Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Introversio ja ekstroversio tiimissä



Kirjoittanut: Anni Minkkinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Viime vuosina media on alkanut kirjoittaa useita artikkeleita siitä, miten ihmiset jakautuvat introvertteihin ja ekstrovertteihin. Eli karkeasti sanottuna ihmisiin, jotka ovat joko ulospäin tai sisäänpäin kääntyneitä. Introverteille tyypillisiä luonteenpiirteitä on rauhallisuus, harkitsevuus, hiljaisuus, varovaisuus, omissa oloissa viihtyminen ja pohdiskelu. Ekstroverteille taas tunnusmaisia piirteitä ovat sosiaalisuus, huomionhakuisuus, kilpailuhenkisyys, spontaanius, nopea reagointikyky ja impulsiivisuus. Ekstrovertit saavat energiaa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta toisten kanssa ja yksinolo vie heiltä voimat. Introvertit toimivat taas päinvastoin, sosiaaliset tilanteet kuormittavat introverttia ja he latautuvatkin parhaiten saadessaan olla yksin omassa rauhassa.

 

Muistan jo omasta lapsuudestani hetkiä, jolloin käyttäydyin introvertin kuvaukseen sopivalla tavalla. Usein esimerkiksi serkkujeni luona kyläiltäessä lapsijoukon mekastus ja toisten kanssa leikkiminen uuvutti minua ja meninkin usein esimerkiksi vessaan lukemaan sarjakuvia, jotta saisin olla hetken rauhassa hälyltä. Lukemattomia kertoja kylässä ollessamme vanhempani tulivat vessan ovelle koputtelemaan ja kysymään, onko minulla kaikki hyvin, kun olin istunut vessassa jo aika pitkän tovin. Vastasin aina samalla tavalla, kaikki on hyvin, halusin vain olla hetken omassa rauhassa.

 

Tämä omaan rauhaan hakeutuminen on osa minua vielä tänäkin päivänä. Olen testien mukaan noin 80 % introvertti ja sen voin allekirjoittaa täysin. Introversio ja ekstroversio ovat persoonallisuuden orientoitumisen piirteitä, jotka johtuvat vain jokaisen ihmisen biologiasta – siitä minkälaiset geenit heille on syntyessään sattunut muodostumaan. Jokainen on syntyessään saanut tietyn verran introverttia puolta itseensä ja tietyn verran ekstroverttiä puolta. Yleensä ihminen ei ole vain täysin introvertti tai ekstrovertti, vaan ihmisessä on joko enemmän tai vähemmän suhteessa näitä ominaisuuksia. Osalla ihmisistä voi olla myös tasaisesti sekä introvertteja että ekstroverttejä piirteitä, silloin puhutaan ambivertista ihmisestä.

 

Kuuntelin äänikirjana Linus Jonkmanin kirjan Introvertit – Työpaikan hiljainen vallankumous ja se sai minut miettimään, miten introverttius ja ekstroverttiys vaikuttavat työyhteisöissä sekä myös Proakatemialla tiimissä toimimisessa. Vaikka olen tiedostanut oman introverttiyteni jo useamman vuoden ajan, on Proakatemia näyttänyt minulle uusia puolia omasta toiminnastani, johtuen juurikin omasta introversiostani.

 

Jonkmanin kirjassa kerrottiin, että introvertit pohdiskelevat asioita pidempään ja hartaammin, kuin ekstrovertit. Tämä näkyy yleensä vahvasti erilaisissa kokoustilanteissa. Kokouksessa pohditaan ratkaisua johonkin ongelmaan. Äänessä olevat ekstrovertit heittelevät ideoita ja mahdollisia ratkaisuja lähes kilpaa, introvertit istuvat hiljaa otsa rypyssä pohtien. Kokous päättyy ja johonkin ratkaisuun on ehkä päädytty. Ekstrovertit ovat tyytyväisiä, että tilanne on ratkaistu ja päästään eteenpäin, introvertit pohtivat vielä asiaa omalla työpisteellään. Seuraavassa kokouksessa introvertti päättää heti alussa avata suunsa. Parempi tehdä se heti alkuun, myöhemmin kokouksen tiimellyksessä nimittäin harvemmin saa suunvuoroa puheliailta ekstroverteiltä. Introvertti kertoo, että hän on miettinyt edellisen kokouksen aihetta ja keksinyt siihen uudenlaisen ratkaisun. Kaikki hämmästyvät ja toteavat yhteen ääneen ratkaisun olevan parempi, kuin mitä edellisessä kokouksessa saatiin aikaiseksi. Jotkut (luultavasti ekstrovertit) saattavat ihmetellä, miksi introvertti ei sanonut mitään viime kokouksessa. Introverttien ajatusprosessi on hitaampi ja monipolkuisempi kuin ekstroverttien. Siksi ajatuksen loppuunsaattaminen kestää meillä introverteilla pidempään. Mutta aikaa vievän ajatuspolun rakentaminen on kannattavaa, yleensä se vie parempaan mahdolliseen ratkaisuun.

