Tampere
16 Oct, Saturday
3° C

Proakatemian esseepankki

Ilman kilpailua ei ole mitään.



Kirjoittanut: Mikko Mäki - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tuomas Nyholm
Mika D. Rubanovitsch
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Ilman kilpailua ei ole mitään.

 

Maailma muuttuu uusien sukupolvien myötä. Suunta, johon maailma on menossa, on mielestäni hyvinkin malttamaton. Mutkia vedellään suoriksi nykyään monessa asiassa. Ajatus pääsi mieleeni, kuunnellessani Suplan palvelusta Total Hockey Forever -podcastia. Podcastissa ylöspäin katsomani huipputoimittajat Vesa Rantanen ja Tuomas Nyholm saivat ainakin jonkin osan aivoiksi kutsuttavassa keskuksessani liikahtelemaan. Podcast totta kai on jääkiekko- ja urheiluaiheinen, jossa käydään myös mielenkiintoisia osia urheilubisneksestä, joka tietysti on bisnes siinä missä muutkin. Kun pysyt hereillä, saat podcastin sivuraidoilta ammennettua jääkiekkokeskusteluista bisnekseen vaikka mitä elementtejä. Ilman bisnestä emme voisi puhua urheilusta siinä, millä käsitteellä huippu-urheilu ja huippu-urheilullisuus mielletään. Eli huippuunsa viritettyjä omaa suoritustasoaan ylittäviä yksilöitä sekä juuri näistä henkilöistä koostuvista joukkueista. Pysyttelen itse joukkueurheilussa, sillä näen sen enemmän kuin minkään muun asian kasvattavammaksi tällä pallolla, jolla elämme. Bisnes on parhaimmillaan täysin rinnastettavissa huippu-urheiluun. Molemmissa tarvitsemme voittavaan joukkueeseen muutaman tappavan tehokkaan tuloksentekijän, terveen ja laadukkaan johtamisen, valjastettavissa olevia näkymättömämpiä vastuunkantajia sekä kulttuurin, joka vetää puoleensa muitakin kuin vain unelmaansa eläviä työntekijöitä.

Haluankin rinnastaa ajatuksen siitä, että kun juuri Total Hockey Foreverissa puhutaan kotimaisen jääkiekon suljetusta sarjajärjestelmästä, miten samat ilmiöt voivat tapahtua bisneksen ja yrittäjyyden kentällä. Mitä suljettu sarja on tuonut suomalaiseen huippujääkiekkoon sellaista, jota emme toivo bisneskentille rantautuvan. Eli; suomalainen jääkiekon pääsarja, Liiga, on suljettu. Huippu-urheilun näkökulmasta tämä ei ole perusteltua, että tämä tekisi kilpailulle missään tapauksessa hyvää. Putoaminen sarjasta ja sarjaan nouseminen on siis jo tehty mahdottomaksi, mikä tietenkään ei urheilullisesti kannusta ja kasvata sarjan urheilijoita. Täydellisen kilpailun puuttuessa sinun ei sarjan viimeiseksi sijoittuneena joukkueena tarvitse kammeta itseäsi viimeisten ottelukierrosten aikana enää toiseksi viimeiseksi sijoittuneen joukkueen yläpuolelle. Yksinkertaisesti sillä ei ole väliä. On siis niin sanotusti ok olla silloin tällöin huonoin. Urheilija ja ihminen ylipäätään kehittyy ja saavuttaa tavoitteitaan tilanteissa, jolloin määränpää on päätetty ja itsekurin hallitsemana tekee kaikkensa päästäkseen tavoitteeseen. Jotkut kutsuvat tuota motivaatioksi, joka itselleni on vain sana.

