Olen aina ollut, ja tulen todennäköisesti aina olemaankin, hieman skeptinen erilaisia persoonallisuustyyppejä, -testejä ja -kirjoja kohtaan. Mitä useampaan osaan ihmisen persoonallisuustyyppiä ruvetaan pilkkomaan, sitä syvemmälle epäuskoon itse vaivun. Tiedostan kyllä siinä missä kuka tahansa muukin tunneälyllinen olento, että ihmiset ovat erilaisia ja toimivat tietyissä tilanteissa hyvinkin eri tavoin. Näiden erilaisten toimitapojen ja ajattelumallien ymmärtäminen sekä hyödyntäminen on tärkeää, tiedän. Missä sitten oma ajatukseni törmää persoonallisuusvouhotuksen kanssa?

Ajatellaan että ihmisen pohjimmainen olemus jaetaan esimerkiksi kuuteentoista erilaiseen hypoteesiin. Näissä kuudessatoista eri skenaariossa määritetään sinut ihmisenä alkaen siitä, oletko ekstro- vai introvertti ja päättyen siihen, että pidätkö saman parin sukkia ja syökö pitsassasi ananasta. Entä jos yksikään näistä kuudestatoista ei osu kohdallesi, oletko persoona ollenkaan? Tai mitä jos syöt pitsassasi ananasta. mutta kyseinen tyyppi ei muuten kohtaa todellista olemustasi? Alatko tietoisesti tai tiedottomasti ajattelemaan olevasi ananastyyppi hautaan asti, ja käyttäytymään sen mukaisesti? Noh, ehkä suurin ongelma ei ole oman persoonallisuustyypin meneminen ihon alle, vaan pikemminkin se, kun omat tulkinnat yhdistetään teennäisiin hypoteeseihin siitä, millainen joku ihminen kokonaisuudessaan on. Toisissa tämä nostattaa ennakkoluuloja joiden taakse on hyvä piiloutua. Toki jos ajattelun taso on tarpeeksi korkealla voi nämä kuusitoista eri hypoteesia auttaa jotakuta ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Mutta on olemassa parempikin keino.

Uskon vahvasti ihmisten aitoon tuntemiseen enkä niinkään tietyn piirteen ja ennalta opetellun persoonallisuustyypin pohjalta tehtävään tulkintaan. On kuitenkin olemassa kultainen keskitie, jonka olen hyväksynyt hyväksyttäväksi kuunneltuani Idiootit ympärilläni -äänikirjan. Monelle tutussa teoksessa jaetaan ihmistyypit paljon karkeammin neljään osaan. En lähde tarkemmin näitä neljää tyyppiä avaamaan, sillä moni on kirjan lukenut, ja jos sinä et vielä ole niin otahan ja lue pois. Tietenkin yksittäisestä henkilöstä puhuttaessa rajat saattava häilyä, mutta nämä neljä mallia auttavat ymmärtämään monessa tilanteessa. Etenkin omasta luonteesta vahvasti eriäviä henkilöitä on helpompi kuunnella turhautumatta, kun tiedostaa heidän olevan karkeasti tietyn tyyppisiä ihmisiä. Optimaalinen kanssakäyminen vaatii toki samaa aaltopituutta, eli ymmärrystä myös toiselta puolelta.

Edellä mainittu ymmärrys ei kuitenkaan tule pelkän teorian ja tiedon avulla, vaan tämä tieto tulee osata viedä käytäntöön. Itse huutelen ajattelun tasosta aina välillä, ja persoonallisuusraamien hyödyntäminen vaatii juuri sitä. Välillä on nieltävä oma ylpeys ennen vastaan sanomista, ja osattava tasapuolisesti tulkita tilannetta. Jos ainut ajatus ristiriitatilanteessa vastapuolen ajatuksista on, että ”miksi tuo ei tajua olevansa väärässä” tai ”miten joku voi olla noin tyhmä” kannattaa huolestua omasta ajattelustaan. Itsekeskeisyys ja syiden ulkoistaminen ei missään tilanteessa ole oikea toimintatapa, vaan terve peiliin katsominen ja nopea pohdinta vastapuolen mielipiteiden taustoista auttaa huomattavasti terveemmin asiassa eteenpäin.

Edelleen olen henkilökohtaisen ihmistuntemuksen kannalla, ja näen persoonallisuustyypit enemmän työkaluina kuin suurena vastauksena onnistuneeseen tiimityöhön. Tai no, ehkä työkalut ovat sosiaaliset taidot ja persoonallisuustietoisuus enemmänkin työhanskat siinä välissä. Kajossa olemme olleet aiheen äärellä hiljattain. Uskoisin että suuremman avun saisimme mindsetpajasta, kun siitä, että määrittelisimme toisillemme tarkat persoonallisuustyypit. Ehkä siis ”jonkun” pitäisi ottaa midsetpaja työn alle…