Johdanto

Oletko ikinä miettinyt, miten voisit elää herrojen lailla ulkomailla? Miten tekisit valtaisan tilin, jolla eläisit unelmaasi täysillä vapauduttuasi ajan ja paikan kahleista? Timothy ”Tim” Ferriss on, mutta hän myös toteutti haaveensa ja kirjoitti siitä vielä kirjankin.

4 tunnin työviikko tarjoaa mainioita esimerkkejä siitä, miten elämästä voi nauttia ja samalla tienata tuhansia ja taas tuhansia tekemättä töitä arkisin vähintään kello 8.00-16.00. Kirjassa läpikäytävä Ferrissin tarina on todella korkealentoinen ja tässä elämänvaiheessa ainakin itselleni täysin utopistinen ajatus. Kaikista ihmeellisimmän tarinasta tekee se, että se on täyttä totta ja Ferriss tosiaan elää elämäänsä niin kuin hän kirjassaan kertoo.

4 tunnin työviikko perustuu kirjailijan mukaan siihen, miten ainutlaatuisen tärkeää on tehdä hyvä ”diili”. Diilintekijän manifesti kuuluu Ferrissin mukaan näin: todellisuuden kanssa voi neuvotella. Tämä tarkoittaa, että tiedettä ja lakia lukuun ottamatta kaikkia sääntöjä voi venyttää ja rikkoa toimimatta kuitenkaan epäeettisesti. Diilintekijän DEAL on akronyymi, joka kuvaa Ferrissin kaltaisiin uusrikkaisiin liittymisen prosessia. D E A L on prosessi, jonka avulla itsensä voi määritellä uudelleen, olit sitten työntekijä tai yrittäjä. (Ferriss, T. 2017, 19-20.)

D niin kuin definitio eli määrittely

Definitio tarkoittaa sen määrittelyä, miten haluat aikasi käyttää. Jos haluat käyttää aikasi matkustellen, se on varmasti mahdollista. Suomi, kuten myös Ferrissin kotimaa Yhdysvallat, on suhteellisen kallis maa elämiseen. Eläminen on huomattavasti halvempaa ulkomailla, kuten Keski-Euroopassa tai vaikka Aasiassa. Ferriss kertoo kirjassaan lentäneensä Andien yli yksityiskoneellaan ja nautiskelleensa maailman parhaita viinejä sekä eläneensä kuninkaallisten tavoin huippuhuviloiden jättikokoisen uima-altaan reunalla. Jos siis itsensä voi vapauttaa ajan ja paikan kahleista, on rahoilla mahdollista saada automaattisesti jopa 3-10 kertaa enemmän kuin kotimaassa. Rahan arvo moninkertaistuu sen mukaan, mitä teet, milloin teet sitä, missä ja millaisessa seurassa. Tätä ilmiötä Ferriss kutsuu vapauden kertotauluksi. (Ferriss, T. 2017, 34-35.)

Jos hyppy täysin tuntemattomaan tapaan toimia pelottaa, on Ferrissillä siihenkin muutama vinkki. Ferrissin mukaan on tärkeää määritellä se kuuluisa pahin mahdollinen, joka voisi tapahtua, jos aikeensa unelmaelämästä toteuttaisi. Sen lisäksi tulee miettiä, mitä pitäisi tehdä, vaikka tilapäisestikin, korjatakseen aiheutuneet vahingot tai palatakseen noususuuntaan. Kun painajaiset on määritelty, tulee miettiä millaisia ovat oletettavat tai varmat positiiviset tulokset niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Yksi tärkeimmistä ohjeista on miettiä, mitä asioita tämä pelko saa sinut lykkäämään tai väistämään, mikäli et nyt mene niitä kohti. Samalla voi miettiä, mitä lykkääminen tai väistäminen tulee maksamaan taloudellisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti. (Ferriss, T. 2017, 60-61.)

Unelmaelämän määrittelyn viimeinen – tai itseasiassa ensimmäinen – vaihe on esittää itselleen oikeanlaisia kysymyksiä. Ei riitä, että itseltään kysyy, mitä minä haluan. Ei edes se riitä, että kysyy itseltään mitä tavoitteita minulla on. Ferrissin mukaan innostus on onnellisuudelle käyttökelpoisempi synonyymi ja juuri sitä pitäisi tavoitella. Kun ihmiset siis kehottavat toisiaan seuraamaan intohimoaan, ajattelee Ferriss heidän tarkoittavan nimenomaan innostusta. Ympyrä on täydellinen silloin, kun itseltään kysyy tavoitteiden tai halun sijaan: ”Mikä minua innostaa?” (Ferriss, T. 2017, 66-67.)

