Tampere
28 Nov, Saturday
0° C

Proakatemian esseepankki

Ihan lukossa



Kirjoittanut: Aliisa Räsänen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Mistä itsevarmuutta

Kirjoitan tästä aiheesta, koska kärsin itse toisinaan pahastakin esiintymisjännityksestä. Sorrun toisinaan luuloihin ja olettamuksiin, mitä muut minusta ajattelevat. Se on rasittavaa – varsinkin kun sen tiedostaa ja tietää, ettei muiden mielipiteillä ole monessakaan tilanteessa mitään merkitystä. Päinvastoin, jos olet vain myötäilevä ja et omista omia mielipiteitä, olet melko varmasti jäämässä kynnysmatoksi. Sinulta ei pian edes kysytä mielipidettä, koska oletetaan että olet taas vain hiljaa ilman uusia ideoita.

Käyttäytymistä on kuitenkin vaikeaa muuttaa, vaikka kuinka yrittäisi.  Olen yrittänyt viime vuosina muuttaa toimintatapojani, kun kohtaan uusia tilanteita. Toisinaan onnistun siinä, toisinaan taas en. Olen huomannut, että tuttujen ja täysin tuntemattomien ihmisten seurassa olen itsevarma. Kun tutustuminen on ”hyvän päivän tuttu” -tasolla, puntaroin, onko ihminen tutustumisen arvoinen vai jättääkö tutustumisen tähän pisteeseen. Tähän mennessä se onkin jäänyt useimmiten tähän pisteeseen – mielenkiintoista. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö ihmiset olisi mielenkiintoisia tai tutustumisen arvoisia, vaan kyse on juurikin omasta epävarmuudestani, riittääkö juttua vielä seuraavaan keskusteluun, saati sitä seuraavaan. Pitäisi muistaa elää hetkessä eikä murehtia jo seuraavia hetkiä. Sitä paitsi, miksei voisi olla hyvää keskustelua tuntemattoman kanssa ilman, että siitä seuraisi välttämättä koskaan jatko-osaa.

Ihan lukossa

Omat sosiaaliset ongelmansa täytyy tiedostaa ja myöntää itselleen, ennen kuin niistä voi opetella pääsemään eroon. Sosiaaliset pelot johtuvat usein tunnelukosta. Kognitiivisen psykoterapian piirissä on löydetty 11 erilaista tunnelukkoa, jotka vaikuttavat siihen, kuinka käyttäydymme – Mervi Juusola.

Tunnelukot syntyvät jo lapsuudessa, jos tarpeemme ei tule riittävästi tyydytetyksi. Lapsen ei tarvitse olla kaltoin kohdeltu, että hänelle on muodostunut jokin tunnelukko. Jonkun korvaan pieneltä kuulostava ilkunta tai painostus on voinut jättää johonkuhun syvän jäljen, mistä johtuvasta epävarmuudesta kärsii vielä vuosien jälkeen aikuisenakin.

Löydetyt 11 tunnelukkoa ovat nimeltään:

Vaativuus: Panostat esim. työhön ja kouluun kohtuuttoman paljon aikaa, pyrit olemaan täydellinen. Elämästäsi puuttuu kyky rentoutua.

Tunnevaje: Et koe saavasi tarpeeksi rakkautta. Sinun on vaikea luoda vahvaa sidettä läheisiisi.

Ulkopuolisuus: Koet olevasi tylsempi kuin muut, jolla ei ole mitään annettavaa keskusteluihin.

Alistuminen: Et uskalla tuoda omia mielipiteitäsi esille, koska pelkäät, että sinut hylätään jos sanot jotain väärää.

Riippuvuus: Sinun on vaikea tarttua vastuullisiin tehtäviin, käyttäydyt lapsellisesti ja käsket jonkun muun hoitavan velvollisuutesi puolestasi.

