Lähdimme 10 hengen projektiryhmällä etsimään kuumeisesti erilaisia projekteja. Kontaktoimme useita kymmeniä erilaisia yrityksiä ja myimme heille meidän palveluitamme tarjoamamme innovoinnin muodossa.

Pian saimmekin jo vastauksen Tampereen Kaupungin nuoriso- ja liikuntayksiköltä. He kaipasivat innovointiapua eräänlaisen ostoskeskuksiin sijoittuvasta nuorille suunnatusta oleskelutilasta, joka toteutettaisiin pop-up tyyppisenä konseptina aina tietyin väliajoin.

Lähdimme Apajan projektiryhmällämme yhteisvoimin toteuttamaan tätä kunniahimoista 48h-innovointitehtävää. Tämä essee on osittain tämän kyseisen innovointitehtävän raportti, jonka esitimme myös Tampereen Kaupungille.

Kerron tässä ”esseeraportissa” ensiksi hieman itse Tampereen kaupungin nuorisopalveluista, joka auttaa hahmottamaan hieman kokonaiskuvaa siitä, minkälaisesta toiminnasta on ylipäänsä tässä kyse. Tämän jälkeen pureudun itse innovointitehtävään ja muun muassa siihen, minkälaisten kysymysten valossa lähdimme tätä miettimään. Alkujohdantojen jälkeen avaan hieman tekemäämme taustatutkimusta, sekä itse ratkaisuamme Maslowin tarvehierarkian muodossa, sekä myös sitä minkälaisia tilaratkaisuja olimme pohtineet kyseisestä nuoriso pop-up tilaa varten.

Nuorisopalvelut jakautuvat kolmeen palvelualueeseen: nuorten harrastus- ja vapaa-ajan palveluihin, omaehtoisen toiminnan tukemiseen sekä kohdennettuun työhön. Nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan moniammatillisesti yhteistyössä paikallisten viranomaisten sekä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa. Nuorisotyön kohderyhmänä ovat alle 29-vuotiaat kuntalaiset. Nuorisopalvelut on mukana nuorten arjessa nuorisotiloilla, tapahtumissa, kouluilla ja verkossa.
Ympäri kaupunkia toimii 10 nuorisotilaa, joissa nuoret tapaavat toisiaan, pelailevat, kokkailevat tai suunnittelevat yhteistä tekemistä. Alueilla tehdään paljon kouluyhteistyötä, järjestetään erilaisia paikallisia tapahtumia sekä retkiä ja leirejä. Monitoimitalo 13 ja Antaverkan leirikeskus tarjoavat puitteet monenkirjavaan harrastustoimintaan. Nuorisovaltuusto ja Lasten Parlamentti ovat nuorten vaikuttamiskanavia. Erilaiset kulttuuritapahtumat, Yövuoro ja erityisleirit ovat suunnattu koko kaupungin nuorisolle. Loma-aikoina tarjolla on tekemistä ja kokemista tuhansille nuorille.

Nuorisopalveluiden toiminnassa on useita erilaisia osa-alueita ja toiminta on hyvin laaja-alaista ja suosittua Tampereen seudulla. (Monitoimitalon arvostelut googlessa ja keskustelufoorumeilla, sekä kyselyt nuorilta)

• Kädentaidot
• Pelifarmi
• Lautapeli, figuuri ja roolipelipäivät
• Maanantaijamit
• RapFactory
• Kaikki Stagella
• After School – HipHop miitti (TUFF!)

Tampereen kaupungin nuorisopalveluiden yksikön innovointitehtävänä oli toteuttaa ”Erityisesti lomakausille suunniteltu helposti monistettava kuukauden mittainen nuorten Pop-up, joka mahdollistaa rennon ja turvallisen oleskelun nuorille”

• Millainen on mieluisa oleskelupaikka nuorille 2020-luvulla?
• Miten kuukauden mittainen pop-up auttaa ja kasvattaa nuoria?
• Miten kuukauden mittainen pop-up, saadaan tuotteistettua, jotta se on helppo toteuttaa toisella paikkakunnalla, tai toisessa sijainnissa helposti?
• Miten nuoret saadaan mukaan osallistavaan, yhteisölliseen ja hyödylliseen toimintaan?
• Miten nuoret saadaan tuntemaan itsensä arvostetuiksi ja kuuluvansa yhteisöön, sekä kertoa uramahdollisuuksista ja vaihtoehdoista?

