Tampere
16 Jan, Saturday
-12° C

Proakatemian esseepankki

Informaatiotulva stressin aiheuttajana



Kirjoittanut: Silvia Laurila - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Nykyaikana informaatiotulvassa ilman suojavarusteita kulkeminen voi olla isona tekijänä stressille ja ahdistukselle. Informaatio varaa valtavan osan aivokapasiteetista, jolloin tilaa omille ajatuksille ja niiden käsittelylle jää liian vähän.

Huom! Minä en ole millään tavalla alan ammattilainen. Kirjoitan omakohtaisesta kokemuksesta.

 

Informaatiotulva

Heräät, otat puhelimen käteesi; tutkit illan ja yön aikana tulleet ilmoitukset. Vastaat nopeasti WhatsApp -viesteihin äidille ja serkulle. Avaat Spotifyn, pistät lempilaulusi kuulumaan ja ryhdyt aamutoimiin. Mahdollisesti saatat jopa avata YouTuben tai muun videoiden suoratoistopalvelun, ja seurata aamuaskareiden ohessa kiinnostavaa videota. Paistat aamiaismunakastasi ja vastaat taas muutamaan viestiin. Työmatkalla avaat radion tai kuuntelet podcastia. Sosiaalisen – tai epäsosiaalisenkin – työpäivän jälkeen kuuntelet taas hieman radiota, vastailet sähköposteihin ja tykkäät muutamasta Instagram-julkaisusta. Lähdet salille, jossa avaat jälleen Spotifyn. Salin jälkeen näet pukukopeilla naapurin, ja vaihdatte kuulumiset. Kotimatkalla sama soittolista pyörii edelleen. Illalla avaat Yle Areenan tai YouTuben. Nukkumaan mennessäsi selaat vielä Instagramin hauskimmat meemisivut läpi ja jaat lempimeemisi kavereillesi. Laitat puhelimen pois ja mahdollisesti luet kirjaa vielä hetken. Tämä on informaatiotulva.

Kuulostaako tutulta? Jo tiivistetyssä päivässä iso osa pakollisten askareiden välissä olevasta ajasta menee informaatiotulvan käsittelyyn.

 

Kapasiteettinsa kullakin

Uskallan väittää, että tiedät, miltä stressi tuntuu. Tai ainakin, miltä pään jumitus, särky ja epämääräinen kireys tuntuvat. Niitä voisi kai nimittää stressin alalajeiksi. Tässä tapauksessa mikään edellä mainituista ei ole kuitenkaan lähtöisin mistään konkreettisesta. Kyse on aluksi esittelemästäni informaatiotulvasta.

Aivot kykenevät käsittelemään, omaksumaan ja hyödyntämään rajatun määrän tietoa kerrallaan. Sitä kutsutaan aivokapasiteetiksi. Loin mallin, jonka mukaan aivokapasiteetti voidaan mieltää tietokoneen suorittimeen; se kykenee hallitsemaan tietyn verran tietoa ja tallentamaan tietyn verran materiaalia pitäen samalla suorituskykynsä maksimissa. Suorittimen kuormittuessa tietokone alkaa hidastua ja jumiutua. Jos koneelta karsitaan roskikseen turhat tiedostot (ja muistetaan poistaa ne vielä sieltä roskakoristakin), alkaa tietokone jälleen suorittamaan tehokkaammin tehtäväänsä. Lisäksi koneeseen voidaan lisätä muistitikkuja ja muita ulkoisia tallennusvälineitä, jolloin tärkeät tiedostot voidaan pitää tallessa ilman, että kone jumiutuu niiden määrästä.

Kuten mainittua, ihminen ei ole kovinkaan erilainen. Meilläkin on omat suorittimemme, jokaisella erilaisin ominaisuuksin varusteltuna. Toisten suoritin kykenee käsittelemään seitsemää toimintoa yhtä aikaa, mutta unohtaa oppimansa asiat pian toimintojen päätyttyä. Toisten suoritin puolestaan sekoaa liian monesta toiminnosta, joten pystyy keskittymään vain yhteen kerrallaan. Sama henkilö mahdollisesti muistaa oppimansa asian lopun ikäänsä.

