluottamukseen. Luontainen itseluottamus on se, minkä kanssa synnytään, ja se mahdollistaa mm. kävelyn ja puheen oppimisen. Luontainen itseluottamus on synnynnäistä omiin kykyihin uskomista ja luottamista. Ulkoistettu itseluottamus puolestaan tarkoittaa sitä uskomusta, että itseluottamuksemme taso riippuu erilaisista ulkoisista muuttujista. Tämän uskomuksen mukaan meidän itsemme ulkopuoliset olosuhteet ja tekijät vaikuttavat itseluottamukseemme, ja itseluottamuksen ajatellaankin rakentuvan mm. kokemuksen, tiedon, taitojen, kasvatuksen, onnistumisten ja menestyksen kautta. Ulkoisen itseluottamuksen ajatusmallin mukaan myönteiset kokemukset kasvattavat itseluottamusta, kun taas kielteiset syövät sitä. Tämän ajatusmallin mukaan ainoa tapa kasvattaa itseluottamusta on kehittää osaamistaan ja hallita ulkoisia olosuhteita. Itseluottamuksen ulkoistamisella voi kuitenkin olla huonoja vaikutuksia: se voi heikentää itseluottamustamme, koska annamme vallan sisäisestä, luonnollisesti ja spontaanisti kokemastamme olotilasta ulkoisten tekijöiden armoille. Kun ulkoistamme itseluottamuksemme, löydämme satavarmasti erinäisiä tekijöitä, joiden perusteella emme voisi tuntea itseluottamusta.

Tunnistan itsessäni vahvasti ulkoistetun itseluottamuksen piirteitä, mutta koen myös olevani perusluonteeltani itsevarma ihminen. Olen ollut lapsesta asti rohkea sanomaan mielipiteeni, kysymään apua ja myöntämään, jos en jotakin ymmärrä, ja nämä kaikki ovat mielestäni luontaisen itseluottamuksen piirteitä. Jos minulla olisi todella huono luontainen itseluottamus, luulen, että avun kysyminen ja haavoittuvuuden osoittaminen eivät minulta onnistuisi, vaan yrittäisin kompensoida omia virheitäni joillakin muilla taidoilla tai itseni korostamisella.

Kuten sanottu, tunnistan itsessäni kuitenkin myös niitä ulkoistetun itseluottamuksen ominaisuuksia: mietin välillä (liian usein), mitä muut ajattelevat, jos nyt teen tai sanon näin. Tämä korostuu elämäni nykytilanteessa etenkin koulussa: pidän itseäni heti huonompana kuin muut, jos huomaan taitojeni ja tietoni jonkin asian suhteen olevan vähäisempää kuin muiden. Tämä johtaa joskus siihen, että en edes yritä tehdä asioita, joissa koen olevani huonompi kuin muut, koska en näe hyöty-uhka-suhdetta järkevänä itselleni. Annan mieluummin parempien ja viisaampien tehdä. Tähän liittyy vahvasti virheisiin suhtautumisen taito, jota Leppäsen veljekset käsittelevät kirjassaan myös. Miten menestyjä suhtautuu virheisiin?

”Epäonnistumiset ovat menestyksen väistämätön kääntöpuoli. Haasteena onkin usein se, että emme ole valmiita kokemaan epäonnistumisia, vaan pelkäämme ja välttelemme niitä.” (Leppänen, M. & N. Itseluottamus – Kestomenestys mielessä. s. 126. 2017.) Epäonnistumisten merkitys on näyttää meille, missä on yhä opittavaa ja kehitettävää. Niistä tulisi motivoitua, ei lannistua. Kaikkien menestystarinoiden takana on hurja määrä epäonnistumisia ja virheitä. Epäonnistumiset paljastavat ne osa-alueet, joissa emme ole vielä tarpeeksi hyviä. Niiden pohjalta voimme päättää, mitä ominaisuuksia haluamme itsessämme kehittää. Epäonnistumisen merkitys toimii myös toisin päin: mitä enemmän merkitystä annamme virheillemme, sitä voimakkaammin tunnemme niiden meissä aiheuttamat tunteet: häpeän ja pettymyksen.

Osaan heti nimetä muutamankin tilanteen lähimenneisyydestä, joiden aikana olen tuntenut häpeää omista virheistäni. Kun ajattelen näitä ”virheitä” järjellä, ymmärrän, että ei ole kyse kovinkaan vakavista asioista tai tilanteista. Itse kokee omat virheensä usein paljon voimakkaampina kuin muut. Koen, että ulkoistettu itseluottamukseni on muokkautunut elämäni aikana kohtaamistani tilanteista, joissa minut on torjuttu riittämättömien taitojeni vuoksi. Nyt puhutaan siis esimerkiksi liikuntatuntien jääkiekkopelien tiimivalinnoista, joissa olen jäänyt monesti viimeiseksi, koska en ole osannut luistella hyvin. Mistään henkien pelastamisesta ei siis ole kyse, ja siksi kirjoitankin tätä tekstiä pilke silmäkulmassa. En ole koskaan kokenut häpeän ja pettymyksen tunteita tällaisissa tilanteissa kovinkaan vahvasti, mutta silti tunnistan, että vähäisissäkin tuntemuksissa on kyse huonosta ulkoistetusta itseluottamuksesta. Lunkiin suhtautumiseeni vaikuttaa myös se, että luontainen itseluottamukseni on aina ollut korkea, ja koen olevani ihan hyvä tyyppi, vaikken jotakin asiaa osaisikaan.

Kirjassa puhutaan siitä, että ihminen, jolla on hyvä itseluottamus, pystyy heittäytymään sellaisiinkin tilanteisiin, joissa ei koe olevansa omimmillaan tai parhaimmillaan. Tällainen ihminen odottaa ja olettaa, että tulee pärjäämään tilanteessa kuin tilanteessa. Ja näin myös usein on. Ihminen, jolla on huono itseluottamus, haluaa hioa puheenvuorojaan ja tekemisiään viimeiseen asti, jotta uudet tilanteet menisivät mahdollisimman hyvin. Tällainen ihminen pelkää virheiden tekemistä, itsensä nolaamista ja epäonnistumista, ja usein paine ja stressi uusissa tilanteissa kasvaa suureksi. Hyvän itseluottamuksen omaava tyyppi voi elellä rauhallisemmin ja stressittömämmin, liikaa huolehtimatta mahdollisista epäonnistumisista. Koska mitä sitten, jos epäonnistumisia tulee? Niin on muuten tullut kaikille maailman menestyneimmillekin ihmisille!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close