Idiootit ympärilläni

Idiootit ympärilläni kirja esittelee neljä erilaista persoonallisuustyyppiä ja kertoo niiden toiminnasta etenkin työympäristöön liittyen. Idiootit ympärilläni kirjasta on Proakatemian esseepankissa jo pitkä liuta esseitä, joissa esitellään melko tarkasti nämä neljä persoonallisuustyyppiä. Kyseisiä esseitä lukemalla saa jo kohtuullisen käsityksen, minkälaisia ominaisuuksia mikäkin tyyppi pitää sisällään. Tästä syystä tässä esseessä en käy persoonallisuustyyppejä tarkasti läpi.

Erilaisia oppaita oman persoonallisuuden tunnistamiseen ja oman toimintansa puntaroimiseen on kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyt väärällään. Oman identiteetin ja minuuden tunnistaminen, sekä kehittäminen on trendikästä ja moni pitääkin näistä kirjoista lukemiaan asioita totuuksina, koska ne käyvät järkeen ja niistä on tunnistettavissa omia sekä muiden piirteitä nopeasti. Idiootit ympärilläni kirjaa lukeneilta ihmisiltä on myös akatemialla monesti kuullut kommentteja, kuinka joku on selkeästi jonkin värinen persoona tai sekoitus parista eri väristä. Tunnistan toki itsekin ympärilläni olevista henkilöistä, sekä itsestäni paljon piirteitä, joita kirjassa esiteltävistä väreistä kerrotaan, mutta havainnointiin liittyy mielestäni myös riskinsä. Ihmisellä on taipumusta ulkoistaa oman käytöksensä syitä, sekä luoda olettamuksia muista ihmisistä omien havaintojensa perusteella.

Omaa toimintaansa on helppo alkaa hyväksyttämään sen perusteella, että ”minä nyt vain olen tällainen keltainen tyyppi”. Samalla tavalla toisen reaktioita on yksinkertaista miettiä sen kautta, että olettaa toisen olevan persoonaltaan sellainen kuin kirjassa on sanottu sen sijaan, että miettisi oman itsensä ja ympäristön vaikutusta kyseisen henkilön toimintaan.

Idiootit ympärilläni kirja oli melko yksinkertainen ja karkea yleistys siitä, millaisia neljän eri värityypin toiminnan pääpiirteet ovat. Toki ihmiset ovat kirjankin mukaan yhdistelmiä monista väreistä, mutta silloin mieleeni tuli väistämättä, että tässähän vain lueteltiin liuta erilaisia luonteenpiirteitä, linkitettiin ne sopivasti yhteen neljäksi väriksi ja sanottiin sitten epäonnistumisen mahdollisuuden minimoimiseksi, että olemme yhdistelmä monista näistä. Olen melko skeptinen siitä, että ihmisiä luokitellaan eri lokeroihin persoonallisuuden piirteiden perusteella. Itse olen aina ollut kiinnostunut muiden tavoista ajatella ja toimia ja oma toimintani vaihtelee tilanteesta ja seurasta riippuen hyvinkin suuresti.

Jos joku kysyisi äidiltäni minkälainen persoonallisuustyyppi olen, vastaisi hän luultavasti eri tavoin kuin joku työkavereistani. Ihmisistä paljastuu yllättäviä piirteitä, kun heidät alkaa tuntemaan läpikotaisin. Toisiin kanssaeläjiin hyvin tutustuminen ja oman, sekä muiden käytöksen puntaroiminen suhteessa vallitseviin olosuhteisiin ja sisällämme kuohuviin tunteisiin, olisikin mielestäni hedelmällisempää, kuin yrittää luokitella kaikkia väkisin joihinkin erilaisiin kategorioihin. Päätelmien tekeminen oletettujen persoonallisuustyyppien mukaan rajoittaa havainnointiamme tilanteeseen liittyvistä olosuhteista.

Monilla ihmisillä on myös olemassa ns. työminä ja kotiminä. Esimerkiksi itse olen huomattavasti hillitympi työmoodissa, kuin kotona. Moni työtovereistani voisikin ajatella, että olen selkeästi esimerkiksi vihreä ihmistyyppi, koska töissä pidän muiden kuuntelemisesta ja otan keskustelussa muut kohtalaisen hyvin huomioon. Jos vallitseva värini on kirjan mukainen vihreä, moni ajattelisi silloin, että kuunteleminen ja muiden ajatusten arvostaminen on helppoa minulle. Tosiasia kuitenkin on, että monesti saatan olla täysin eri mieltä toisen puhujan kanssa ja suorastaan keskityn siihen, että en töksäyttäisi mitään vastaväitteitä ulos suustani siten, että se tuntuu vastaanottajasta kurjalta.

Toki voi olla helpompaa ymmärtää toisten ajatuksia, jos on jonkinlainen käsitys siitä, minkälaisia he ovat luonteeltaan. Mielestäni tällaisia havaintoja voi kuitenkin tehdä kokonaan ilman valmiita raameja, jotka helposti ihmisen ajatuksissa sulkevat tiettyjä asioita pois, mikäli toiset toteutuvat. Ja jos joku on neljästä väristä sekoitus kolmea, niin osaammehan me itsekin huomata nämä piirteet ilman että niitä linkitetään muihin saman värin piirteisiin. Kiinnostus toisia ihmisiä ja heidän ajatusmalleja ja käytöstä kohtaan voi olla ominaisuus mielestäni mille tahansa värille, jos ihminen on oppinut kunnioittamaan muiden mielipiteitä. Kirjassa joistakin väreistä sanottiin, että he eivät ole kiinnostuneita muiden ihmisten ajatuksista. Muiden ajatusten kunnioittamiseen voi kuitenkin oppia asettamalla itsensä tietoisesti välillä muiden ”alapuolelle”. Sama pätee toisinpäin hiljaisempiin kavereihin.

Mikäli joku on tottunut aina olemaan äänessä ja johtamaan keskusteluja muiden kustannuksella, voi kyseinen henkilö oppia tietoisesti kuuntelemaan ja arvostamaan enemmän muiden mielipiteitä ja laittaa omia ajatuksia syrjemmälle. Samalla tavoin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, asioita viimeiseen asti hiova persoona voisi välillä ajatella, että muut ihmiset ympärillä tarvitsevat juuri hänen ajatuksiaan ja siten tuoda ne esille saman tien niitä sen enempää suodattamatta.

Idiootit ympärilläni antoi eväitä joidenkin nyanssien havaitsemiseen muiden käytöksestä. Se kuitenkin sulkee paljon tulkinnan mahdollisuuksia pois jaottelemalla ihmiset niin raa’asti tietynlaisiin lokeroihin. Jos kerran olemme sekoitus monia näitä värejä, mihin koko värejä tarvitaan? Mutkattomampaa ja vähemmän lokeroivaa olisi vain alkaa havainnoimaan yksittäisiä käytösmalleja ja linkittää niitä vallitseviin olosuhteisiin ja muiden ympärillä olevien käytökseen. Tutustumalla muihin ihmisiin kunnolla, oppii helpommin sopeutumaan heidän toimintaansa, kuin kehittelemällä päähänsä kategorioita ihmisistä ja tulkitsemalla sitten muita sen perusteella.