Tampere
22 May, Sunday
13° C

Proakatemian esseepankki

Ikigai



Kirjoittanut: Axel Wiklund - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Ikigai. Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain
Francesc Miralles
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Mitä on intohimo? Miten pääsee flowhun omassa työssään? Kun Toni Lehtimäki, Revenan ensimmäinen valmentaja, kysyi vuosikurssiamme varten tehdyssä Facebook -ryhmässä, että mitä kukin toivoo saavuttavansa Proakatemia aikana, vastasin, että haluan löytää oman ammatillisen intohimoni.

Ammatillisen intohimon löytämisellä tarkoitan sitä kokemusta, että työnteko aidosti innostaa ja työpäivät tuntuvat lentävän kuin siivillä. Ennen proakatemiaa työskentelin provisiopalkattuna myyjänä eri työpaikoilla. Tykkäsin työstä, koska työssä menestyminen vaati yrittäjähenkistä ponnistelua ja omaan palkkaan pystyi suoraan vaikuttamaan tekemällään tuloksella. En kuitenkaan voisi sanoa, että tuo työnkuva olisi ollut intohimoni, vaikka olinkin työssäni hyvä. Jotain oleellista siitä puuttui. Mutta en tarkalleen osannut määritellä, että mitä.

Tämän kevään kehityskeskustelussa nykyisen valmentajamme Elina Merviön kanssa, tuli tämä ammatillinen intohimo puheeksi. Elina tutustutti minut japanilaiseen merkityksellisyyden teoriaan/malliin, jota on kuvattu oheisella kuvalla:

 

Ikigai -teorian mukaan, merkityksellisyyden tunne löytyy mallin keskeltä. Tätä keskustaa kutsutaan Ikigaiksi. Jotta voit päästä omaan ammatilliseen ikigaihin, täytyy sinun tehdä jotain mitä rakastat, missä olet hyvä, mistä sinulle ollaan valmiita maksamaan ja mitä maailma aidosti tarvitsee. Kun nämä asiat ovat balanssissa, on helppo tuntea merkityksellisyyden tunnetta omassa tekemisessään ja flow -tilaan pääseminen on vaivatonta.

Kun peilaan omaa työhistoriaani tähän Ikigain malliin, huomaan nopeasti, miksi en kokenut sen suurempaa intohimoa tai merkityksellisyyttä tekemässäni myyntityössä. Olin hyvä työssäni, ja minulle oltiin valmiita maksamaan työstäni, mutta en rakastanut itse prosessia tai ajatellut maailman tarvitsevan mitenkään erityisesti tekemääni työtä. Tuntui, että tein työtä vain ansaitakseni hyvin rahaa, mutta tekemäni työn vaikutus ihmisiin tuntui olevan lähes yhtä tyhjän kanssa. Kun työskentelin myyjänä, myin pääsääntöisesti liittymiä ja puhelimia. Kaikki ihmiset kyllä tarvitsevat liittymän, mutta kaikilla sellainen jo löytyy. Lisäarvo mitä työlläni asiakkaalle toin, saattoi olla se, että asiakas säästi muutaman euron kuukaudessa puhelinlaskustaan tai avustin häntä tekemään päätöksen puhelimen oston yhteydessä. Koin, että toin työlläni pääsääntöisesti lisäarvoa vain työnantajayritykselleni ja itselleni taloudellisessa mielessä. Tokihan se on asiakkaan näkökulmasta kivaa säästää pari euroa puhelinlaskussa ja saada apua puhelimen valinnassa, mutta koin tuottamani lisäarvon hyvin pinnallisena. Monesti myös työnantajayrityksen taloudellinen ja kaupallinen etu saattoi mennä asiakkaan edun edelle, erilaisten työnantajan laatimien ohjeistuksien ja palkitsemisjärjestelmien rakenteen takia.

 

Oman Ikigain metsästys

 

Kaikkein lähinnä Ikigai kokemusta olen käynyt työskennellessäni Pihuri -projektin parissa keväällä ja alkukesästä 2020. Pidin asiakaspalvelukeskeisyydestä, ratkaisumyynnistä ja käsillä tekemisestä. Pihurin tarjoamille palveluille oli olemassa aidosti tarvetta. Ihmiset ovat myös valmiita maksamaan saamastaan palvelusta. Asiakkaina oli usein vanhoja omakotitaloissa asuvia ihmisiä, jotka eivät enää jaksaneet tai kyenneet hoitaa pihaansa, mutta jotka halusivat kuitenkin nauttia siististä ja laitetusta pihasta. Toinen asiakasryhmä oli +40 kiireiset työssäkäyvät ihmiset, joilla ei ollut aikaa laittaa pihaansa, mutta jotka myös halusivat nauttia siististä ja laitetusta pihasta. Koin olevani asiakaspalvelussa ja ratkaisumyynnissä elementissäni, ja lisäksi ihan hyvä tuottamaan itse palveluitakin.