Lähdimme toteuttamaan innovointitehtävää muutamilla perustiedoilla ja avoimella keskustelulla nuorisopalveluiden työntekijöiden kanssa. Haastattelimme tämän jälkeen myös useita muita työntekijöitä eri organisaatioista ja eri tahoilta.
Tavoitteenamme oli vastata innovointihaasteeseen ja keskittyä luomaan pysyvämpää yhteisöä pop-upin pohjalta. Pyrimme hyödyntämään ratkaisussamme nuorta ja asiakaslähtöistä näkökulmaa, missä asiakkaana toimii 11-18-vuotiaat nuoret, jotka löytyvät usein kauppakeskuksista. Rakensimme mallille alustavan brändin, kohderyhmän, sisällön, sekä haimme syvempää merkitystä Maslowin tarvehierarkian avulla.
Analysoimme aikaisempia pop-up konsepteja eri kaupungeista, sekä niiden toimivuutta. Toteutimme haastatteluja Tampereen keskustan kauppakeskuksissa (Ratina, sekä Koskikeskus). Näissä haastatteluissa tavoitteenamme oli kartoittaa asiakkaiden, eli nuorten ja myös mahdollisten yritysten näkökulmia ja kehityskohtia. Kontaktoimme myös muita harrasteseuroja ja organisaatioita, kuten MansePP, sekä YMCA Tampere.
Innovoinnista vastaa Tampereen kaupungin nuorisopalvelut ja tämä innovointi, sekä tutkimus on toteutettu vain ja ainoastaan heidän käyttöönsä.

Suomessa toimii jokaisella paikkakunnalla useita nuorisotiloja ja nuorisolle tapahtumia järjestäviä tahoja. Tampereen kaupungin nuorisopalvelut ja etenkin Monitoimitalo 13 on useille tuttu ja suosittu. Paikan päällä käy paljon kaupunkilaisia ja palvelut ovat hyvin pidettyjä. Kauppakeskusten lähettyvillä nuorisolle ei ole omia tiloja ja tästä syystä kauppakeskukset ovat suosittuja oleskelupaikkoja, varsinkin kylminä vuodenaikoina, sekä koulujen loma-aikoina. Kauppakeskukset ja niissä toimivat yrittäjät kokevat nuoret osittain ongelmallisiksi.

Haastattelimme muun muassa seuraavia yrittäjiä, Silmäasema, Bijou Brigetti, Jdsport, Glitter, K-Kenkä, Intersport, Carlings, Vila, Linkosuo, Elisa. Näiden yritysten työntekijät kertoivat, että nuorten käyttäytymisestä on lähtökohtaisesti neutraalia palautetta. Useissa tilanteissa häiriötilanteita aiheuttaa nuorten kielenkäyttö, asiakaspaikkojen vieminen, mahdolliset näpistykset, sekä toisten asiakkaiden häiritseminen suurella porukalla. Lähtökohtaisesti ongelmana on tekemisen puute nuorille, jotka kokoontuvat eri asuinalueilta keskustaan. Kauppakeskukset ovat lämmitettyjä, sekä niissä on mahdollista suurempienkin kaveriporukoiden kohdata ja viettää aikaa. Monet yrittäjistä pitivät nuorisotilaa kauppakeskuksissa äärimmäisen hyvänä ajatuksena ja useat olivat valmiita miettimään mahdollista yhteistyötä muun muassa esimerkiksi tet-harjoittelun tai vastaavan työn muodossa, jolloin nuorille tarjotaan ensikosketus työelämään ja tätä kautta nuoret saataisiin konkreettisesti osaksi kauppakeskuksen yhteisöä.

Haastattelimme myös kauppakeskusten turvallisuudesta vastaavia tahoja, sekä erityisesti nuorten kanssa tekemisissä olevia vartijoita, jotka tunnistivat ongelmat ja vahvistivat omat käsityksemme asioista ja mahdollisista parannuskeinoista. Vartijoiden mielestä nykynuoret ovat erilaisia, kuin aiemmat. Tällä tarkoitetaan vaikeutta päästä ”ihon alle” ja saada tolkkua nuorten ajatusmaailmasta, sekä luottamuksen ansaitseminen tuntuu yhä vaikeammalta. Vartijoiden yleishuomioita
• Nuorille infoa opiskelumahdollisuuksista
• Kahvila uniikissa vietettiin aiemmin aikaa
• Mahdollinen TET / työ-yhteistyö kiinnostaisi
• Jakauma tytöissä ja pojissa 50-50, hieman poikia enemmän
• Liikunta ei innosta
• Eivät liiku vahvojen päihdeongelmaisten kanssa tavallisesti, poikkeuksia on aina
• Koskikeskuksen Linkosuon vaki-asiakkaita, yksi nuori ostaa kahvin ja 15 muuta tulee istumaan.