Hylkääminen: Ihastut kylmiin ja tunteettomiin ihmisiin, jotka eivät tahdo sitoutua, koska koet, että tulet joka tapauksessa hylätyksi joskus.

Kaltoinkohtelu: Olet koko ajan varpaillasi, pelkäät että joku käyttää sinua vain hyväkseen. Suojelet itseäsi, etkä uskalla päästää ketään lähellesi.

Suojattomuus: Koet, että maailma on paha paikka. Kaikki on vaarallista ja mitä vain kohtalokasta voi tapahtua milloin vain, missä vain.

Vajavuus: Luulet, että jos ihmiset tietäisivät sinut läpikotaisin, kukaan ei haluaisi olla kanssasi tekemisissä. Niinpä et kerro sisintäsi edes kaikkein läheisimmillesi.

Epäonnistuminen: Et pidä itseäsi pätevänä, vaikka toiset pitäisivätkin. Vertailet osaamistasi muihin ja muut ovat mielestäsi aina taitavampia kuin sinä.

Oikeutus: Koet, että sinulla on oikeus olla juuri sitä mieltä mitä, milloinkin olet. Jos joku suuttuu sanomisistasi, se ei ole sinun ongelmasi vaan kuulijan.

Tunnelukot ilmenevät käyttäytymisessä muun muassa vastuuttomuutena, impulsiivisuutena, uhrautumisena, alistumisena, pakenemisena, välttelynä, hyökkäävyytenä, suorittamisena, vaativuutena ja hyväksynnän hakemisena.

Esillä olemisen vaikeus

Esiintymisjännitys on yksi sosiaalisista peloista. Jännitys johtuu omasta epävarmuudesta ja luuloista. Luulemme tietävämme mitä muut meistä ajattelemme, teemme typeriä johtopäätöksiä esimerkiksi toisten kasvojen ilmeistä ja kehonkielestä, vaikkemme voi mitenkään tietää, mistä ne milloinkin johtuvat. Monesti ihmiset ajattelevat päässään täysin henkilökohtaisia asiayhteyden ulkopuolisia asioita. Tai juuri sitä, mitä ihmiset ajattelevat heistä itsestään.

Monia pelottaa eniten esiintymisjännityksessä se, että muut huomaisivat jännityksesi. Kasvojen punotus, käsien hikoilu, tärinä ja äänen vapina ovat merkkejä jännityksestä. Sydän hakkaa lujaa ja rintaa ahdistaa. Onkin hirvittävin tilanne, jos joku erehtyy huomauttamaan naamasi punoituksesta. Voi olla varma, että naama on huomautuksen jälkeen entistäkin punaisempi.  Jännitys on kuitenkin täysin luonnollista ja kaikki jännittävät joskus. Useasti helpottaakin myöntää ääneen jännittävänsä. Sillä saa sympatiaa ja vertaistukea yleisöstä.

Sosiaalisista peloista kärsivillä ihmisillä on usein turvakäyttäytymisiä. He eivät katso puhuessaan silmiin vaan katse harhailee pitkin seiniä ja lattiaa. Tämänkaltainen käyttäytyminen vain pahentaa alkuperäistä pelkoa, sillä he sananmukaisesti kääntävät katseensa pois tilanteesta, eivätkä voi mitenkään olla perillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Joten mielikuvitus ottaa jälleen vallan.

 

Voiko karisman oppia?