Tuolloin projektissa oli mukana neljä jantteria, ja se aiheutti omat haasteensa, kun visiot liiketoiminnan suhteen olivat osittain eriäviä. Minua oli pidempään jo kiinnostanut digitaalinen markkinointi, ja halusin kehittää myös omaa substanssiosaamistani sillä saralla, mutta projektin rakenne ei tätä mahdollistanut. Koin ainoaksi vaihtoehdokseni itseni ja projektin tulevaisuuden kannalta hypätä projektista pois, ja keskittyä kesän ajan opiskellen digitaalista markkinointia. Kesällä 2020 toteutin pienimuotoisen verkkokauppaprojektin, jossa pääsin opettelemaan Facebook -mainontaa ja verkkosivujen rakentamista oikein kunnolla. Tästä syntyi kipinä, että halusin alkaa tarjoamaan digitaalisen markkinoinnin palveluita myös muille yrityksille, sillä koin että Suomessa yritykset hyödyntävät digimarkkinointia hyvin heikosti hyödykseen.

Näin syntyi oma markkinointitoimisto projektini. Tiesin palvelulle olevan tarvetta, tiesin kesän kokemukseni perusteella olevani siinä ihan hyvä ja tottakai yritykset ovat valmiita maksamaan siitä, että autan heitä tekemään entistä enemmän rahaa digimarkkinoinnin avulla. Lisäksi, myynti- ja markkinointi kiinnostavat minua. Projektini on lähtenyt hyvin rullaamaan, ja olen tehnyt muutamia nettisivuja ja minulla on muutama digimarkkinointiasiakas kuukausilaskutuksella. Jokin kuitenkin puuttuu edelleen. Bisnes tuottaa hyvin rahaa suhteessa siihen, mikä on oma ajallinen työpanokseni, ja tuotan asiakkaille heidän bisnestään edistävää aitoa lisäarvoa, olen myös työssäni ihan hyvä. En kuitenkaan rakasta tekemääni työtä erityisemmin, mutta en sitä vihaakaan. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi myynnistä tai markkinoinnista. En vain saa digimarkkinoinnin konsultoinnista mitään sen kummempia kiksejä. Se, että autan yrityksiä tekemään enemmän rahaa, ei vain anna minulle täyttymyksen tai merkityksellisyyden tunteita, kuten esimerkiksi Pihuri -projektissa.

Minua on alkukesästä 2020 houkutellut oman tiettyhin palveluihin keskittyneen kiinteistöhuollollisen bisneksen kehittäminen. Se mikä minua aidosti kiinnostaa, on se, että haluan kehittää kokonaisvaltaisesti liiketoiminnan prosesseja, kuten asiakashankintaa, palveluiden tuotteistusta, asiakaspalvelua, brändiä, ja ennen kaikkea haluan työllistää ihmisiä. Koen, että kuluttajille suunnatuille palveluille tulee olemaan tulevaisuudessa Suomessa entistä isompi kysyntä, tätä kuluttajapalveluiden murrosta johtaa tällä hetkellä siivousala. Siivouspalveluiden ostamisesta on todella lyhyessä ajassa tullut koko kansan juttu, pelkkien rikkaiden sijaan. Aikaa ei voi ostaa lisää, mutta ostamalla erilaisia palveluita aikaa voi säästää. Varsinkin omakotitaloasujilla menee paljon aikaa kiinteistönsä ylläpitoon ja huoltoon. Jos haluat viettää aikaa perheesi kanssa sen sijaan, että keikkuisit epäturvallisesti tikapuilla ja käyttäisit tunteja aikaa rännien puhdistukseen, niin miksi et ulkoistaisi tehtävää jollekin muulle, joka hoitaa homman tehokkaammin ja paremmin kuin sinä itse?

Kuluttajapalvelualalla minua kiehtoo myös se, että ala on vielä hyvin vanhanaikainen. Kilpailu markkinoilla pidempään olleita yrityksiä vastaan on mahdollista, kun hallitsee nykyajan digitaaliset työkalut ja on valmis erikoistumaan. Digitaaliset työkalut ja erikoistuminen antaa ison kilpailuedun muihin toimijoihin nähden. Toki minua kiinnostaa myös toimialan skaalaus mahdollisuudet, kun työvoiman kustannukset ovat muihin asiantuntijatoimialoihin nähden matalia ja kiinteistöhuollon markkina on Suomessakin valtava.

Lähden seuraavaksi metsästämään omaa Ikigaitani perustamalla yhtiökumppanini kanssa kiinteistöhuoltoon liittyvän helposti skaalattavan ja erikoistuneen bisneksen. Rattaat on jo laitettu pyörimään ja kalustoa on tilattu ja projektin parissa työskentely on tuntunut todella mielekkäältä ainakin tähän asti, muutamista vastoinkäymistä huolimatta.

Kun lähdin pois Pihuri -projektista, sanoin jätkille, että saatan rakentaa jotain pientä bisneksen tynkää samalla toimialalla, mutta eri twistillä jossain kohtaa niin, että voimme tehdä mahdollisesti yhteistyötä tulevaisuudessa. Nyt kun olen kehittänyt omaa substanssiosaamistani vuoden verran digimarkkinoinnin parissa, ja saanut asiakkaitteni kautta inspiraatiota liiketoiminnan organisointiin, koen olevani valmis laittamaan taas käteni saveen. En tule kuitenkaan heittämään hanskoja tiskiin nykyisten asiakkaiden suhteen markkinointibisneksessäni, vaan tarkoituksena on kokeilla siipiä ja liikeideaa matalalla kynnyksellä ja riskillä ensin. Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän projektin suhteen.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close