E on yhtä kuin eliminointi

”Pari sanaa ajanhallinnasta: unohda se kokonaan.” Nämä sanat Ferrissin kynästä kirjoitettuna tarkoittavat sitä, ettei pidä joka päivä yrittää tehdä enemmän ja käyttää jokaista sekuntia jonkinlaiseen työntekoon. Kun on määritelty, miten aika halutaan käyttää, on tarvittava aika siihen vapautettava. Lähtökohtana pidetään silti sitä, että ajan vapauttaminen ei kuitenkaan vähennä tuloja, vaan pitää ne samana tai pikemminkin lisää niitä. (Ferriss, T. 2017, 81-82.)

Ajan vapauttaminen tarkoittaa yrittäjälle ja palkolliselle eri asioita, vaikka periaate on sama. Lisääntyneen tuottavuuden merkitys on kuitenkin täysin erilainen.

Palkollinen lisää tuottavuuttaan saadakseen paremman neuvotteluaseman kahta samanaikaista tavoitetta – palkankorotusta ja etätyömahdollisuutta – varten. Palkollisen kohdalla siis myös DEAL-malli on käännettävä järjestykseen D E L A. Ferrissin mukaan syy liittyy työympäristöön. Jos siis unelmaelämää eläessään haluaa yhä pysyä toisen palveluksessa, on vapautettava itsensä toimistosta ennen kuin esimerkiksi kymmentuntinen työviikko voi toteutua, sillä toimistossa yleensä jokaisen oletetaan olevan paikalla kahdeksasta neljään. Ferriss nimittäin arvelee, että vaikka palkollinen saisi tuplasti aikaan verrattuna entiseen malliin, mutta tekisi töitä vain neljänneksen normaaliajasta, olisi lopputili melko todennäköinen. Nimittäin jos palkollinen tekee töitä 10 tuntia ja saa aikaan tuplasti enemmän kuin 40 tuntia työskentelevät, aletaan häneltä todennäköisesti vaatia 40 tunnin työviikkoa ja kahdeksankertaista työpanosta. Siksi vapautuminen on hoidettava ensin. (Ferriss, T. 2017, 82-83.)

Yrittäjän tavoitteet ovat siis yksinkertaisempia, sillä hän saa yleensä lisääntyneen tuoton itse. Tavoitteena on vähentää työhön kuluvaa aikaa, mutta lisätä tuloja. Näin alkaa itsensä korvaaminen automaatiolla, joka puolestaan johtaa vapautumiseen. Nämä määritellään seuraavissa luvuissa. (Ferriss, T. 2017, 83.)

Sen lisäksi, että eliminointi tarkoittaa toimistotyön muuttamista etätyöksi, se tarkoittaa myös erilaisten ajankuluttajien vähentämistä työpäivän sisällä. On eri asia olla puuhakas, eli tehdä paljon asioita, jotka vievät lähemmäs päämäärää, kuin olla tehokas, eli suorittaa tehtävät mahdollisimman taloudellisella tavalla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ovelta ovelle -myynnin muuttamista sähköpostimyynniksi tai sähköpostien lukemista ainoastaan kerran päivässä sen sijaan, että ne luetaan aina, kun tulee ilmoitus uudesta viestistä (sulje ilmoitukset). Se voi tarkoittaa vaikkapa myös täydellistä mediapaastoa. Ferriss muistuttaa, ettei hyödyttömän puuhan tekeminen hyvin muuta sitä hyödylliseksi. Tehtävä ei myöskään muutu tärkeäksi, vaikka siihen kuluisi paljon aikaa. On äärettömän paljon tärkeämpää mitä teet kuin miten sen teet. Tehokkuus on tärkeää, mutta siitä ei ole hyötyä, ellei sitä käytetä oikeisiin asioihin: tekemällä vähemmän voi saada enemmän, ja siihen johtaa kaksi polkua, joita on kuljettava samanaikaisesti. Laadi siis lyhyt tehtäväluettelo sekä toinen, hylättävien asioiden luettelo. (Ferriss, T. 2017, 83-84, 96.)

A automatisoinnille

Automatisointi tarkoittaa Ferrissille käytännössä sihteerin hankkimista, ja siksi en paneudu tähän kohtaan juurikaan. Tietysti sihteerin hankkiminen voi olla ajankohtaista silloin kun on yksinyrittäjä tai suuren yrityksen toimitusjohtaja, mutta ei juuri nyt, tässä vaiheessa omia opintojani ja yrittäjyyttä. Sihteeri voi kuitenkin tarkoittaa myös jonkinlaista järjestelmää, joka korvaa suurimmaksi osaksi työntekijän tai yrittäjän. Se voi tarkoittaa myös tehtävien oikeanlaista delegointia, ja siitä kirjoittaa myös Ferriss pienissä määrin.

Delegointi on askel eteenpäin tarpeettoman karsimisesta, eikä se tarkoita tekosyytä luoda lisää tarpeetonta puuhastelua. Silti täytyy muistaa, että jollei tehtävä ole hyvin määritelty ja oikeasti tarpeellinen, sitä ei pitäisi tehdä kenenkään. Tämän vuoksi täytyy eliminoida ennen delegointia ja automatisointia. Koskaan ei saa automatisoida mitään, minkä voi eliminoida, eikä delegoida mitään, minkä voi automatisoida. Muuten tuhlataan oman ajan sijaan jonkun toisen aikaa, mikä puolestaan tuhlaa vaivalla ansaittuja tuloja. Siinä pitäisi olla tarpeeksi syytä olla tehokas ja aikaansaava. (Ferriss, T. 2017, 146.)