Lähdimme luomaan Nuoriso pop-uppia Maslowin tarvehierarkian pohjalta:
Maslowin mukaan ihmisillä on perustarpeet mitkä tulee täyttää osittain, ennen kun kyetään siirtymään seuraavaan vaiheeseen.

1.1. Fysiologiset tarpeet
Ensimmäisenä kohtana on fysiologiset tarpeet, jotka sisältävät ruuan, juoman ja lämmön saannin. Pop-upia suunnitellessa päädyimme täyttämään nämä yksinkertaiset tarpeet tarjoamalla nuorille pysyvän mahdollisuuden keittää kahvia ja juoda mehua. Myös pienimuotoiset välipalat, kuten hedelmät ja muut välipalat. Näiden avulla nuoret löytävät tiensä takaisin pop-upin pariin oleskelemaan seuraavanakin päivänä.

Pop-up on visuaalisesti, fyysisesti ja audiollisesti mukava oleskelutila. Pop-upin teemana on nuorten oma olohuone. Huonekalut koostuvat mukavista sohvista, tuoleista ja säkkituoleista, sekä tilassa on lämmin. Tilassa soi musiikkia, mutta enemmänkin vain taustalla, rennon tunnelman luomiseksi. Mukavuuden takaamiseksi nuorille tarjotaan myös huopia joihion kääriytyä, mikäli yksilö kaipaa enemmän lämpöä ja mukavuutta.

Päädyimme myös joka viikkoiseen pizza-perjantaihin ns. houkuttimena. Mietimme Charles Duhigg:in kirjan The Power Of Habitin pohjalta pizza-perjantaita. Teorian mukaan ihmisten tavat muodostuvat selkeästä vihjeestä, teko vaiheesta ja palkinnosta. Pizza toimii hyvänä houkuttimena, sillä monelle ihmiselle pizzan tuoksu toimii vahvana vihjeenä. Pizzan tuoksu houkuttelee ohikulkevat nuoret ottamaan selvää, mistä tuttu tuoksu tulee. Tilaan tuleminen toimii tekovaiheena ja palkintona toimii hyvä pizza sekä mieli, jolloin nuoret yhdistävät hyvän mielen paikkaan, mistä he jatkossakin saavat tyydytettyä fysiologiset tarpeensa.

1.2. Turvallisuuden tarpeet
Maslowin teorian mukaan seuraavana asteena tulisi luoda turvallisuuden tunne ihmiselle. Päädyimme käsittelemään ihmisen psykologista ja fyysistä turvallisuuden tunnetta. Luotamme, että nuoriso-ohjaajat osaavat toimia nuorten kanssa luonnollisesti ja luoda läsnäolollaan turvallisuuden tunnetta tuomitsematta nuoria. Emme halunneet järjestää pakotettua toimintaa, sillä monelle se voi olla iso kynnys osallistua, peläten mahdollista itsensä nolaamista. Halusimme luoda pop-upista nuorille oman paikan, jonka he kokevat kuin omaksi olohuoneekseen, jossa he voivat oleskella omassa porukassaan ja tutustua uusiin kavereihin.

Bustle.comissa kirjoitetun artikkelin mukaan yksi tapa luoda henkilölle turvallinen olo, on saada hänet tuntemaan olonsa kuin olisi kotona. Jalostimme ideaa niin, että nuoriso-ohjaajat toivottavat henkilöt tervetulleiksi ja tarjoavat mahdollisuuden juomaan ja ruokaan fysiologisten tarpeiden täyttämiseksi. Hieman samalla tavalla kuin toivottaisi vieraat omaan kotiinsa kylään.

1.3. Sosiaaliset tarpeet
Seuraava pykälä on sosiaalisten tarpeiden täyttäminen. Nuoret tuntuvat viihtyvän saman ikäisten ihmisten lähellä, joka mahdollistaa yhteenkuuluvuuden tunteen. Pop-upiin pääsääntöisesti kerääntyy samankaltaisia ja saman ikäisiä nuoria, mikä luo nuorille kuvan, että paikka on heidän. Aiempien kohtien täytyttyä riittävästi, on nuorien helpompi jutella oman porukkansa asioista, ja he ovat mahdollisesti myös avoimempia tutustumaan uusiin ihmisiin ja nuoriso-ohjaajiin.