Kilpailun ja merkityksellisyyden puute on nyt myös nähtävissä Liigan brändin heikentymisenä. Liiga ei ole enää Euroopan TOP-3- jääkiekkosarja. Liiga on kaukana Ruotsin, Sveitsin ja tietysti Venäjän kiekkoliigoista. Kun brändi heikentyy rajusti, se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei kiinnostavuus ulotu kohderyhmän ulkopuolelle. Vanhoina hyvinä aikoina, joita olen itsekin pikkupoikana saanut seurata, asiat olivat toisin. Silloisessa SM-liigassa taistelu oli kärjistetysti totista jokaisessa ottelussa. Kotikaupunkini Turun huonompina jääkiekkovuosina muistan, kuinka pelkäsin sitä, jos TPS tippuisi jollain tavalla kakkossarjaamme Mestikseen. Lähelläkään se ei toki käynyt, mutta fanina olin kauhusta kankeana ja seurasin kaikki ottelut jännittäen, ettei vaan tulisi vastustajalta pitkin kuontaloa. Seison itsekin sen mielipiteen takana, että suljettu pääsarja on surkea järjestelmä. Janoan kilpailua elämässäni ja sitä mielelläni myös kuluttaisin jääkiekkofanina. Mitä tästä tuoda sitten bisneselämään? Kynäni tuo tällä kertaa kauhukuvia. Naureskelkaa ja hymyilkää silti tätä lukiessanne, sillä pystymme itse vaikuttamaan siihen, ettei nämä kauhukuvat toteudu. Pelottelen vain sillä, mihin huonot päätökset voivat johtaa.

Liigassa suljettu sarja, eli käytännössä siis firman sisäisen äärikilpailun poistaminen on johtanut siihen, ettei suomalainen jääkiekon pääsarja kiinnosta ja aiheuta samanlaisia tunteita kuin aikaisemmin. Faneja kiinnostaa kilpailu enemmän kuin se, että nyt voi nähdä mikkeliläisiä ja vaasalaisia muuallakin kuin Mikkelissä ja Vaasassa. Kilpailun puuttuminen on poistanut SM-liigasta, josta puhun firmana, sisäisen kilpailun, elinvoimaisuuden, motivoitumisen ja hyvinvoinnin. Toki myös kaikki firmassa työskentelevät eivät näin ollen pysty kehittymään parhaalla mahdollisella tavalla kilpailun puuttuessa. ”Paineen alla syntyy timantit” on legendaarinen fraasi, joka ei toteudu enää kotimaisessa kiekkoliigassa, sillä paineita ei maksimoida sillä, että pienempi, nälkäisempi ja lähtökohtaisesti heikompi voi tulla alemmasta sarjasta ja syödä sinut pois työpaikaltasi, jos et suorita parhaalla mahdollisella tasollasi joka päivä. Kaikki tarvitsevat sisäistä kilpailua, jolloin motivaattoria ei tarvitse etsiä, vaan kehittyminen tapahtuu pakosta, jotta leipä löytyy sinun näkökulmasta katsoen mieleiseen pöytään myös seuraavana vuonna.

Mennään normaalimmaksi miellettyyn työelämään, jossa yrittäjät arjen sankareina työllistää muita arjen sankareita, jotka puolestaan yhdessä asiakkaiden kanssa pitävät yrityksen elinvoimaisena ja hyvinvoivana. Onko meillä keinovalikoimassamme edes vaihtoehtona, että lakkauttaisimme firmojen sisällä sisäisen kilpailun. Ei tietenkään ole. Aina täytyy suorittaa mallikkaasti, ettei nälkäinen perässähiostaja olekin pian pallillasi. Oli kyseessä sitten talousjohtaja tai myyntiorganisaation rivimyyjä, tarvitsee kilpailun tunnelman olla läsnä koko ajan. On olemassa KTM-papereilla varustettuja tyytymättömiä vakuutusmyyjiä pilvin pimein, jotka tahtovat edetä askel askeleelta firman sisällä ensin pikkupampuksi ja sitten myöhemmin edelleen isompiin saappaisiin. Tämänlainen kaveri voi hyvin olla nälkäinen ja myydä itsensä talouspäällikön paikalle toiseen firmaan, jos työnantaja vähänkään ajattelee hänen olevan pätevämpi.