Olen itse ollut usein tilanteessa, jossa oma suorittimeni on alkanut hidastua. Asioita on vaikea käsitellä, tärkeiden päivämäärien muistaminen tuntuu hankalalta. Onnistuminen pienimmässäkään projektissa tuntuu sillä hetkellä maailman epätodennäköisimmältä asialta. En minä kuitenkaan, ja mitä jos, ja mitä sitten kun? Tämä ei vaadi välttämättä pitkääkään aikaa; kyseiseen tilanteeseen päätyminen voi tapahtua viikossa, kolmessa päivässä, kuukaudessa tai vuodessa. Mitä lyhyemmässä ajassa, sitä parempi; sitä helpommin tilanteesta pääsee pois.

Olen kuitenkin pohtinut noiden hetkien syitä ja seurauksia. Miksi olen tuntenut toivottomuutta tärkeän projektin onnistumisen suhteen? Miksi pääni ympärillä tuntuva näkymätön vanne on kiristynyt kiristymistään, kun mietin seuraavan viikon arviointipalaveria? Miksi luovuuteni tuntuu liuottimella poispestyltä? Kun kuitenkin ennen olin luova ja innovatiivinen.

Mietin lähipäiviä; olen käynyt urheilemassa, rentoutunut kahvikupin äärellä ja makoillut sohvalla pitkiäkin aikoja. Kuulostaa ristiriitaiselta. Miten voin stressata ja ahdistua? Olenhan ottanut rennosti!

Kahden tunnin kävelylenkillä kuulokkeista kuului politiikkaa käsittelevä podcast. Kahvikupin äärellä istuskelun ohessa katselin uusimpia vlogeja YouTubesta. Sohvalla makoillessani selasin Instagramia. Olin toisin sanoen jatkuvassa informaatiotulvassa. Vaikka fyysisesti olenkin rentoutunut joka päivä jotenkin, mieleni ei ole päässyt rauhoittumaan. Tieto, joka tulvii jatkuvasti aivoihini useasta eri lähteestä usealla eri tavalla, on saanut suorittimeni jumiutumaan.

Tavallisesti aivot resetoituvat yön aikana. Niiden turhaksi luokittelema tieto päätyy roskasankoon, tärkeä tieto jää talteen. Unissa päivän tapahtumat kelautuvat läpi, ja aamulla aivot ovat jälleen virkeinä vastaanottamaan uutta tietoa. Kuitenkaan, valtavan informaatiotulvan alaiset aivot eivät toimi enää samoin; suoritin on liian täynnä. Edes kahdeksan tunnin yöunet eivät välttämättä riitä kaiken tuon tiedon uudelleenseulomiseen, jolloin aivot eivät ehdi resetoitua. Aamulla olo on väsynyt ja sekava. Usein stressi ja ahdistus ovat vain lisääntyneet yön aikana, ja suoritin on entistä enemmän tukossa.

 

Patoa tulva

Miten sitten vapauttaa aivot tuosta informaatiotulvasta? Vastaus on ilmeinen; informaatiotulvan patoaminen. Toimenpiteet ovat sangen helppoja. Joskin toisinaan aivot ovat kuitenkin ehtineet muodostaa riippuvuuden johonkin toimintoon, jolloin sen poisjättäminen saattaa tuntua mahdottomalta. Silloin on vain oltava tiukkana, haluta todella vapautua stressistä ja ahdistuksesta. Voisi kuvitella, että stressin laantuminen veisi vähintään viikkoja, ellei kuukausiakin, mutta voin omasta kokemuksestani kertoa, että joskus siihen riittää vain yksi tai kaksi rauhallista päivää, kunhan vain muistaa noudattaa siihen johtavia asioita.