Mahdollistava ympäristö koostuu monipuolisesta ja helposti lähestyttävästä tekemisestä, kuten erilaisten pelien pelaamisesta tai vaikka vain kahvin juomisesta kavereiden kesken.

Päädyimme myös sisällyttämään tähän pykälään valmentavaa johtamista. Nuoriso-ohjaajien tai yhteistyökumppaneiden edustajien tulisi esittää nuorille ohjaavia kysymyksiä, jotka laittavat nuoret ajattelemaan hieman tulevaisuuden mahdollisuuksista, esimerkiksi harrastuksiin liittyen. Tarkoituksena on saada nuori itse ymmärtämään mitä mahdollisuuksia maailmalla on, ilman, että hänelle suoraan kerrotaan vastausta. On tärkeä asia saada nuori miettimään omia kiinnostuksen kohteita ja mahdollisuuksia.

1.4. Arvonannon tarpeet
Maslowin teorian mukaan neljäs vaihe on arvonanto. Meitä mietitytti, kuinka saamme palkittua nuoria luonnollisesti hyvistä teoista ja luoda niistä kestäviä tapoja. Päätimme jälleen kerran käyttää Charles Duhigg:in tapojen muodostamisen teoriaa. Käytännössä on tärkeää, että hyvän teon yhteyteen liitetään mahdollisimman pian ”palkinto”. Ajattelimme ratkaista, kuinka saamme nuoret esimerkiksi keittämään kahvia sen loputtua. Käytännössä kahvinkeittoon ensimmäisellä kerralla tarvitaan hieman opastusta. Jos nuoriso-ohjaaja huomaa kahvin olevan lopussa, ohjaaja voisi pyytää nuorta auttamaan kahvin keitossa. Näin nuori saa tunteen, että hänellä on arvoa. Lisäksi kahvin keittovaiheessa pitää muistaa ohimennen kehua nuorta, jotta hän saa hyvän olon tunteen kahvin keittovaiheessa. Jatkossa kun nuori saa kahvinkeiton vihjeen, eli näkee kahvin olevan loppu, voi hän keittää palkinnon, eli kehun, toivossa oma-aloitteisesti kahvia. Nuorta tulee muistaa kehua, kun kyseistä hyvää, yhteisöllistä ja yhteisöä kehittävää toimintaa huomataan. Näin saamme hyvästä tekemisestä nuorille rutiinin, joka hyvässä tapauksessa jatkuu myös omassa kaveriporukassa.

Kun nuori saa nuoriso-ohjaajalta kehuja, on hän alttiimpi kehumaan myös kaveriporukassaan tapahtuvia hyviä tekoja. Kavereiden kesken myös kasvaa positiivinen velka, kun yksi kavereista tekee koko porukan eteen hyviä tekoja. Hyvässä tapauksessa kaveriporukassa tapahtuva hyvien tekojen kierre jatkuu myös pop-upin jälkeen porukan rutiinina. Näin saamme myös nuoret kehumaan ja palkitsemaan toisiaan, kannustaen heitä toimimaan paremmin yksilöinä ja osana ryhmää, tuntien arvostusta ja jakaen sitä muille.

Nuoriso-ohjaajien tulisi osoittaa nuoriin kiinnostusta, sillä kiinnostuksen osoittaminen antaa nuorelle tunteen, että häntä koskevat asiat ovat arvokkaita. On kuitenkin tärkeää, ettei kiinnostuksen osoittaminen mene utelemiseksi vaikuttaen psykologisen turvallisuuden tunteeseen, vaan on matalan kynnyksen juttelua, missä keskitytään itse nuoreen. Tämä on myös oiva mahdollisuus valmentavaan johtamiseen.

Aloimme miettimään myös syvällisemmin, kuinka nuoret voisivat auttaa ohjaajia, saaden itselleen merkityksellisen olon. Nuoret voisivat olla mukana pienissä askareissa, kuten kahvikuppien siivoamisessa, hyödykkeiden hakemisessa kaupasta ja toiminnan jatkokehittämisessä omien tarpeidensa pohjalta. Päädyimme myös siihen, että pop-upin teot eivät saa tuntua liian työllistäviltä koulupäivän ja mahdollisten kotiaskareiden lisäksi. Tämä helpottaisi ohjaajien työtä ja saisi nuoret tuntemaan olonsa hyödylliseksi.