Jos kilpailu firman sisältä viedään, tulokset laskevat. Se on päivän selvä asia. Niinkin mustavalkoisesti jos asiaa tahtoo katsella Liigaa esimerkkinä käyttäen näemme seuraavaa. Viimeisen vuoden aikana ennen koronaa. Eli 6/2019 – 6/2020 taloustiedoista näkee, että Liigan liikevaihto putosi noin 2,5miljoonaa euroa. Lisäksi Liiga teki pitkästä aikaa tappiota. Tällä kertaa noin 400 000€. Not cool. Mietin tätä myyntimiehen näkökulmasta, jos yhtäkkiä jonain kauniina maanantaiaamuna viikon ensimmäisessä palaverissa minulle ja tiimilleni olisi ilmoitettu, että firman ovet suljetaan. Kukaan ei voi enää tulla viemään työpaikkaani tai kenkiä minua ulos, suoritin miten tahansa. Uskon, että kauheasti ei olisi siinä vaiheessa enää tarvetta kilpailla itseään ja muita vastaan joka päivä. Totta kai välillä olisi kiva voittaa, silloin kun huvittaa motivoitua. Muuten voikin vedellä lonkkaa ja nostella takuupalkkaa. Eihän tästä hyödy kukaan millään tavalla. Asiakas saa huonompaa palvelua, koska myyjä ei ole motivoitunut palvelemaan. Sama näkyy Liigassa. Paineettomassa tilassa pelaavat joukkueet varsinkin keväällä pudotuspelipaikkojen varmistuttua tai alkavan näyttää mahdottomalta niitä saavuttaa, monet luovuttavat. Myydään parhaat pelaajat säästösyistä pois ja pelaillaan viimeiset 20 ottelua vain pois. Ajattelematta yhtään kotikylän kannattajia, asiakkaita, jotka loppupeleissä ovat talkoissa mukana maksamassa pelaajien sekä Liiga-seurojen johtohenkilöiden sekä Liigan päättäjien palkkoja. Asiakkaan lisäksi myös työntekijät kärsivät. Se näkyy esimerkiksi palkoissa. Sitä kautta toimitusjohtajat kärsivät, sillä liikevaihdot laskevat kiinnostavuuden kadotessa. Se katoaa siksi, ettei oikeasti yksikään joukkue tai pelaaja pysty olemaan aidosti ja kilpailullisesti maansa paras. Teoria ja käytäntö tietysti tässä tapauksessa sotkevat, mutta käytännössä et oikeasti Liiga-esimerkissä ole Suomen mestari, jos sarja on suljettu. Silloin ei voida tietää, onko Suomen parhaat joukkueet mukana siitä kilpailemassa.