Ensimmäiseksi kannattaa käydä läpi oma tavanomainen arkipäivä. Mihin käytän aikaani? Mitä teen silloin, kun en tee mitään? Mitä teen työmatkalla tai aamu- ja iltatoimien aikana? Mitä teen silloin, kun olen rentoutumassa? Usein näihin askareisiin liittyy – kuten edellä mainitsinkin – jonkinlainen auditiivinen tai audiovisuaalinen aktiviteetti. Se tarkoittaa musiikin, podcastin tai äänikirjan kuuntelua, videoiden katselua, viesteihin vastailua ja niin edelleen. On toki sanottava, että aktiviteetin toteuttamiseen on turhankin helppo ajautua; tylsähkö hetki bussissa, joka täytetään heti ottamalla kännykkä esiin. Se on usein jopa refleksi. Oma vinkkini refleksistä poisoppimiseen onkin poistaa koukuttavat somet tai sovellukset kännykästä ainakin toistaiseksi. Usein vasta silloin tajuaa, miten koukussa oikeasti onkaan.

 

Olemisen haaste

Seuraavaksi – kun tulva on katkaistu – rauhoitetaan tilanne. Tarkastellaan tulvan aiheuttamia vahinkoja, määritellään niiden laajuutta. Tarkoitan toisin sanoen hiljentymistä. Ole hetki hiljaa. Istu, kävele, juokse, pyöräile, samoile metsässä, mitä vain. Kunhan olet hetken yksin, vain yksin ajatustesi kanssa. Ajatus saattaa jopa pelottaa; ei mitään, mitä kuunnella, ei mitään viihdykettä. Jos näin on, tilanne on jo aika paha. On todella huolestuttavaa, jos ihminen ei osaa viettää edes hetken aikaa yksin, saati tekemättä mitään, vain hiljaa, vain ollen. Se on äärettömän tärkeä taito. Se on ikään kuin aivojen resetoitumista pysyen samalla valveilla. Suoritin tarvitsee tyhjäkäyntiä, niin helppoa suoritettavaa, ettei sitä voi oikeastaan sanoa suorittamiseksi.
Paras niksi omalla kohdallani on mennä pitkäksi aikaa kävelemään. Kävely on äärimmäisen tylsää. Tasaista, muuttumatonta. Ja ollessaan sitä, myös parasta lääkettä stressiin. (Mainittakoon myös, että kävely on matalasykkeistä rasitusta, joka siksi nostaa kuntoa huomattavasti.)

Toisessa vaiheessa on todellakin tärkeää muistaa, ettei minkään aiemmin mainitun informaation vastaanottaminen ole sallittua; stressistä vapautuminen ei voi onnistua, jos tulvaa ei ole padottu täysin. Mielen tyhjyyteen tottuminen tai siitä nauttiminen saattaa joskus viedä aikansa, mutta kannattaa olla pitkäpinnainen. Tyhjyys täyttyy kuitenkin yllättävän nopeasti aivojen itse tuottamalla informaatiolla. Tästä esimerkkejä ovat kaikenlainen miettiminen, suunnittelu, pohdinta, muisteleminen ja haaveilu. Stressaavia asioita saattaa nousta mieleen, ja usein niin onkin, mutta nekin ovat täysin sallittuja ajatuksia. On hyvä käydä läpi kaikki asiat, mitä mieleen juolahtaa, eikä suinkaan peitellä niitä itseltään. Jo muutaman kilometrin kävelyllä ehtii pohtia ja suunnitella jos jonkinlaista.

 

Luovuus vapaaksi

Kun tulvan vahingot on määritelty (kuvaannollisesti), eli kun aivoille on annettu aikaa resetoitua ja rauhoittua, aloitetaan tulvan tuoman informaation poistaminen. Tämä on aika yksilöllistä, joten käsittelen lähinnä tapoja, joista itselläni on kokemusta.

