Tampere
22 May, Sunday
13° C

Proakatemian esseepankki

Itse idiootti



Kirjoittanut: Jeena Kantosalo - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Idiootit ympärilläni
Thomas Erikson
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Idiootit ympärilläni on kirja, josta kuulin ensimmäisen kerran syksyllä olleessa kirjapajassa, ja se herätti mielenkiintoni heti. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisten erilaisista käyttäytymismalleista, ja siitä että miksi ihmiset toimivat eri tilanteissa niin eritavoin. On mielenkiintoista pysähtyä miettimään omia tapojaan toimia, ja analysoida että miksi teen näin. Miksi joku asia saa minut tuntemaan näin. Kirjassa oli asetettu eri sosiaaliset tyypit eri värikategorioihin ja kirjan tarkoituksena on auttaa ymmärtämään muita ihmisiä paremmin ja tulemaan heidän kanssansa toimeen entistä helpommin. Seuraavaksi muutamia havaintoja, joita tein kirjaa lukiessani. Keskityin tällä kertaa lähinnä omien ominaisuuksieni pohtimiseen.

 

Omien värien pohdintaa

 

Huomasin paljon omia piirteitäni punaisesta väristä. Toimelias, päättäväinen, rohkea, puhelias, suorasanainen, kilpailuhenkinen ja niin edelleen. Punaisia tyyppejä pidetään johtajatyylisinä ja eteenpäin menevinä. Itse katson punaista tyyppiä jollakin tavoin ylöspäin ja pidän punaisen tyypin positiivisia puolia jopa tavoiteltavina. Hetken asiaa pohdittuani huomasin, että punaisessa tyypissä totta tosiaan onkin paljon samoja piirteitä, kun mitä huomaan itsessäni ja mitä olen myös muilta kuullut minua kuvaillessaan. Kuitenkin suurin osa piirteistä on ehkä sellaisia, mitä toivoisin, että minulla näkyisi vieläkin vahvemmin. Uskon että monet punaisen piirteet piilevät syvällä minussa niin, että itse sekä minut tuntevat ihmiset ne näkevät, mutta uusille ihmisille ne ei välttämättä näyttäydy heti samalla tavalla. Olenkin sittenkin ehkä enemmän keltainen, kun mitä olen ikinä kuvitellutkaan. Jos minua kuvailee lähimmät ystäväni ja perheeni, saan yleensä kuulla luonteenpiirteestäni myös keltaiseen sopivia kuvauksia: iloinen, energinen, idearikas, eteenpäin menevä, rohkea, spontaani ja sosiaalinen. Pidän kaikista näistä piirteistä, ja allekirjoitan ne itsekin. Jouduin kirjan lukemisen myötä oikeasti kyseenalaistamaan sitä, että millainen ihminen ihan oikeasti olen. Olenko luotettava, tai ymmärränkö oikeasti muita niin hyvin kuin väitän? Osaanko kuunnella niin kuin kaikki ystäväni minulle kertovat, vai meneekö minulla paljon asioita niin sanotusti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Osaanko johtaa, vaikka olen niin itse aina ajatellut osaavani? Jos olen kerta niin itsevarma omasta mielestäni, miksi en sitten aina sano mielipiteitäni ääneen?

 

Kulunut vuosi

 

Proakatemialle tulo on laittanut minut pohtimaan omia vahvuuksia ja heikkouksiani. Ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana huomasin, kuinka koulussa onkin paljon minua sosiaalisempia, taitavampia ja enemmän kokeneita ihmisiä. Koin että kaikki mitä olen omina vahvuuksinani pitänyt, olivat täällä myös muiden ihmisten vahvuuksia, ja he jopa näyttäytyivät oleva niissä parempia kuin minä. Se ahdisti hieman ja toi pientä epävarmuuttakin. Samalla olin siitä kyllä hyvin iloinen. Miksi se sitten ahdisti? Uskon että tämä reaktioni johtui siitä koska en koskaan missään muussa ympäristössä ollut huomannut niin paljoa samantyylisiä ihmisiä kuin minä. En ollut koskaan oikeastaan joutunut kisaamaan siitä ajasta, että saisin sanoa oman mielipiteeni ja kertoa miten minun mielestäni asia tulisi hoitaa. Nyt huomaan, että tämä kaikki on tehnyt minulle todella hyvää! Nyt tulee vähän kärjistetysti mutta kuitenkin asioita, joita olen huomannut: olen oppinut kuuntelemaan, vaikka olenkin aina sanonut olevani hyvä kuuntelija. Olen oppinut jakamaan ajatuksia, enkä vain puske omia ajatuksiani muiden ajatusten yli. Olen tajunnut miten minun heikkouteni ovat jonkin muun ihmisen vahvuuksia, ja omat vahvuudet jonkun muun heikkouksia. Ymmärrän tiimin voimaa ja tärkeyttä mielestäni paremmin, kun koskaan aikaisemmin.

 

 

Olen enemmän kuin tyytyväinen siitä, että olen huomannut itsestäni vaikka mitä uusia piirteitä ja että olen onnistunut oppimaan jo tiedostamistani piirteistä uutta kuluneen vuoden aikana. Kouluun olen tullut oppimaan uutta ja oppimista on tapahtunut jo ensimmäisen vuoden aikana huimasti. Niin teoreettisesti oppimista, käytännössä oppimista ja itsestään oppimista. En malta odottaa tulevia opintovuosia, ja sitä kuinka paljon ne voivatkaan minulle vielä antaa.

 

Lopuksi

 

Suosittelen kyllä kirjan Idiootit ympärillä lukemista muillekin, koska se antaa niin paljon uutta ajateltavaa niin itsestä kuin muista. Oli hauskaa myös itsensä lisäksi havainnoida muiden ihmisten kuten lähipiirini käyttäytymistä ja heidän värejään. Voisin kirjoittaa kirjasta toisen esseen täysin toisesta näkökulmasta, koska aihe on mielestäni niin mielenkiintoinen. Nyt tuntui kuitenkin hyvältä pysähtyä hetkeksi ja miettiä vain itseään.

 

Lähteet:

 

Erikson T. 2018. Idiootit ympärilläni – kuinka ymmärtää muita ja itseään. Ateena kustannus.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close