Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Irti itsekritiikistä



Kirjoittanut: Iina Pirhonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen aina ollut hyvin itsekriittinen ja joko tai tyyppinen persoona. Teen asiat hyvin tai en tee niitä lainkaan. Haluan olla monessa asiassa erinomainen ja olen hyvin kilpailuhenkinen. Luulen, että olen ollut jossain määrin itsekriittinen aina, mutta se on vahvistunut aikuistumisen myötä, kun olen ruvennut tekemään asioita, joista olen oikeasti kiinnostunut ja joissa koen olevani hyvä, esimerkiksi fysioterapeutiksi opiskeleminen ja valmentaminen. Ennen kun aloin lukemaan Ronnie Grandellin irti itsekritiikistäkirjaa, en ollut tajunnut miten paljon itsekriittisyys välillä elämääni hankaloittaakaan.

 

Mitä on itsekritiikki?

 

Itsekritiikki on inhimillinen ilmiö, tutkimusten mukaan neljä viidestä ihmisestä kohtelee vaikean hetken tullen itseään huonommin ja kriittisemmin kuin ystäväänsä. En siis selkeästikään ole yksin itsekritiikin kanssa vaan kyseessä on hyvin yleinen ja maailmanlaajuinen ilmiö. Kriittinen suhtautumistapa itseään kohtaan voi altistaa muun muassa itsetuhoisuudelle, sosiaalisten tilanteiden pelolle, masentuneisuudelle ja syömishäiriöille. Haitallinen itsekritiikki myös heikentää kykyä tulla toimeen stressin kanssa ja johtaa stressihormoni pitoisuuden selkeään nousuun elimistössä tilanteissa, joissa teet virheitä. Haitallinen itsekritiikki aktivoi aivoissa alueita, jotka saavat sinut tuntemaan olosi uhatuksi, nämä samat aivoalueet aktivoituvat silloin kun joku toinen käy kimppuusi sanallisesti tai fyysisesti. Itsekriittisyys ei aina suoranaisesti ole pahasta se on esimerkiksi auttanut esi-isiämme kehittymään ja selviämään hengissä, emmekä ole sen ansiosta kuolleet vielä sukupuuttoon. On kuitenkin eroja sen suhteen, miten annamme kritiikin itsellemme, annamme usein muille rakentavaa palautetta tai ainakin pyrimme siihen, mutta miksi emme välttämättä tee niin itsemme kanssa?

 

Rakentavaa vai haitallista?

 

Itselleen on mahdollista antaa rakentavaa kritiikkiä ja monet meistä tekevätkin niin, emme kuitenkaan havaitse tai huomio tämä tyyppistä kritiikkiä yhtä helposti kuin haitallista ja itseään haukkuvaa kritiikkiä. Mistä sitten tiedämme, onko kritiikki itseämme kohtaan rakentavaa vai haitallista? Haitallinen itsekritiikki johtaa usein vitkutteluun, ahdistukseen ja alakuloisuuteen, kun taas rakentavan itsekriittisyyden myötä opimme uutta, kasvamme ja hyvinvointimme lisääntyy. Vielä muutama viikko sitten olisin väittänyt, etten ole juuri lainkaan haitallisesti itsekriittinen, mutta nyt en olisikaan asiasta enää niin varma. Aloitin harjoittelun aivan mahtavan fysioterapeutin opissa noin kolme viikkoa sitten. Ensimmäisen kahden viikon aikana huomasin, että vaikka harjoittelu on inspiroivaa ja opin joka päivä suunnattomasti uutta ja pääsin haastamaan itseäni en nukkunut öisin juuri ollenkaan, en pystynyt rentoutumaan harjoittelupäivän jälkeen ja aamuisin vitkuttelin lähtöäni todella pitkään. Olen huomannut vaativani itseltäni todella paljon ja stressaan jo valmiiksi sitä, etten ole mielestäni tarpeeksi hyvä. Ensimmäiset kaksi viikkoa harjoittelusta meni aivan sumussa ja huomasin keskittyväni aivan väärin asioihin sekä ahdistuvani asioista, jotka kuitenkin loppujen lopuksi tekivät minut onnelliseksi, kuten asiakkaiden tapaaminen. Vaikka monella muulla osa-alueella olen enimmäkseen rakentavan kriittinen itseäni kohtaan työ ja opinnot saavat minut herkästi kääntymään haitallisen itsekriittisyyden puolelle.

 

Miksi kritisoimme?

 

On tyypillistä, että itsekritiikki astuu esiin, kun teet virheen tai epäonnistut jossakin itsellesi tärkeässä asiassa, usein ne liittyvät työhön, moraalisen erehdykseen tai elämänkriisiin kuten avioero. Monesti itsekritiikin määrä voi olla hyvinkin kohtuuton tapahtuneeseen nähden. Itsekritiikki nousee hyvin herkästi esiin juuri silloin kun koet alittavasi riman jollakin elämän osa-alueella. Näin jälkikäteen ajateltuna tiedostan, että minulle sattui omasta mielestäni kyseinen riman alitus heti ensimmäisenä harjoittelu päivänä ja uskon, että se laukaisi haitallisen itsekriittisyyden kierteen. Itsekritiikki on vahvasti yhteydessä välittämiseen ja harvemmin sisällämme herää itsekriittisyyden tai turhautumisen tunteita virheistä jotka liittyvät meille merkityksettömiin asioihin.  Tämän takia esimerkiksi monet vanhemmat kritisoivat itseään lastensa virheistä.

 

Lopuksi

 

Kuten jo aikaisemmin sanoin itsekritiikillä on aikansa ja paikkansa, haitalliseksi se muuttuu jäädessään päälle. Omalla kohdallani olen huomannut itsekriittisyyden uuvuttaneen minua melkoisesti ja toivon että asioiden ääneen sanomisen myötä saan hieman hillittyä kriittisyyttä itseäni kohtaan tai edes muutettua sitä rakentavampaan suuntaan.  Itsekriittisyyden laukaisema stressireaktio saa minut hermostumaan, unohtamaan asioita, tekemään virheitä ja kritisoimaan itseäni taas uudestaan hieman lisää, jonka jälkeen ahdistun enkä halua vastaavanlaiseen tilanteeseen uudestaan. Kuulostaako tutulta? Jos vastasit kyllä, suosittelen vilkaisemaan mainitsemaani kirjaa, itse olen löytänyt siitä hyviä harjoitteita, joiden avulla pystyn katkaisemaan kierrettä edes hieman, silloin kun menee niin sanotusti överiksi.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close