Noniin, vähiin käy esseet ennen kuin loppuu. Pitää oikein miettiä, että minkälaiset esseet ansaitsevat tulla kirjoitetuksi näin viimeisten joukossa. Päätin myös jättää itselleni vähän jännityksen tunnetta ja alkaa kirjoittaa esseetä viimeisenä päivänä ennen deadline:a. Olen tämä keväänä toiminut Revenan innovointipäällikkönä ja ottanut vastuuta siitä, että Revenan innovointiosaaminen on mennyt eteenpäin. Mietin aluksi, että tämä on vain samanlainen paskanakki, kuin kaikki muutkin vastuuroolit tiimissämme. Aloin joululomalla miettiä, että miten saisin roolista itselleni merkityksellisen ja ”hyödyllisen”.

Miten päädyin tähän rooliin? Kun rooleista päätettiin, ei innovointipälen roolia oltu edes määritelty. Minulla oli kuitenkin kriisi viime syksynä sen kanssa, kuinka saisin lisättyä omaa luovuuttani. Myös opinnäytetyön aihe painoi mielessä ja halusin saada sen päätettyä. Yhtäkkiä minulla välähti, että yhdistän innovointipälen homman ja opparin ja teen myös opparin jostain innovointiin liittyvästä. Päätin myös ottaa yhden kurssin innovaatiojohtamisesta, mutta vastoin odotuksia, koin kurssin melko turhaksi ja pari tehtävää on vieläkin tekemättä. Kurssi kyllä vahvisti sitä ajatusta, että ihan heti ei ainakaan olla yliopistoon menossa.

Mitäs sitten tehtiin? Sitten lainattiin parikymmentä kirjaa innovoinnista, luovuudesta ja tulevaisuuden tutkimuksesta, joita selaillessa menikin alkukevät. Kävin myös innovointijohtamisen kurssia innokkaasti läpi ja tein paljon muistiinpanoja. Pidin Revenalle kaksi innovointipajaa. Pajoja ei oikeastaan juuri tarvinnut suunnitella, koska suurin osa niiden sisällöstä tuli kirjoista, joita luin. Seuraavaksi esittelen pajojen sisällön:

Paja 1:

Paja lähti käyntiin sillä, että kävin läpi innovoinnin prosessia. Sekä innovaatiojohtamisen kurssilla, että kirjoissa on paljon erilaisia kuvia ja kaavioita siitä, millainen on hyvä innovointiprosessi. Tein näistä sellaisen välimallin, joka mielestäni sopii Proakatemian tyyliseen innovointiin. Prosessi menee näin: Toimeksianto à Ydinongelman määritys à Heikkojen signaalien ja trendien tunnistaminen à Luova ideointiprosessi à Ideoiden validointi (jos hyvä, eteenpäin. Jos huono, palataan takaisin toimeksiantoon à Käytäntöön. Ideoiden validoinnissa palataan innovoinnin ja toimeksiannon kriteereihin, ja varmistetaan, että ne täyttyvät.

Ei liity pajaan, mutta ajattelin tässä välissä tutkia suunnitelmaa, jonka tein tiimidiiliä varten ja se menee näin: Toimeksianto à Ydinongelman kirkastaminen à Tiedon hakeminen à Hulluustunti à Parhaiden ideoiden valinta (pitäisi vrm. Olla parhaan idean) à Idean testaus ja lopullisen idean valinta (mikäli enemmän kuin 1 vaihtoehto) à Pitchauksen teko ja treeni.

Tiimidiilissä tämä suunnitelma sujui melko hyvin ja paniikilta vältyttiin. Mutta täytyy sanoa, että näissä 12h-24h innovoinneissa prosessi on kuitenkin aika erilainen kuin oppikirjoissa.

Seuraavaksi pajassa halusin tiimiläisten vastaavan, miksi akatemialaiset tekevät innovointeja ja miksi yrityksen ostavat niitä (start with why tulee näin jälkikäteen mieleen :D). Vastauksena saimme seuraavat: Yritykset haluaa laajentaa ajattelumallia/mielenmallia, Yrityksessä on oman osaamisen ja ajan puutetta, Yrityksillä on hyvä mielikuva proakatemialaisista ja Yritys haluaa luoda suhteita/rakentaa työnantajabrändiä.