 

Tämänkaltaisia tilanteita Proakatemialla voi kohdata pajoissa. Minulle on monta kertaa sanottu, että muut toivoisivat minun avaavan suuni useammin ja uskaltavan sanoa asioita enemmän. Yleensä kuulemma, kun sanon jotain, se on asiaa. Ei se ole uskalluksesta tai rohkeudesta kiinni, sanon kyllä silloin mielipiteeni ääneen, kun olen sen ehtinyt muodostaa. Olen introvertti ja hidas ajattelija, joten usein Promisian nopeatempoisesti etenevässä dialogissa en vain ehdi ajattelemaan samaan tahtiin kuin muut ja en saa mielipidettäni muodostettua oikeaan väliin. Onneksi voin kirjoittaa ajatukseni ylös vihkoon sitä mukaa, kun saan ne jäsenneltyä, ja sitten kun sopiva väli tulee tai viimeistään fiiliskierroksella, jaan ne mielelläni myös muille.

 

Minusta olisi mielenkiintoista testata, minkälainen suhdeluku Promisiassa on introverttien ja ekstroverttien suhteen. Ensi tuntumalta voisi ajatella, että tiimissämme on enemmän ekstroverttejä kuin introvertteja, mutta se saattaa johtua vain siitä, että ekstrovertit ovat äänekkäämpiä ja näkyvämpiä persoonia, jotka helposti tuntuvat vaikuttavan enemmän. Asia olisi mukava testata myös tiimitoiminnan kannalta, introvertteja ja ekstroverttejä nimittäin motivoivat eri asiat. Ekstrovertit yleensä nauttivat ja motivoituvat paineen alla työskentelystä, introvertteja taas paine ahdistaa ja he saattavat lamaantua ja passivoitua täysin, jos heitä painostetaan liikaa.

 

Kirjassa Jonkman kertoi tilanteesta, joka oli esimerkillinen motivoimaan sekä ekstroverttejä että introvertteja. Jonkman oli johtajuuskurssilla ja sen päätteeksi kurssin järjestäjät vetivät lavan esiripun syrjään ja yleisölle paljastui kiipeilyseinä. Yleisön valtasi osittain innostunut, mutta osittain myös turhautunut tunnelma. Reaktiot olivat aika stereotyyppisiä, kilpailuhenkiset ekstrovertit innostuivat mahdollisuudesta voittaa jotain, kilpailutilanteita ja spontaaneja tempauksia välttelevät introvertit passivoituivat ja turhautuivat yllättävästä käänteestä. Järjestäjät olivat kuitenkin ottaneet tämän huomioon ja ohjeistukseksi kerrottiin, että tavoitteena on kiivetä seinällä kohtaan, joka oli alle puolivälin korkeudessa seinällä. Jos osallistujat haluaisivat, he voisivat kiivetä kyllä aivan huipulle asti, joka olisi eräänlainen bonustavoite, vapaaehtoinen ekstra. Tällainen menettely motivoi sekä ekstroverttejä että introvertteja. Ekstrovertit saivat tavoitella korkeinta kohtaa, kokea, että he ovat voittaneet jotain ja pääsivät itselleen mieluisaan kilpailutilanteeseen. Introvertit taas kokivat helpotusta siitä, että tehtävällä oli selkeä päämäärä ja se tuntui heistä mahdolliselta tavoittaa. Heistä ei tällöin tunnu siltä, että heidän pitäisi verisesti kilpailla jostain palkinnosta, vaan he voivat selkeästi suorittaa annetun tehtävän. Seinäkiipeily päättyi lopulta siihen, että kaikki pääsivät huipulle saakka. Jonkman uskoo, että tähän tilanteeseen ei oltaisi päästy, jos tavoitteeksi olisi heti annettu huippu. Kun tehtävällä oli selkeät saavutettavat tavoitteet, oli kaikkien helppo motivoitua niihin ja sitä kautta saavuttaa tavoite ja vielä jopa ylittää itsensä.

 

Mietin tätä esimerkkiä paljon Promisian kohdalla. Meillä on tällä hetkellä tavoitteena olla Akatemian ensimmäinen miljoonatiimi, eli tehdä miljoonan euron liikevaihto täällä ollessamme. Seinäkiipeily-esimerkin jälkeen olen miettinyt omaa tavoitettamme – onko se varmasti tarpeeksi motivoiva kaikille, vai pitäisikö meidän ottaa mallia kirjan esimerkistä ja tehdä tavoitteen onnistumisen kannalta selkeät välietapit sen saavuttamiseksi? Ekstroverttien tiimiläisten on varmasti helppo motivoitua haastavasta ja kilpailuhenkeä herättävästä tavoitteesta, mutta pystyvätkö introvertit, jotka kaipaavat konkretiaa ja selkeitä ohjeita, tavoittelemaan miljoonan liikevaihtoa? Passivoidummeko me introvertit suuren haasteen edessä, jos meillä ei ole tarvitsemaamme selkeyttä ja hyvin mietittyjä steppejä asian edessä? Tätä täytyy pohtia yhdessä tiimin kanssa.

 

On mahtavaa, että maailmassa on sekä introvertteja että ekstroverttejä ihmisiä. Ja on hyvä, että yhä enemmän ihmiset tiedostavat toistensa erilaisuuden ja pystyvät toimimaan erilaisten persoonien kanssa toisia kunnioittavaksi. Siksi onkin hyvä tutustua eri persoonallisuuksiin ja niiden toimintatapoihin, jotta meistä jokainen tulisi paremmin toimeen toistemme kanssa.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close