1.5. Itsensä toteuttamisen tarpeet
Viimeinen kohta, mikä on meidän mielestämme tärkein tehtävämme kannalta, on itsensä toteuttaminen. Koko prosessi on rakennettu tukemaan nuorten mahdollisuuksia löytää oma mielenkiinnon kohde ja lopulta lähteä tavoittelemaan sitä. Pop-upin tavoite on olla Hub-mainen alusta, minkä kautta nuoret voisivat löytää oman yhteisönsä, jossa he pääsevät toteuttamaan itseään. Toivommekin, että pop-upissa toimivat organisaatiot ja nuoriso-ohjaajat tutustuisivat ja jakaisivat luottamusta nuorten kesken, niin, että he voisivat lopulta rohkaista nuoret juuri heidän valitsemalleen tielle. Oli se sitten harrastustoimintaa tai mielenkiintoista koulutusta tai työtä.

Esimerkiksi YMCA:n ja Manse PP:n puolelta meille osoitettiin vahvaa mielenkiintoa tulla pitämään omaa pelinurkkausta, minkä kautta esportista kiinnostuneet nuoret voisivat löytää uusia mahdollisuuksia, joista he eivät ole edes osanneet haaveilla. Nuoriso-ohjaajat voivat ohjata viimeisessä vaiheessa olevia nuoria organisaatioiden edustajien puheille. Tämäkin voi olla matalan kynnyksen tekemistä, sillä organisaatioiden edustajat voivat tiettyinä päivinä ”hengailla” paikan päällä. Näin voimme varmistaa, ettei nuorille tule olo, että heille yritetään tuputtaa jotain harrastusta. Tärkeintä on, että he itse ymmärtävät sen.

Tehtävämme mukaan tarkoituksena on luoda yhteisö, joka kantaa myös pop-upin jälkeen. Tämä osoittautuu haastavaksi, sillä yhteisön kehittäminen vaatii yleensä aikaa. Yhteisöä sitoo yhteinen kohtaamispaikka ja yhdistävät tekijät. Myöskin pop-upin päätyttyä tarvehierarkiasta huolehtiminen on haastavaa, mutta hyvässä tapauksessa kekseliäät nuoret kehittävät tai löytävät oman kohtaamispaikkansa, jossa pop-upissa kehittyneet tavat ja rutiinit pääsevät jatkamaan kukoistustaan. Pelkäämme kuitenkin yhteisen kohtaamispaikan poistuttua nuorten palaavan takaisin ostoskeskuksien kahviloihin ja ympäristöön oleskelemaan. Uskomme kuitenkin osan heistä löytävän omat kiinnostuksenkohteensa ja kavereiden kanssa oleskelun lisäksi he voisivat toimia myös jonkin muun yhteisön osana. Kuukauden pop-upin kokeilun jälkeen, kannattaakin miettiä, voisiko tämä olla jatkuvaa ympärivuotista toimintaa osana ostoskeskuksia?

Tahdomme toteuttaa tulevan nuoriso pop-upin tilaratkaisun edelleen Maslowin tarvehierarkiaa hyödyntäen. Hypoteesimme on erilaisten havaintojen perusteella, että esimerkiksi Monitoimitalon ja kauppakeskusten nuoret eivät ole täysin samaa kohderyhmää. Siksi ajattelemme, että pop-up olisi sopivampi varustella rentoon ja mukavaan oleskeluun, mihin nuorten on helppo tulla ja siellä on heidän mukavaa viettää aikaansa. Koemme, että Monitoimitalolle tulevat nuoret varsinaisen oleskelun sijaan, haluavat enemmänkin viettää aikansa juurikin esimerkiksi kyseisten workshoppien ja muun tarjotun aktiviteetin parissa, kun taas kauppakeskusten nuoret haluavat puhtaasti paikan, jonne on helppo kokoontua isommallakin kaveriporukalla oleskelemaan ja viettämään aikaansa rennossa tunnelmassa yhdessä.
Emme halua liikaa määrittää nuorten toimintaa, vaan annamme heille vapaan mahdollisuuden tehdä tilassa mitä he haluavat, kuitenkin ohjaajien valvonnan ja ammattimaisen harkintakyvyn alaisena. Tarkoituksenamme on saada integroitua nuorten mahdollisesti kaipaama apu itse toimintaan niin, että se on ohjaajien toimesta sulavaa eikä suoraa.
Nuorille suoritettujen kyselyiden perusteella kokosimme tilaan sellaisia aktiviteetteja ja tilaratkaisuja, joita he itse toivoivat:
• Paljon mukavia penkkejä ja sohvia, joissa istuskella ja seurustella ikätovereidensa kanssa
• Videopelejä, joita voisi pelailla joko muuten vaan tai jopa hieman kilpailullisemmin viikoittain järjestettävien peliturnajaisten muodossa (yhteistyössä MansePP ja YMCA)
• Erilaisia lauta- ja pöytäpelejä, kuten esimerkiksi biljardi, pöytäjalkapallo ja pingispöytä
• Mahdollisuus elokuvien katseluun yhdessä

