Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Jotain ihan muuta



Kirjoittanut: Aleksi Laakkonen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Kirjaessee / Aleksi Laakkonen / Kajo
Jeremy Robinson – Infinite

 

Jotain ihan muuta

Jeremy Robinsonin kirja Infinite laittaa pohtimaan, mikä on oma paikka äärettömässä simulaatioiden ketjussa. Kysymys todellisuuden luonteesta on askaruttanut ihmistä jo vuosituhansien ajan. Ajatuksen tietokoneella simuloidusta todellisuudesta esitteli filosofi Nick Bostrom vuonna 2003. Robinsonin kirjaa lukiessa ei voi välttyä vetämästä yhteyksiä Bostromin simulaatiohypoteesin ja kirjan tapahtumien välille.

Bostrom esittää, että tulevaisuudessa on mahdollista simuloida maailmankaikkeutta niin tarkasti että simulaation sisällä oleva tietoisuus ei kykene tunnistamaan kokemaansa simulaatioksi. Esimerkiksi jo nykyiset VR-laitteet mahdollistavat melko uskottavan todellisuuden simuloinnin ainakin näkö- ja kuuloaistin osalta. Tänä päivänä on kehitteillä laitteita joiden avulla VR-ympäristöä voi koskettaa, haistaa ja maistaa. Nykytilasta ei luulisi olevan kovin pitkä matka täydelliseen immersioon. Ehkä jo meidän elinaikanamme on mahdollista uppoutua simulaatioon niin ettei sitä enää erota todellisesta maailmasta.

 

Elämmekö me simulaatiossa?

Entä jos simulaatioteoria pitää paikkansa ja minä olen olemassa ainoastaan virtuaalisesti. Pitäisikö ajatuksen ahdistaa vai jotain muuta? Pitäisikö tämän teorian vaikuttaa yhtään mihinkään? Itse koen että ajatus maailmasta simulaationa on hauska ajatusleikki, ikään kuin linssi jonka läpi tarkastella maailmaa. Mitä tämän simulaation alulle laittanut taho esimerkiksi tavoittelee juuri tällä simulaatiolla? Onko kyseessä jokin sairas koe, vai puhtaasti viihteellinen virtuaalitodellisuus? Mikäli simulaatiolla on joku tarkoitus, niin mikä on esimerkiksi minun roolini tässä kokonaisuudessa. Mikä on Kajon tiistaisen viikkopalaverin vaikutus simulaation lopputulokseen? Näitä kysymyksiä pohtiessa on helppo hukkua varsin syviin vesiin.

Mitä maailman olemassaolo simulaatiossa sitten tarkoittaisi minun elämässäni? Toisaalta niin kauan kuin ei ole mahdollista todistaa maailman olevan simulaatio, onko tällä tiedolla mitään merkitystä? Ehkä ensimmäisenä mieleen nousee simulaatiossa elämisestä täydellinen välinpitämättömyys. Kun maailma on vain kuvitelmaa tai meille syötettyä valetta, ei millään ole mitään merkitystä. Toisaalta, onko tällä merkityksettömyydellä mitään vaikutusta koettuun todellisuuteen? Oman elämän merkityksen löytäminen on lopulta yksilön itsensä vastuulla. Vallitsevasta todellisuudesta huolimatta saan itse asettaa elämälleni tavoitteet ja pyrkiä toteuttamaan näkemystäni hyvästä elämästä. Merkityksettömyydestä juontuva merkityksellisyys on itseasiassa hyvin vapauttava tunne.

 

Mitä hyötyä tästä esseestä on kellekään?

On paikallaan kysyä, miksi minä osana tradenomiopintoja luen tällaista materiaalia saatikka kirjoitan vielä esseetä aiheesta. Parempaa ajankäyttöä olisi kai keskittyä vaikka markkinoinnin tai kirjanpidon teoriaan ja täten saavuttaa joku konkreettinen taito, jota myös asiakas arvostaa. Tähän kysymykseen olen pohtinut käypää vastausta, jolla antaa itselleni lupa kirjoittaa puhtaasti fiktion pohjalta tämä essee.

Ehkä fiktion lukeminen käy vapaa-ajasta ja kuuluu siten työn ulkopuolelle. Voisiko kuitenkin olla, että kuvitteellisiin maailmoihin uppoutuminen toisinaan voisi tukea myös työn osuutta elämässä? Muutama viikko takaperin Kajo piti kirjapajan, jota varten tuli lukea joku fiktiivinen kirja tai elämänkerta. Itse valitsin jo kertaalleen lukemani Infiniten, koska halusin palata kirjan maailmaan. Pajassa olikin mielenkiintoista huomata, miten lukemastani löytyi yhtäläisyyksiä aivan toisen genren edustajiin. Kirjan sanoma myös kirvoitti oivaltavaa dialogia pajassa.

Tällaiset melko korkealentoiset teoriat toimivat itselleni oivallisena pakokeinona arjen pyörityksestä. Maailman syvintä olemusta pohtiessa saattaa löytyä uusi näkökulma johonkin arjen pulmaan tai idea uuteen projektiin. Eikä jokaisesta luetusta kirjasta tarvitse heti löytää hyötyjä listattavaksi. Yli ajan luettu tulee kuitenkin takaisin korkojen kera.

Ihmisellä on luontainen tarve selittää maailmaa auki itselleen sopivaan maailmankuvaan. Simulaatioteoria ei kai juuri eroa esimerkiksi luomisteoriasta, kun tarkoituksena on selittää ympäröivää maailmaa. Kumpaakaan teoriaa ei voi varmaksi todistaa, joten kyse on lähinnä yksilön omia tarkoitusperiä parhaiten palvelevan teorian valinnasta.

 

* Hyvä alustus simulaatioteoriaan löytyy Youtubesta Kurzgesagtin tuottamana

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close