Asioiden jäsentely paperille; ikään kuin muistitikun käyttö. (Paperia ei tarvitse säästää; ideana ei ole tutkia asioita myöhemmin, ellet itse halua.) Kirjoita asioita. Tapoja on satoja. Ajatuskartta, lista, aivoriihi, teksti, mikä tahansa. Oma vinkkini on kirjoittaa otsikko paperin keskelle ja vain antaa palaa. Kenenkään ei tarvitse lukea kirjoituksiasi. Kirjoita vaikka ihmisten nimiä, joita olet viime aikoina tavannut tai miettinyt. Ajatuksia, tilanteita, tunteita, kokemuksia, quoteja, ideoita. Jos aloittaminen on vaikeaa, käytä apukysymyksiä; mitä tunnen, miksi tunnen. Tärkeää on olla rehellinen itselleen. Asioiden kaunistelu ei pitemmän päälle auta mitään. Kirjoitat vain, mitä mieleen tulee. Ja muista, että sinulla on lupa. Tietenkin sinulla on. Saat tuntea näin. Saat kokea asiat näin. Tunteille ei ihminen voi mitään, kuten ei ajatuksillekaan. Siksi ne on vain hyväksyttävä.

Siinä asiassa jäsentely auttaa paljon. Piirrä laatikko, jonne syydät kaiken roskan. Kaikki turhat, huonot ajatukset ja tunteet, tilanteet. Piirrä sen viereen laatikko, jonne vuodatat kaikki ne onnelliset, hyvät ajatukset ja asiat.

Toinen tapa: Piirrä neljä laatikkoa. 1: Pitkän tähtäimen unelmat. 2. Lyhyen tähtäimen unelmat. 3. Pitkän tähtäimen huolet. 4. Lyhyen tähtäimen huolet. Tai pelot. Tai tavoitteet. Tai jotain muuta. Tämä konsepti lähenee SWOT-analyysiä. Sekään ei ole huono vaihtoehto.

Ideana on kuitenkin jäsentää ja purkaa ajatuksia ja kaikkea, mikä informaatiotulvan aikana on jäänyt ajattelematta. Aivosi eivät ole ehtineet keskittyä niihin, kun tulva on peittänyt kaiken. Tätä vaihetta kannattaa (ja suosittelenkin lämpimästi) jatkaa. Vaikka kerran pari viikossa kirjaten ajatuksia ja fiiliksiä paperille.

Muitakin vaihtoehtoja on, jos kirjoittaminen ei tunnu sopivalta. Piirtäminen. Laulaminen. Soittaminen. Siivoaminen. Rakentaminen tai sisustaminen. Kaikki luova, jossa saat ilmaista itseäsi.

Jokainen kohta on tärkeä. Informaatiotulvan tuomasta stressistä ja ahdistuksesta vapautuminen edellyttää aivojen ja mielen resetointia; on oltava tylsää. Tylsyydestä syntyy luovuus ja itseilmaisu, joista puolestaan suoritin saa tarvitsemaansa tyhjäkäyntiä, ja jaksaa jälleen työajalla painaa maksimiteholla.

 

Ylläpito

Kun informaatiotulvan vahingot on voitettu, on tärkeää muistaa oppia jotakin. Tarkoitan, ettei tulvaa anneta syntyä enää uudelleen. Päivästä kannattaa poistaa turha informaatio ja sen sijaan vain olla ja antaa mielen rentoutua. Sauna on oikein hyvä paikka sellaiselle. Tai juoksulenkki. Tai mikä tahansa muu. Helpointa on kuitenkin jättää kuulokkeet laukkuun esimerkiksi työmatkan ajaksi, tai tehdä aamutoimet ilman auditiivista tai audiovisuaalista aktiviteettia; sekin on jo hyvä askel kohti pienempää tulvaa. Keskittyminen yhteen asiaan kerralla jättää aivoille myös tilaa käsitellä sinusta itsestäsi lähtevää informaatiota, kuten ajatuksia ja tunteita, ideoita ja suunnitelmia.

Aivojen ja mielen toiminnan ymmärtäminen maalaisjärjen tasolla ei ole vaikeaa, eikä tulvan seuraamuksista palautuminenkaan. Se vaatii vain erehdyksen, jonka seurauksena informaatiotulva muodostuu, mutta jonka kautta voi oppia jotain uutta.

 

 

Lähdeluettelo:

Degerman, R. Informaatiosilppu pistää mielen ähkyyn. Yle Uutiset.

https://yle.fi/uutiset/3-9296309

 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close