Aluksi on varmaan hyvä miettiä, mitä on karisma? Karismaattisilla ihmisillä on kirkkaat, selkeät ja vahvat arvot, joiden mukaan he käyttäytyvät. Karismaattinen ei voi olla yksin, vaan ympärilläsi pitää olla ihmisiä, jotka luottavat, tukevat ja antavat sinulle valtaa. Aiemmin on ajateltu, ettei karismaa voi opetella. Sitä joko on tai ei ole. Voivoi jos satuit syntymään ilman karismaa, game over. Ei. Jokaisessa ihmisessä on karismaa, toisilla se on vain hieman syvemmällä ja se on kaivettava esiin, kun taas toiset ovat löytäneet oman karismansa ja oppineet hyödyntämään sitä jo varhain. Mielikuva karismaattisesta ihmisestä on itsevarma, itsestään ääntä pitävä henkilö, jonka kaikki tuntevat – kyllä varmasti. Mutta voisiko ujo ja hiljainen ihminen olla karismaattinen?  Glow- kirjan kirjoittaja Lynda Grattonin mukaan oman karismansa saa esiin, kun kunnioittaa ja noudattaa kolmea arvoa: yhteistyötä, luottamusta ja keskittymistä.

Kehonkielellä annat vaikutelman itsestäsi – kiinnitä siis huomiota siihen, millaisessa asennossa tapaat ihmisiä.  Rento vai jäykkä, kyttyrässä vai leuka pystyssä. Ääriasennot ovat tässä tapauksessa aina huono valinta. Hyvä esimerkki aiheesta on käden puristus, haluatko kätellä lerppua kättä vai haluatko että kädessäsi ei kierrä enää veri kättelyn päätyttyä? Näiden kahden välimaastosta on hyvä.  Älä tyrkytä itseäsi, vaan anna vastapuolellekin tilaa tutustua sinuun.  Kysy kysymyksiä, jotka saavat vastapuolen tuntemaan itsensä huomioiduksi.

Karisma on vakuuttuvuutta, uskoa itseensä. Vakuuttuvuus ja uskottavuus myös myy. Jos olet epävarma ja puhut seinille, et ole kovin vakuuttava. Ihminen, joka tietää mistä puhuu, on vakuuttavampi kuin asiasta tietämätön. Vakuuttava esitys vaatii kunnollisen valmistautumisen, tieto lisää itsevarmuutta ja asioista perillä olemalla pystyt pitämään esityksiä luontevammin, koska et tarvitse lukea asioita suoraan paperista. Samalla silmäsi vapautuvat paperin tuijotukselta yleisölle, joka lisää vakuuttuvuutta huomattavasti. Esitys voi olla myyntitapahtuma, kouluesitelmä tai melkein mikä vain tilanne jonka itse miellät esiintymiseksi. Asioista perillä oleminen ei tarkoita sitä, että sinulla olisi hallussasi kaikki maailman tieto kyseisestä aiheesta, vaan sitä että sinulla on peruskäsitys aiheesta ja pystyt seisomaan täysin niiden sanojen takana mitä suustasi päästät. Jos joku esittää kysymyksen kertomasi perusteella, johon et tiedä vastausta, on täysin sallittavaa, jos vastauksesi on rehellinen: en tiedä.

Myönteisesti karismaattinen kehittää hyvän yhteyden ihmisten välille. Hänen ympärillään syntyy jännittäviä uusia asioita. Myönteisellä karismalla hyvä energia tarttuu ja se saa muutkin ympärillä olevat ihmiset rentoutumaan. Karismaattisuudessa on myös kääntöpuolensa: se voi nousta niin sanotusti hattuun. Silloin luulet olevasi muita arvokkaampi ja että sinulla on oikeus pompotella muita. Olet kielteisesti karismaattinen, siinä ei ole mitään tavoiteltavaa. Ellet sitten halua olla täysi kusipää.

Asiat, joita pohdiskelin, ovat täysin arkipäiväisiä ja monien mietteissä enemmän tai vähemmän. Uskaltaisinpa väittää, että jokainen ihminen on jossain elämänsä tilanteessa epävarma itsestään ja pohtii omaa riittämättömyyttään ja sitä ettei sovi joukkoon. Itsensä olisi hyvä tuntea, jotta voisi olla tietoinen siitä, mistä mikäkin käytös kumpuaa. Syy-seuraussuhteen tarkkailu voi olla kiehtovaa ja yllättävääkin.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close