Olen oppinut jo tässä akatemiataipaleeni aikana, että esseiden kirjoittaminen vaatii tietynlaisen rutiinin. Tai jotenkin minulle on jäänyt ehkä ajatus jostakin lukion abivuoden äidinkielenkursseilta – kun kirjoitimme jatkuvasti – että homma jotenkin meni enemmän omalla painollaan. Kenties aika kuitenkin kultaa muistot. Proakatemialla on kuitenkin hienoa se, että esseet ovat täällä esseepankissa kaiken kansan julkisesti nähtävillä. Päätin siis lähteä hakemaan inspiraatiota omaan kirjoittamiseen esseepankin syövereistä ja muiden opeista ja kopeista.

Markka pohtii esseessään jaksamista ja sitä kun paukut vaan loppuvat kesken. Miltä se tuntuu, miten siitä selviää ja pääsee eteenpäin. Kyseessä on varmasti yksi rohkeimpia esseitä, joita olen esseepankissa nähnyt, lakki päästä. Tässä ollaan minusta esseiden kirjoittamisen ytimessä siinä, että jaetaan opit ja kopit. Niitä ovat myös ne meidän kaikista heikoimmat hetkemme.

https://esseepankki.proakatemia.fi/apuva-vai-apua/

Jostakin syystä tämä oli mennyt allekirjoittaneelta ohi keväällä, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Olipa kerta kaikkiaan erinomainen essee ja tärkeästä aiheesta. On todella arvostettavaa avata omaa HC-luokan oppimiskokemustaan koko yhteisölle. Kuten Kolu aiemmin mainitsikin toivottavasti tätä esseetä, luetaan sankoin joukoin; tässä on varmasti ajateltavaa itse kullekin. Myös allekirjoittaneelle. Ei se määrä vaan se laatu. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja sitä rataa.  Mahtavaa, että ollaan samassa Tiimimestarit toteutuksessa. Tätä varmasti päästään keskustelemaan lisää siellä. Rockrock ja story goes on!

Markka ja Neponen pohtivat tekstissään ansiokkaasti Proakatemia opiskelijoiden ikuista ongelmaa esseistä Täyttä asiaa.

https://esseepankki.proakatemia.fi/esseet-vastaan-opiskelijat/#comment-14284

Aivan loistava essee ja aina puhuttavasta aiheesta. Jotenkin erittäin hyvä jatko, tämän päivän pajalle. Tänään juuri keskustelimme reflektoinnista sekä esseiden nivomisesta osaksi projekteja. Projekti- ja oppimispäiväkirja ei kuulosta tosiaankaan huonolta vaihtoehdolta ja uskonkin, että sitä täytyy kokeilla. Kumma juttu, opiskelujen taas jatkuessa mietin, että täytyypä aikatauluttaa esseiden kirjoittamista ja lukemista viikko-ohjelmaan. Niin ei kuitenkaan vieläkään ole tapahtunut ja varmaankin pitäisi. Tänään pajassa luimme pajan keskellä noin puolisen tuntia ja miten hyvä fiilis siitä tulikaan. Ylipäätään ajatus siitä, että nykyisessä maailmassa tosiaan pysähtyminen on meille niin vaikeaa. Jotenkin meillä on ajatus kenties siitä, ettei esseiden kirjoittaminen vie meitä eteenpäin, vaikka se juuri tekeekin niin. Saan itseni ainakin kiinni jostain tämäntyyppisestä ajattelusta valitettavasti. Näillä vinkein kohti seuraavia esseepisteitä, saisipa itsekin joskus aikaiseksi jotakin näin viisasta tekstiä…

Flipin Jamie pohtii mielekkäästi kirjoitetussa esseessään viestinnän merkitystä johtamisessa ja tiimityöskentelyssä. Hän on aivan asian ytimessä.

https://esseepankki.proakatemia.fi/viestinnalla-johtaminen/#comment-14285

Hei Jamie aivan mahtavaa käytännön kokemuksesta ammentamista. Minusta tätä oli ensinnäkin todella mukava lukea, sillä teksti rullasi hyvin. Toisekseen olet juurikin aivan oikeassa viestinnän suhteen. Siihen tulee johtamisessa kiinnittää aivan erityistä huomiota ja siihen olla myös työkaluja. Epäilen oliko esimerkissä mainitulla henkilöllä niitä ja esimerkiksi, miten tilanne olisi mennyt jos kyseessä olisikin ollut esimerkiksi rivi kirjastonhoitaja eikä alihankittu toimija? Mielenkiintoista. Oli miten oli Wiion lakien mukaisesti lähtökohtaisesti viestintä kuitenkin epäonnistuu aina ja viesti ymmärretään väärin. Kuitenkin jos työpaikan ja tiimin ilmapiiri on turvallinen erilaisista näkökulmista, voidaan keskustella ja näin löytää se yhteinen sävel & ymmärrys. Minusta vanha sanonta pätee; hyvä johtaja on hyvä alainen tai toisin sanoen tee toiselle niin kuin haluaisit itselle tehtävän.

Krista tuo esiin esseessään upeasti balanssin merkityksen elämässä, tässä hienossa yhteisössämme se on helppo menettää. Ehkä prosessiin myös kuulee tietty rajojen kokeilu, mutta siinäkin pitää olla järki mukana vai mitä sinä lukijana ajattelet?

https://esseepankki.proakatemia.fi/metsittyneen-mietteita/#comment-14287

Tässä oli monia todella hyviä pointteja ja pidin siitä, miten Ikigai on linkitetty Meidän tiimiimme, Kipinään. Proakatemia on ympäristönä sellainen, että se ajaa ihmisen melkoiseen oravanpyörään melko helposti. On projekteja, tiimitehtäviä, paliksia, yhteisön tapahtumia ja niiden järjestämistä, esseitä ja kaikkea mahdollista muuta tehtävänä ja tarjolla. Kalenteri täyttyy uskomattoman nopeasti. Itsekin huomasin tämän, kun aloitimme opiskelut ja tyhjässä kalenterissa olikin asiaa yhtäkkiä aika hyvin. Meiltä ei kuitenkaan vaadita mitään mahdottomia, itsehän me tätä oman tiimimme tarinaa kirjoitamme. Jos vielä tuppaa olemaan taipumusta, että tykkää hustlauksesta tai on tottunut siihen, tällöin siihen on myös helppo ajautua. Se käy kuitenkin pidemmän päälle raskaaksi ja tärkeintä olisi varmaan tiimillekin keskittyä rakentamaan hyvä arki ja hyvät rutiinit, välillä voidaan sitten painaa kaasua 120%. Pidetään itse itsestämme ja toinen toisistamme huolta erityisesti tässä uudessa ajassa ja jatketaan tiimin rakentamista. Kiitos Krista näistä ajatuksista.