Tampere
02 Dec, Wednesday
1° C

Proakatemian esseepankki

Ihmisen lyhyt tarina



Kirjoittanut: Petteri Kiuru - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Sapiens
Yuval Noah Harari
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

13,5 miljardia vuotta sitten materia ja energia syntyivät. Siitä alkoi fysiikan alku. Myös atomit ja molekyylit syntyivät, josta alkoi kemian alku. Tästä ei mennyt kuin 9 miljardia vuotta kun maapallo syntyi, ja tästä vain 0,7 miljardia vuotta kun elävät organismit syntyivät. Biologian alku. Kesti kuitenkin 3 miljardia 794 miljoonaa vuotta, jolloin alkoi biologinen vallankumous. Ja tästä vain 3,5 miljoonaa vuotta, kun ensimmäinen sukuhaara syntyi. Se vallankumous tunnetaan nimellä Homo sapiens eli ihminen. Yuval Noah Harari kirjassaan Sapiens (2011) kertoo elegantilla ja tiivistetyllä tavalla meidän ihmisten kehityksen aina luolista pilvenpiirtäjiin. Mitä etuja on tietää meidän pitkä tai lyhyt historia? Voimme näin ymmärtää paremmin, että miten me vielä tänä päivänäkin toimimme. Mitä ominaisuuksia vielä jaamme esi-isiemme kanssa ja miten olemme kehittyneet jo eri suuntaan. Tässä esseessä käsittelen ihmisten yhtä jännittävintä ominaisuutta, tarinankerrontaa.

 

Nopea historia

 

Me Homo sapiensit eli ihmiset mielletään usein, että olemme ainoa ihmislaji. Tällä hetkellä se pitää paikkansa kyllä, mutta ennen meidän Homo -suvussa oli monia veli- ja sisar-haaroja. Näistä varmaan yleisimmässä tiedossa on Neanderin laakson ihminen eli Homo neanderthalensis. Miksi muuten olemme ainoa ihmislaji maapallolla? Koska me olemme ne kaikki muut lajit itse hävittäneet. Olemme muuten hävittäneet hurjia 6 metriä korkeita laskiaislajeja, talon kokoisia sapellihammastiikereitä ja muita hurjia petoja. Miten me siinä onnistuttiin? Haluisin tietää myös vastauksen.

Homo -suku siis lähti syntymään 2,5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin saivat alkunsa myös kivityökalut. Homo sapiens kehittyi Afrikan itärannikolla ja jo 150 000 vuotta olemme rakenteeltamme olleet samanlaisia. Homo sapiens ei kuitenkaan lähtenyt tuolta etenemään mihinkään seuraavaan 80 000 vuoteen. Joten kaikki muut Homo -sukuun kehittyneet, ovat kehittyneet itsestään. Homo sapiens kuitenkin lähti levittäytymään ympäri maapallo, ja näin viedessään mukanaan monia muita lajeja sukupuuttoon. Samalla myös alkoi kognitiivinen vallankumous, josta rupesivat kehittymään kielet. Noin 60 000 vuodessa päästiin siihen, että Homo sapiens on ainoa ihmislaji maapallolla. Ihmiset kehittyivät pois metsästäjäkeräilijä ”mallistaan” pois ja rupesivat viljelemään. Maanviljelyn vallankumous avasi portit suurempaan kehitykseen, josta rupesivat syntymään valtiot, kirjoitus ja mikä parasta, raha. Myös monijumalaiset uskonnot syntyivät. Tästä eteenpäin jokainen ala- ja yläasteen historian tunnilla hieman seurannut tietääkin meidän kehityksen imperiumeista yhtenäiseen valuutta-ajatteluun ja tieteellisestä sekä teollisesta vallankumouksesta nykypäivään. Miten me sitten olemme päässeet tähän pisteeseen missä olemme? Yksi suurimmista vaikuttajista on ollut tarinat.