L eli liberation (= vapautuminen)

Viimeinen vaihe unelmaelämään on vapautuminen, ajan ja paikan kahleista irrottautuminen lopullisesti. Tähän vaiheeseen voi kuitenkin olla vaikea päästä, sillä Ferrissin mukaan yrittäjillä on ongelmia automaation kanssa, koska he pelkäävät luopua kontrollista. Työntekijät taas juuttuvat vapautumiseen, koska se puolestaan tarkoittaa kontrollin omaksumista. On kuitenkin päätettävä tarttua ohjaksiin, ja siitä riippuu koko loppuelämä. (Ferriss, T. 2017, 250-251.)

Jotta voi vapautua, tarvitsee ensin käydä läpi vielä muutamia vaiheita. Täytyy nimittäin selvittää, onko etätyö ylipäänsä mahdollista. Jos ei se ole, kysy seuraavat kysymykset itseltäsi ja pomoltasi: mikä merkitys tällä tehtävällä on ja mihin sillä pyritään? Jos olisi pakko löytää uusia työskentelytapoja, ja koko elämä riippuisi siitä, miten sen tekisit? Tapahtuisiko se etäkokouksena tai videoneuvotteluna? Entä miksi pomosi vastustaa etätyötä? Mitä negatiivisia vaikutuksia sillä voisi olla yrityksen kannalta ja miten ne voisi ehkäistä tai ainakin minimoida? (Ferriss, T. 2017, 251.)

Ennen etätyöhön ryhtymistä tai sen kokeilua, harjoittele ympäristöstä riippumatonta tehokkuutta. Yritä vaikkapa työskennellä kahdesta kolmeen tuntia kahvilassa. Jos käyt esimerkiksi kuntosalilla, kokeile harjoittelua kaksi viikkoa kotona tai muualla kuin kyseisellä kuntosalilla. Harjoituksen tarkoituksena on erottaa aktiviteetit yksittäisestä ympäristöstä ja varmistaa, että sinulla on riittävää itsekuria etätyöhön. (Ferriss, T. 2017, 251.)

Kun vihdoin on vapautunut ajan ja paikan kahleista, ja voi asua missä haluaa ja kuinka kauan haluaa, tulee todennäköisesti huomaamaan, miten todellinen vapaus on jotain aivan muuta kuin paljon rahaa ja aikaa tehdä mitä haluaa. On täysin mahdollista, että rahaa ja aikaa on riittävästi, mutta silti juuttuu oravanpyörään. Nopeuteen ja kokoon pinttyneen kulttuurin aiheuttamasta stressistä ei voi vapautua ennen kuin vapautuu materialismista, luulotellusta aikapulasta ja taipumuksesta vertailuun, joka on alun perin nämä synnyttänyt. Siihen kuluu tietysti aikaa, ja Ferriss kertoo haastateltaviensa kertoneen, että voi kestää jopa kuukausia irrottautua vanhoista rutiineista ja tiedostaa, miten paljon jatkuva touhuaminen ihmistä häiritseekään. On opittava hiljentämään tahtia, kuljettava tahallaan eksyksiin. Huomata, miten arvioi itseään ja ympärillään olevia. (Ferriss, T. 2017, 271-272.)

Lopuksi

Timothy Ferrissin 4 tunnin työviikko oli silmiä avaava. Se saa lukijan pysymään otteessaan, vaikka tarinat tuntuvatkin pääsääntöisesti täysin tavoittamattomilta ja korkealentoisilta. Vaikka itse en ihan päässyt sisään kaikkiin hienoihin ajatuksiin automatisoinnista, eliminoinnista tai vapautumisesta, ymmärrän täysin kirjoittajan pointin siitä, miten suuri mahdollisuus on elää ajasta ja paikasta riippumattomana. Myönnän, että todellakin haaveilen työstä, jossa minun ei tarvitsisi olla joka päivä kahdeksasta neljään tai yhdeksästä viiteen, mutta vielä tässä vaiheessa se on minulle todella ok.

Olen vasta nuori ja elän elämääni pääsääntöisesti päivä kerrallaan niin, että unelmanikin saattavat muuttua viikoittain ja jopa päivittäin. Ehkä minun diilini onkin elämä, joka antaa joustavasti varaa muuttaa suunnitelmia tai niin halutessani, vaikka pitäytyä niissä vuosia. Mikä on sinun unelmaelämäsi hyvä diili?

Lähteet

Ferriss, Timothy. 4 tunnin työviikko. 2007. Suom. Viisas elämä, Muurinen, Mirja. 2017.