Tämän jälkeen kysyin tiimiläisiltä mitä kaikkea heidän täytyy tehdä, tietää ja osata ennen 24H-innovointia. Tähän tulikin 25 erilaista kohtaa. Pyysin tiimiläisiä valitsemaan 5 tärkeintä ja sen jälkeen muodostettiin kaksi pienempää tiimiä, jotka molemmat suunnittelivat vuosikelloa keväälle. Vuosikello on seuraavanlainen: Helmikuussa tiimiläiset kirjoittavat esseet siitä, millaisia innovoijia he ovat. Tämä oli loistava idea ja teinkin esseeoheistuksen, jossa ihmiset pääsivät pohtimaan heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Maaliskuulle laitettiin 8-12h innovointi. Kun kysyin, että kuka tämän hankkii, niin se päätettiin jättää joryn (eli Miisan ja Eetun) harteille. Helmi-maaliskuulle ehdotettiin myös skenaarioajattelun kaarnapäivää. Tätä ei ikävä kyllä järjestetty, vaikka itsekin ehdotin, että sen voisin pitää. Huhtikuulle laitettiin Tiimidiili ja maalis-huhtikuulle paja megatrendeistä. Tiimidiiliin osallistui se 8 henkilöä. En kuitenkaan antanut sen häiritä yhtään, koska olin niin innoissani päivästä. Näin jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, että hyvä innovointitreeni meni tuolla tavalla ”hukkaan”.

Paja 2:

Tässä pajassa lähdettiin pureskelemaan megatrendejä käyttäen apuna tulevaisuuspyörää. Tulevaisuuspyörä tuli tutuksi Minna Koskelon kirjassa: Tehtävänä tulevaisuus – tulevaisuusmuotoilu päätöksenteossa (2021) Laitan alle kuvan, jonka piirsin tulevaisuuspyörästä.

Tulevaisuuspyörän keskelle laitetaan megatrendi, ja tämän jälkeen lähdetään miettimään, miten se trendi vaikuttaa yritykseen. Sen jälkeen lähdetään miettimään, että minkälaisia vaikutuksia näillä vaikutuksilla on yritykseen. Pyysin tiimiläisiä nimeämään yhden projektin kerrallaan kertomatta sitä, mitä megatrendiä tarkastelemme. Mietimme esimerkiksi sitä, että miten ilmastonmuuton vaikuttaa Tönöön, globalisaatio Willariin, digitalisaatio Hodarikärryyn, kaupungistuminen Herkkä Snacksiin ja eriarvoisuuden kasvu Puhdistustiimiin. Tässä vielä megatrendit, joita kävimme läpi:

1. Ilmastonmuutos
2. Väestönkasvu
3. Väestörakenteen muutos
4. Kaupungistuminen
5. Globalisaatio
6. Varallisuuden ja kulutuksen kasvu
7. Eriarvoisuuden kasvu
8. Ympäristön saastuminen ja resurssien väheneminen
9. Digitalisaatio
10. Teknologian kehitys

Tämän jälkeen halusin, että tiimiläiset lähtisivät itse metsästämään trendejä netistä. Pyysin tiimiläisiä etsimään markkinoinnin, myynnin ja palvelumuotoilun trendejä. Sen jälkeen pyysin tiimiläisiä klusteroimaan eli lokeroimaan trendit kategorioihin ja sen jälkeen pyysin tiimiläisiä innovoimaan yhden uuden tuotteen tai palvelun, joka on tehty kahta eri kategoriaa yhdistämällä. Tämä osuus pajasta ei välttämättä ollut niin hyvä kuin pajan alku. Joidenkin henkilöiden motivaatio hupeni, kun piti itse lähteä etsimään trendejä. Tulin huomanneeksi sen, että trendien etsiminen ”etsimällä” on melko vaikeaa. Monet jutuista, jotka nousivat esiin oli todella tuttuja ja mitään ”oikeasti uutta” ei juuri löytynyt. Tästä tulee mieleen se, että trendien ja heikkojen signaalien etsiminen ja havainnoiminen on oikeasti taito, jota ei välttämättä kaikilta automaattisesti löydy. Siksi onkin hyvä virittää trendituntosarvet ja havainnoida trendejä ja signaaleja ihan koko ajan, jotta ne eivät jää huomaamatta.

Minna Koskelo. Tehtävänä tulevaisuus. Tulevaisuusmuotoilu päätöksenteossa. Alma talent 2021. Helsinki