 

Juoruilua

 

Me Homo sapiensit olemme sosiaalinen eläin. Meidän kielemme on kehittynyt siksi, että voisimme kommunikoida paremmin ja paremmin toistemme kanssa. Toisen teorian mukaan meidän kielemme on kehittynyt, koska tykkäämme juoruilla toistemme kanssa. Juoruilulla ei ihan suoranaisesti tarkoiteta niin sanottua ”paskan puhumista selän takana”, vaikka kovin lähelle juoruilun alkuperä menee. Juoruilu on tiedon vaihtamista. ”Tämän teorian mukaan Homo sapiens on ensisijaisesti sosiaalinen eläin. Me pysymme elossa ja jatkamme sukuamme sosiaalisen yhteistoiminnan avulla. Ei riitä, että mies- ja naispuoliset yksilöt tietävät leijonien ja puhvelien olinpaikan. Heidän on paljon tärkeämpää tietää, ketä kukakin heidän ryhmässään inhoaa, kuka makaa kenenkin kanssa, kuka on rehellinen ja kuka on petturi.” (Harari 2011, 35). Tästä kaikesta on kehittynyt myös legendat, myytit ja uskonnot. Kuvitelkaa vaikka, kun Petteri Pekan poika on ollut keräilemässä korvasieniä metsässä, ja tuulen humina korvissa on kuulostanut siltä kuin puu olisi puhunut hänelle mistä löytyy parhaat sienet kerättäväksi. Petteri Pekan poika on varmasti juoruilut ympäri yhteisöä mitä metsässä kuuli, ja miten löysi parhaat sienet. Näin yhteisö tai heimo on alkanut pikku hiljaa uskomaan henkiin, aaveisiin tai jumaliin. Tarinan ja fiktion synty. Tarina on fiktiota, mutta se lähtee totuudesta. Kuten vaikka kollega kertoo, kuinka sai haukut pomolta, mutta hieman ”värikynällä” maalaa asiaa suuremmaksi. Asia on totta, mutta ei aivan täysin. ”Maailmankaikkeudessa ei ole jumalia, ei kansakuntia, ei rahaa, ei ihmisoikeuksia, ei lakeja eikä oikeutta – missään muualla kuin ihmisten yhteisessä mielikuvituksessa.” (Harari 2011, 41). Nämä kaikki ovat vain tarinaa. Me ihmiset olemme yhdessä luoneet yhteisen ajatuksen kaikesta näistä. Itse Proakatemian opiskelijana meinasin pudota penkiltä lukiessani, että yritykset ovat tarinaa. Ne ovat ajasta ja paikasta riippumattomia asioita. Niillä ei ole fyysistä muotoa. Mikäli Apple menisi konkurssiin nyt. Kaikki omistus myytäisiin pois, toimistot lopetettaisiin ja tehtaat menisivät kiinni. Silti vielä 30 vuodenkin päästä joku muistaisi sen teknologia yrityksen nimeltä Apple.

 

Tarinassa on voima

 

Muiden ihmisten uskon saaminen omiin tarinoihin ei ole mitenkään helppoa. Silti mikäli näin tapahtuu, on ihmisellä hurja määrä valtaa. Ihmiset tekevät hurjasti töitä yhteiseen asiaan mihin uskovat. Oli se sitten uskonto, ihmisoikeudet tai osakeyhtiö. Miksi siinä sitten on niin paljon voimaa? Eihän tarina ole edes totta? Ihminen on sosiaalinen eläin. Ihminen haluaa kuulua johonkin itseään suurempaan ja vaikuttaa sen alaisuudessa. Vaikka olisit yrityksen perustaja, niin loppu peleissä olet oman yrityksesi alainen. Olet osa oman yrityksesi tarinaa ja uskot siihen, koska olethan tarinan päähenkilö.

 

Loppusanat

 

Kun myös ajatellaan tarinaa tai mitä asioita tietyt ihmiset päättävät ja niistä tulee heti totta. Nimet ovat hyvä esimerkki. Maapallo on myös nimi. Kuka sen on päättänyt? Joku, jolla on ollut vahva tarina ja on päässyt siihen pisteeseen, että voi vakuuttavasti ilmaista meidän elävän maapallolla. Me olemme myös itse itsellemme keksineet lajin nimen, oman nimen ihmiset ja meidän vanhemmat meille valinneet nimen, jonka joku on joskus keksinyt syntymänimeksemme. Näistä oman lajimme nimistä omasta mielestä huvittavimpia on esimerkiksi Homo rudolfensis, eli ”Rudolfjärven ihminen” toisinsanottuna turkananihminen. Toinen hyvä myös Homo ergaster, ”työtä tekevä ihminen” eli afrikanihminen. Viimeisenä paras kaikista Homo sapiens,jolle aika vaatimattomasti on tullut nimitys ”viisas ihminen”.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close