Introvertit usein ovat ne ryhmän hiljaisimmat jäsenet, jotka viettävät enemmän aikaa pohtien keskustelua kuin siihen osallistuen. Mutta ovatko nämä hiljaisemmat jäsenet tiimille uhka vaiko mahdollisuus? Tähän koitetaan tässä kirjoituksessa pureutua jonkin verran sosiaaliseksi introvertiksi itsensä luokittelevan kirjoittajan pohdinnoilla ja mietteillä omista kokemuksista ja luetun kirjan perusteella.

Introversio ja ekstroversio

Introversion ja ekstroversion teoriaa on ensimmäisenä kehitelty jo antiikin aikana Hippokrateksen toimesta. Silti Amerikan Psykologinen yhdistys on yrittänyt lisätä introversion mielenterveys häiriöksi vielä vuonna-2012. Tämä kertoo paljonkin siitä, miten introversio nähdään tänä päivänä. Kulttuurilla on suuri vaikutus myös siihen, kuinka tulkitsemme introvertit tunnettuja maita introverteista ovat Suomi ja Japani. Mutta Länsimaiden kulttuurit ovat jo useampia vuosia nojanneet vahvasti ihannoimaan ekstrovertistä käyttäytymistä. Kun taas Aasiassa päin ihannoidaan enemmän introvertista käytöstä, tämä näkyy muun muassa siinä millaisia ihmisiä päätyy johto tehtäviin. Introversiosta vääränlaista kuvaa on myös maalannut vahvasti media väittämällä moniakin sarjamurhaajia introverteiksi. Kyseisillä asioilla ei ole mitään tekemistä introversio tai ekstroversion kanssa vaan sairaan ihmisen todellisuuden pettämisestä oli hän sitten introvertti taikka ekstrovertti.

Introversio ja ekstroversio ovat yksilön biologiasta tulevia piirteitä, joita ei voi muuttaa. Vaikka itse ilmiöön ei voida vaikuttaa on yksilöllä kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omaan toimintaansa esimerkiksi kehittämällä sosiaalisia taitojansa tai suunnittelemalla toimintaansa omien voimavarojen mukaan. Itsekin huomaan usein muokkaavani käytöstä tilanteesta ja ryhmästä riippuen. Omassa tiimissä toimiessani olen huomannut olevani todella aktiivinen keskustelija, jos keskustelussa on paljon ihmisiä, jotka ovat nopeita ottamaan puheenvuoroja. Kun ryhmässä on hiljaisempaa, annan myös itse enemmän aikaa ajatuksilleni ja hiljaisemmille keskustelijoille ilmaista omia mielipiteitään. Koen myös henkilökohtaisesti toimivani parhaiten pienissä ryhmissä, joka on hyvinkin tyypillistä introverteille.

Millainen ihminen on introvertti? Introvertit mielletään usein epäsosiaalisiksi ja syrjäänvetäytyviksi persooniksi, jotka eivät saa sanaa suustaan. Tämä pitää varmasti paikkaansa joidenkin introverttien kohdalla, mutta ei tietenkään kaikkien. Itse olen myös esimerkki sosiaalitaitoisesta introvertista, joka on tehnyt työhistoriansa hyvin sosiaalisissa töissä esimerkiksi myyjänä, hoitajana ja erilaisissa kaupoissa. Tästä päästäänkin introversion ja ekstroversion tunnetuimpaan eroon. Ekstrovertit saavat energiaa sosiaalisesta kanssa käymisestä muiden kanssa, kun taas introvertit tarvitsevat omaa rauhaa energia akkujensa latautumiseen. Tätä voitaisiin kuvata sillä, että introvertit lähtevät kootontaan kasalla kolikoita, joita he jakavat pois jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessaan. Ja kun kolikot alkavat loppumaan joutuvat he palaamaan kotiinsa omaan rauhaan saamaan lisää kolikoita. Ekstroverteillä taas ei ole ollenkaan kolikoita kootonta lähtiessään, mutta he saavatkin kolikon jokaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä päivänaikana ja paalaavat kotiin kolikkojensa kanssa. Kotona he alkavatkin menettämään kolikoitaan. Tai kenties ekstrovertit ovat vain sosiaalisia vampyyrejä, jotka imevät voimaa meistä introverteista?