Puhutaan kuitenkin vielä siitä, mistä aluksi mieleni ilmaisin. Nykyään ollaan malttamattomia. Maailma muuttuu. Jääkiekon Liiga, kuten jääkiekko ehkä kokonaisuudessaan lajina. Puhumattakaan vielä hidastempoisemmista lajeista kuten koripallo, lentopallo ja valitettavasti jalkapallokin. Kaikki ovat ison edessä lähitulevaisuudessa. Kaikki tiedämme TikTokin. Ja uuden sukupolven. Uusi sukupolvemme on hyvin malttamatonta kansaa. Itsekin myynnin parissa työskentelevänä ja intohimoisesti opiskelevana törmään jatkuvasti siihen, että markkinoinnin tapahtuessa huomio täytyy kiinnittää sekunnissa tai kahdessa. Muuten peli on menetetty. Otan jääkiekon esimerkiksi. Jääkiekko-ottelu kestää 60 minuutia. Vastakkain pelaa kaksi joukkuetta. Liiga-kaudella 2020-2021, jossa tällä hetkellä kotikyläni Palloseura pelaa kultamitalista, joukkue teki keskimäärin noin 2,66 maalia per ottelu. Tarkoittaa siis noin 5,32 maalia, jota ottelussa keskimäärin syntyy. Maalin johtaneet tilanteet, joita kelaillaan esimerkiksi tv-lähetyksissä uusintoina kestävät ehkä noin 5 sekuntia per maali. Tullaan siis tilanteeseen, joka voi ajaa malttamattoman uuden sukupolven siihen pisteeseen, ettei kukaan jaksa enää katsoa 60 minuutin kokonaista ottelua. Ja puhun nyt tavantallaajista enkä intohimoisista jääkiekkokuluttajista – toki valitettavasti osasta heistäkin. TikTok-sukupolvi tahtoo katsoa jääkiekosta vain high lightsit. Parhaat palat, jossa näkyy heidän silmiin kaikki merkittävä eli maalit ja esimerkiksi isot taklaukset ja tappelut, kaikki kaupallinen. Liigassa se tarkoittaisi siis sitä, että 5,32 maalia plus muutamat kovat taklaukset ja kuumana iltana vielä yksi tappelu päälle, olisi kooste ottelusta nähty alle minuutissa. Tätä varmasti näkyy jo nyt. Itsekin olen NHL:n kanssa kallistunut tuohon, sillä nykyään mieluummin nukun yöllä ja katson aamulla high lightit. Liigan kanssa vielä en ole siihen päässyt, sillä rakastan jääkiekkoa ja tahdon kuluttaa sitä 60 minuuttia, jotta ymmärrän miksi mitäkin on tapahtunut. Voi toki olla syynä myös se, että Liigan kehnohko digitaalinen sisältö ei sitä mahdollisuutta anna. Onko sekin sarjan sulkemisen seurausta? Mahdollisesti. Mutta ainakaan Liiga ei yritä high light-pätkien avulla tuotettaan myydä. Niitä ei siis ole. Tähän kuitenkin tulee reagoida.

Kuitenkin; pidetään kilpailu firmojen sisällä auki. Se on ainoa tapa ajaa yrityksiä eteenpäin. Ei sitä varmasti kukaan teekään. Liigan lisäksi siis. Mutta siinä meillä on tapaus, josta ammentaa. Vesa Rantasen upeasti kiteyttämänä, korona tuo esiin hyvät ja huonot asiat, eli vain olennaisen. Nyt ei nähdä näennäisiä positiivisia asioita, joilla sarjan sulkemista=kilpailun pilaamista on myyty. Esiin nousee olennainen. Toki mitä vain voi tapahtua. Mitä, jos suljettu Liiga onkin pelastus ja sarja olisi tuhoutunut koronan aikana ilman suljettua systeemiä. Kirjoitellaan siitä syksyllä, kun lopputulos on näkyvillä. Lopetetaan puolestaan Tuomas Nyholmin sanoihin: ”Nähtäväksi jää.”

 

LÄHTEET:

Liiga. Tilastot – Joukkuetilastot. Runkosarja 2020-2021. 10.5.2021

https://www.liiga.fi/fi/tilastot/2020-2021/runkosarja/joukkueet/?stats_type=sarjataulukko&home_away=&sort=P%2FO#stats-wrapper

 

Total Hockey Forever. 2021. Suuri tulevaisuuskeskustelu, osa LXIV: mikä on SM-liigan asema Suomessa koronan jälkeen? Podcast-tallenne. Julkaistu: 25.2.2021. Kuunneltu: 25.2.2021.

https://www.supla.fi/audio/3799145

 

Rubanovitsch, M. D. 2018. Myyntikapina: Korvaako kone ihmisen myyntityössä? 1. painosEspoo: OY Imperial Sales AB/Johtajatiimi 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close