Luin Robert Suttonin kirjoittaman ”Työpaikan kusipäät” kirjan, ja se pisti minut miettimään monia asioita, jotka ovat todella tärkeitä tiimiopiskelussa. Asiat menevät eteenpäin, kun tiimissä pysyy henkinen tasapaino, ja kaikki tähtäävät kohti yhteistä päämäärää. Mutta mitä jos tiimissä onkin sellainen ihminen, joka omilla sanoilla tai teoilla pikkuhiljaa hajoaa yhteistä ilmapiiriä? Kirja oli hyvä selviytymisopas tähän.

On hyvin tärkeää heti alussa osata erottaa ihmistä, jolla on vain huono päivä ihmisestä, joka ei anna muiden elää rauhassa. Sellainen ihminen voi luoda ”työpaikkakiusaamista” koko ajan valittamalla muiden virheistä tai ihan vaan siksi, että henkilökohtaisesti ei tykkää jostakin tiimissä olevasta ihmisestä. Se usein johtaa tiimin sisäisiin ristiriitoihin, ja sen sijaan, että he tekivät töitä projektin ongelmien ratkaisemiseen, he joutuvat ratkaisemaan tiimin sisällä syntyneitä ongelmia. Siihen menee todella paljon turhaa energiaa, joka voi helpostikin viedä ilmapiiriä siihen pisteeseen, että tiimi yksinkertaisesti hajoaa.

Esimeriksi Googlen ammattilaiset pyrkivät heti uuden työntekijän haastatteluvaiheessa päästä eroon ns. ”kusipäistä”, eikä ole mitään merkitystä kuinka taidokas ihminen on kyseessä. Mielummin he ottavat pikkasen huonomman hakijan, mutta sellaisen, joka ei aiheuta konflikteja työpiirissä, josta voi seurata hyvien työntekijöiden menettäminen sekä ylimääräiset kulut. Mutta työpaikalla ei myöskään tarvitse luoda robotti-ilmapiiri, jossa kukaan ei uskalla ilmaista omaa mielipidettä. Välillä hieman suorasanoinen ja paksunahkainen ihminen voi olla juuri se täydellinen työntekijä.

Jos työtiimissä kuitenkin on sellainen ”vaikea” ihminen, hän ei missään nimessä saa olla se, joka ottaa uusia työntekijöitä, koska silloin hän voi tuoda tiimiin omankaltaisia ihmisiä, ja tilanne pahenee. On parempi vain kylmästi irtisanottaa ihmisen, joka aiheuttaa henkistä haittaa työntekijöille. Jos se ei ole mahdollista tai sinun päätettävissä, voit oppia suhtautumaan tilanteeseen eri tavalla. Hyväksyt vain sen faktan, että se ihminen on nyt sellainen, etkä ota hänen sanoja liian henkilökohtaisesti. Ei tarvitse vain hiljaa istua ja miettiä, että pian asiat muuttuvat parempaan suuntaan, ja syyttää itseään nykyisistä ongelmista. On myös paljon sellaisia tilanteita, kun todella kiva ja ystävällinen työntekijä saa vallan omiin käsiin ja muuttuu työpaikan tyranniksi. Psykologien tutkimuksien mukaan ihmiset ovat usein hieman parempaa mieltä itsestään kuin mitä he oikeasti olevat. Sen takia aina pitää esittää itselleen kysymyksen: olenko nyt reilu muita kohtaan vai muutunko ”energiseksi vampyyriksi”?

Vertailin sitä kirjaa Proakatemian tiimityöskentelyyn, ja olen samaa mieltä, että tiimin hyvä ilmapiiri johtaa parempiin lopputuloksiin. Ongelmia on helpompi ratkaista, ja aina löytyy kompromisseja. Ristiriitatilanteet voivat johtaa työuupumukseen tai itsetuntoon, jotka eivät millään tavalla auta meitä saavuttamaan meidän korkeita tavoitteita. Juuri ennen Proakatemiaa kuulin, kun joku sanoi ”Hyvä tiimi ja tiimihenki ovat tärkeimpiä kuin osaaminen”. Silloin ajattelin, että se ihminen on täysin väärässä ja osaaminen ratkaisee oletko hyvä työntekijä vai et. Nyt olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Vaikka kuinka hyvä työntekijä olisi, mutta jos hän rikkoo tiimin yhteisiä arvot sekä mukavan ilmapiirin, hänelle ei ole paikkaa meidän tiimissä.