Suunnittelimme myös alustavan läpiviennin kuukaudelle, jolle nuoriso pop-up tulisi sijoittumaan. Haluamme pitää koko toiminnan mahdollisimman matalakynnyksisenä ja vapaamuotoisena.
Ensimmäisinä viikkoina ohjaajien tehtävä on havainnoida nuorten tarpeita ja tämän kautta nuorten intressien valottuessa, ohjaaja osaisi tehdä peliliikkeitään ja ohjata nuorta oikeille raiteille. Viimeisen viikon päivät täytetään ohjelmalla, joka on syntynyt nuorten omista tarpeista. Esimerkiksi nuoret, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta koulutukseen ja uraan liittyen, heille järjestettäisiin viimeisen viikon maanantaina esittelytilaisuus erilaisista koulutusmahdollisuuksista.

Aikaisempien havaintojemme perusteella jaoimme nuoret kolmeen erilaiseen ryhmään heille tyypillisten ajanviettopaikkojen ja alustojen perusteella. Kyseiset ryhmät ovat niitä, mihin markkinointia tulisi keskittää optimaalisen lopputuloksen ja mahdollisimman laajan näkyvyyden takaamiseksi. Tulimme myös siihen lopputulokseen, että näiden kyseisten nuorten vanhempia olisi myös tarpeen kontaktoida ja täten listasimme myös keinoja, mistä nämä vanhemmat parhaiten voisimme tavoittaa.

• Ryhmä1: Kohteet, mitkä käsittävät suurimman osan kohderyhmäämme (11-18-vuotiaat nuoret) Markkinointi näitä väyliä käyttäen on tuottavaa.

• Ryhmä2: Kohteet, mitkä ovat kohderyhmäämme nähden potentiaalisia, sekä tärkeitä väyliä markkinoinnille.

• Ryhmä3: Kohteet, missä liikkuu kohderyhmämme nuoria, mutta on haastavampi saada tavoitettua tuottavalla tavalla asiakkaat.

Hankimme tehtäväämme varten jo alustavia ja mahdollisia yhteistyökumppaneita, joilta kartoitimme mielenkiintoa pop-up toimintaa kohtaan. Näiltä mahdollisilta yhteistyökumppaneilta tulisi mahdollisesti aktiviteettia, infoja, sekä hyödykkeitä tai palkintoja tilaan.

• Ymca edustaja totesi pop-upista ja mahdollisesta yhteistyöstä, että tällaisia tulisi olla jokaisessa kauppakeskuksessa
• MansePP:n E-sports puolelta tykättiin ajatuksesta ja sovimme jo alustavan ideointikerran. Manse PP olisi erittäin valmiina lähtemään toimintaan mukaan.

Muut jo aiemmin mainitut Koskikeskuksen yrittäjät olivat kiinnostuneita ja tapauskohtaisesti valmiita miettimään mahdollista osallistumista, erilaisten keinojen muodossa.

Olimme projektitiiminä tyytyväisiä antamaamme työpanokseen. Kaikki antoivat todella kaikkensa tähän innovointitehtävään. Lopulta myös tietysti esitimme työmme jäljen Tampereen kaupungille ja hekin olivat positiivisesti yllättyneitä siitä, miten pitkälle olimme päässeet näin lyhyessä ajassa: kahdessa vuorokaudessa.

Valitettavasti kuitenkaan emme päässeet yksimielisyyteen jatkosta ja hanke laitettaan toistaiseksi niin sanotusti ”jäähylle”. Tehtävää oli kuitenkin mielekästä toteuttaa ja saimme siitä varmasti monia erilaisia oppeja, esimerkiksi erilaisten haastatteluiden teosta, tiimiyhteistyöstä, tehokkuudesta ja tietoa muun muassa itse Tampereen kaupungin toiminnasta.