Itseluottamus on ehdottomasti yksi merkittävimmistä menestymisen selittäjistä. Itseluottamus vaatii itsensä tuntemista ja sisäistä työtä. Itseluottamus voi kompensoida myös tiedon ja taidon puutteuta, ja siitä syystä se on huippusuorituksen kannalta tärkeässä roolissa. Itseluottamuksella on vaikutusta myös siihen, kuinka ihminen pystyy vahvuuksiaan hyödyntämään.

Itseluottamus huokuu ihmisestä myös ulos päin. Se on jonkinlaista luottamusta, rauhallisuutta ja luonnollisuutta. Se on todellisuudessa kaukana ylimielisyydestä. Ihminen, joka luottaa itseensä, ei ole rakentanut identiteettiään pelkkien onnistumisten ja ulkoisten tekijöiden varaan. Se vaatii hyvää itsetuntemusta. Itseluottamus antaa tilaa myös armollisuudelle ja epäonnistumiselle.

Luin kirjan itseluottamuksesta. Kirjassa puhutaan ihmisillä olevan kahdenlaista itseluottamusta, ulkoistettua itseluottamusta sekä luontaista itseluottamusta.

Ulkoistettu itseluottamus syntyy vääristyneestä uskomuksista, jonka mukaan itseluottamus on seurausta erilaisista ulkoisista olosuhteista ja tekijöistä. (Leppänen, Leppänen 2017, 42.) Ulkoistetun itseluottamuksen maailmassa ihminen pelkää tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin, sillä sisimmissämme pelkäämme epäonnistumista, joka johtaa itseluottamuksen kolhiintumisen. Epävarmat ajatukset luovat epävarmuuden tunteita, ja se johtaa epäilykseen kyvyistämme ja pystyvyyden tunteestamme. Kun ihminen ulkoistaa itseluottamuksensa, eli mittaa sitä pelkillä onnistumisia, ihminen tekee itsesään myös olosuhteiden uhrin.

Ulkoisia olosuhteita voi olla esimerkiksi onnistumiset, taidot, lapsuuden kasvatus, palaute ja erilaiset kokemukset. Ulkoisen itseluottamuksen malliin kuuluu, että ihminen ajattelee itseluottamuksen rakentuvan mm. noista aikaisemmista tekijöistä, ja sen kasvattamisen vaativan mm. onnistumisia. Ulkoisessa itseluottamuksessa on se haaste, että itseluottamus on altis myös suurille kolhuille kokoajan jos se on aina ulkoisista tekijöistä kiinni. Tällöin se ei ole sisään rakennettua, vaan jotain mitä ihmiseltä voi viedä pois.

Luontainen itseluottamus ei tule asioiden tietämisestä vaan pikemminkin siitä, että ihminen on sujut sen kanssa, ettei tiedä. Luontaisen itseluottamuksen omaava ihminen omaa kyvyn selvitä elämän antamista haasteista. Luontainen itsevarmuus on rohkeutta ja varmuutta mennä omaan suuntaan elämässä ja toteuttaa omia arvoja ja unelmia. Luontaisen itsevarmuuden omaava ihminen on luottavainen ja rauhallinen.

Ihminen, joka omaa luontaisen itseluottamuksen, selviää epäonnistumisista ja on valmis myös tekemään virheitä. Hän ymmärtää, ettei hänen arvonsa ole kiinni niistä, ja että ne ovat väistämätön osa elämää ja ihmisyyttä mikäli ihminen haluaa saavutta asioita. Luontaisen itsevarmuuden omaavat ihmiset ovat usein myös resilientimpejä, eli he palautuvat epäonnistumisista ja haasteista normaalia nopeammin.

Ihmisen mielen mallit ja asenne tai mindset kuvastaa meidän ajattelumme aidointa ja syvällisintä virettä. Sitä millaisia merkityksiä annamme asioillemme ja miten katsomme maailmaa, onnistumisia, epäonnistumisia ja muita ihmisiä.

Leppänen & Leppänen kuvaa kirjassaan Itseluottamus, myös kaksi erilaista tapaa lähestyä tekemistä ja toimintaa. Ne ovat ego-orientoitutnut sekä oppimisorjentoitunut.

Kun toimimme ego-orientoituneesta mindsetistä käsin, vertaamme itseämme muihin ja pohdimme jatkuvasti miltä näytämme ulospäin ja mitä muut ajattelevat meistä. Tällöin haluamme jatkuvasti näyttää ulospäin hyvältä, ja tämä rajottaa meitä helposti. Ihmiset, jotka ovat ego-orientoituneista, ovat helposti taipuvaisia perfektionsimiin ja helposti myös burn outteihin. Sellaiset ihmiset ovat helposti armottomia ja vaativia itseään kohtaan. Haasteet tuntuu henkilökohtaisilta ja oppimisen ja kasvun näkökulmaa on vaikeaa nähdä. Ego-orientoituneilla ihmisillä on vaikeaa kohdata häpeän tunnetta, ja siitä syystä he saattavat vältellä tilanteita, joissa on mahdollisuus altistua tällaiselle.

Oppimisorientoitunut ajattelutapa on taas päinvastainen. Tällaisen mindsetin omaavat ihmiset näkevät mahdollisuuden kehittää itseään sekä ymmärtävät harjoittelun merkityksen menestyksessä. Leppänen & Leppänen kuvaa kirjassaan oppimisorientoituneen mindsettiä kestomenestyjän mindsetiksi.

Oppimisorientoituneet ihmiset näkevät haasteet kasvun paikkoina tai mielettöminä mahdollisuuksina. Heitä ei varjosta niin kova epäonnistumisen ja häpeän pelko. Tällaisen ajatusmaailman ihmiset näkevät epäonnistumiset kasvun paikkoina ja kykenevät antamaan niille sellaisen merkityksen. Näiden ihmisten motivaatio on kova oppia uutta ja kehittää itseään, eikä siihen liity ulkoista kunniaa.

Uskon, että meissä ihmisissä on varmasti molempia puolia jonkin verran, sekä oppimisorientoitunutta ajattelua voi varmasti myös harjoittaa. Varmasti välillä lipsahdamme uhriutumisen puolelle, mutta sieltä on onneksi mahdollista kavuta äkkiä pois. Armollisuus tässäkin asiassa on tärkeää. Iso kysymys on siis kuinka suhtaudumme haasteisiin ja epäonnistumisiin, ja kuinka haluamme itse ottaa vastuuta elämästämme. Itsetuntemusta voi onneksi kehittää ja sitä kautta itseluottamuskin kasvaa. Siinä on kyse niin paljon suuremmasta, kuin ulkoisesta menestyksestä.

Lähteet:

Leppänen, M., Leppänen, N. 2017. Itseluottamus. Helsinki: Hidasta Elämää.