Muita piirteitä introverteille on pohdiskelu, tarve omaan rauhaan, keskittyy yksityiskohtiin, kärsivällisyys, itsenäisyys, kyky sietää tylsyyttä jne. Miten tiimi voisi hyötyä tämmöisistä jäsenistä? Tiimille tunnetusti on voimavara eriyksilöiden erot, kunhan näitä vahvuuksia hyödynnetään. Siinä missä ekstrovertit ovat tiimille mahtava voimavara nopealla kyvyllään tarttua asioihin ja tilanteisiin nopeasti, etenkin tutuissa tilanteissa. Ovat introvertit voimavarana kyvyllään taklata asioita pohdinnan kautta, vaikka ne olisivat yllättäviä. Introvertit ovat myös yleensä hyviä keskustelemaan asioista syvällisesti pohdiskelevan luonteensa takia, kunhan heille antaa aikaa. Tällä on mahdollista tuoda keskusteluihin syvyyttä, kunhan introvertit ja ekstrovertit osaavat huomioida toisensa keskustelussa.

Pohdintaani introversiosta

Tämä kirja oli kuin minulle tehty, sen näki jo heti minua puhuttelevasta kannesta. Kannessa oli kuva mäyräkoirasta ja aiheena käsiteltiin introversiota, molemmat ovat minulle erittäin läheisiä. Mäyräkoirat minulle tärkeitä sillä olenhan koiraihminen ja mäyräkoira lempirotuni kenties juuri introverttientaipumustensa takia.

Introversion koen itse olevan todella väärin ymmärretty vielä tänä päivänäkin. Introverttia ei voi pakoitta olemaan ekstrovertin kaltainen, vaikka siihen yhteiskunta tuntuu nykypäivänä meitä ohjaavan ja ekstroverttiä ei voi pakoitta olemaan introvertti. Tämmöisestä paikoittamisesta seuraa yleensä vain uupumusta. Joka voi johtaa ongelmiin huonon palautumisen kautta päivän koetuksista.

Introversion tunnistaminen itsessäni aivan kuten tämän kirjan kirjoittajallakin on helpottanut sosiaalista jaksamistani. Tämä johtuu juuri siitä, että osaan säädellä omia menojani itselleni sopivammiksi sosiaalisen jaksamiseni mukaan. Tämä on varmasti auttanut omassa tiimissä jaksamistani ja auttanut itseäni aikatauluttamaan koulua ja itselleni energiaa antavia tekemisen muotoja, kuten liikuntaa ja lukemista. Kun en nuorempana tunnistanut näitä introversion piirteitä itsestäni en osannut niitä myöskään huomioida elämässäni. Tämä saikin minut polttamaan itseni loppuun paikoitetulla ylisosiaalisuudella, kun koitin mennä ekstroverttien vauhdissa mukana, antamatta itselleni aikaa latautua. Itselleni on myös tärkeää introverttina se, että saan suunnitella menoni tarkasti jo etukäteen ja muokata niitä tarpeen vaatiessa. Yllätykselliset menot vaikka niihin mukaan yleensä lähdenkin ovat itselleni paljon uuvuttavampia ja en pidä niistä läheskään niin paljoa.

Kenties se, että joku ei halua lähteä istumaan iltaa baarissa ei ole aina kiinni siitä, etteikö seura kelpaisi? Vaan siitä, että toisinaan joidenkin meistä täytyy pysähtyä lataamaan akkuja kotona?
Tästä haluaisinkin jättää lukijalle pohdittavaksi osaako hän itse huomioida introvesiota tai ekstroversiotansa arjessaan? Entäpä oman tiiminsä jäsenissä?