IDIOOTIT YMPÄRILLÄNI – KIRJAESSEE                                                 Emma Rikkonen

Kirjassaan Idiootit ympärilläni – kuinka ymmärtää muita ja itseään, Thomas Erikson luokittelee ihmiset neljään kategoriaan luonteenpiirteiden mukaan. Värit toimivat kategorioina ja niiden tarkoituksena on havainnollistaa ihmisten erilaisuutta ja sitä, miksi jotkut toimivat tilanteissa päinvastoin kuin itse toimisi. Kirjailija tekee jaon eri väreihin hyvin karkeasti ja strereotypisoi erilaisia luonteenpiirteitä omaavia ihmisiä rankalla kädellä. Erikson kuitenkin muistuttaa, että vain harvat kuvastavat yhtä väriä. Yleensä me ihmiset olemme monen värin sekoitus. Oli hauska tunnistaa kirjaa lukiessa ystävistä erilaisia värejä ja väriyhdistelmiä. Aloinkin pohtia, millaisilla ihmisillä olen itseni oikein ympäröinyt, ja miksi juuri heillä.

Punaiset tyypit ovat luonteeltaan hallitsevia. He ovat niin sanottua johtaja-ainesta. Punaiset eivät aikaile, vaan tarttuvat tuumasta toimeen välittömästi. He ovat päättäväisiä, lujatahtoisia ja erittäin määrätietoisia. Punaiset asettavat itselleen korkeita tavoitteita, eivätkä lepää, ennen kuin ne on saavutettu. Punaisilla henkilöillä on vahva mielipide lähes kaikesta ja he pitävät huolen siitä, että mielipide tulee kuulluksi. Vahvojen mielipiteidensä takia he eivät jahkaile vaan tekevät vaikeitakin päätöksiä nopeasti. Muut saattavat tuntea olonsa punaisen seurassa kuitenkin kontrolloiduksi. Muun väriset ihmiset voivat vieroksua myös punaisen tapaa vääntää kaikesta kilpailu. Punaiset kun tyypillisesti ovat todella kilpailuhenkistä porukkaa. Joskus punaiset saattavat sanoa ääneen asioita, jotka olisi kannattanut pitää itsellään. He eivät kuitenkaan ymmärrä loukkaavansa muita, sillä omasta mielestään he tuovat ilmi vain totuuden.

Tunnistan lähipiiristäni muutamia kirkkaan helakanpunaisia henkilöitä. Ihailen heidän kunnianhimoaan tähdätä niin korkealle kuin mahdollista niin koulun, töiden kuin harrastustenkin suhteen. Kun ryhmätyöt aloittaa punaisen kanssa, tietää niiden hoituvan ennen palautusta edeltävää iltaa. Punaisten tyyppien seura motivoi myös itseäni tekemään parhaani ja näyttämään omat kykyni. En ole koskaan pitänyt jahkailusta ja kyvyttömyydestä päättää asioita, joten kun isommassa porukassa näyttää siltä, ettei päätöstä synny, voi hyvillä mielin luottaa siihen, että punainen ratkaisee tilanteen. Punaisten kanssa olen oppinut pitämään paremmin puoliani ja tuomaan omia ideoitani rohkeammin esille. Eivät punaiset ole yhtään niin pelottavia, kuin mitä kirja antaa ymmärtää.

Keltaisia tyyppejä Erikson kuvailee optimistiksi, spontaaneiksi ja tunteellisiksi. Yksinkertaisesti sanottuna he ovat hurmaavia. Keltaiset tyypit saavat muut tuntemaan itsensä kotoisaksi. He eivät turhia kainostele ja ovatkin luonteeltaan todella avoimia ja ulospäin suuntautuneita. Keltaiset osaavat keskustelun jalon taidon ja osaavatkin vakuuttaa kenet tahansa. Kaikkea mitä keltainen tyyppi suustaan ulos päästää ei kuitenkaan kannata ottaa ihan kirjaimellisesti. Tarinan lomaan on saattanut sujahtaa sammakko, jos toinenkin. Keltaiset ovat yleensä melko kärsimättömiä eivätkä jaksa keskittyä yhteen asiaan yhtään sen kauempaa kuin tarve vaatii – jos edes sitäkään. Keltaiset tyypit osaavat olla joskus myös aikamoisia sählääjiä. Yritystä heiltä ei kuitenkaan puutu.

Kavereissani on paljon sellaisia, joista tunnistan keltaisen. Heidän seurassaan on ihanan leppoisaa, eikä tarvitse murehtia turhia. Keltaisten ystävieni seurassa keskustelun aiheet eivät lopu, eikä hiljaisia hetkiä tule. Mielestäni ehkä paras puoli keltaisissa ihmisissä on, kuinka he huolehtivat, ettei kukaan jää ulkopuolelle. Vietettyäni illan keltaisten tyyppien kanssa, saan herätä aamulla kipeisiin vatsalihaksiin kaikesta siitä nauramisesta. Keltaisten ystävieni energia ja asenne siitä, että kaikki kyllä järjestyy, tarttuu. Aina on uutta hauskaa tekemistä ja luovuutta vaativissa tehtävissä tiedän tasan tarkkaan, kenen puoleen minun kannattaa kääntyä. Olemuksellaan keltaiset muistuttavat, ettei kannata huolehtia asioista, joille ei voi mitään. Ja näinhän se on.

Meistä suurin osa on luokiteltu vihreään kategoriaan. Vihreät tyypit ovat luonteeltaan kaikin puolin miellyttäviä, ja heidän seurassaan tuntee olonsa mukavaksi. He ovat vakaita, rauhallisia sekä huomaavaisia. Heistä saa todella hyviä ystäviä. Vihreät ovat välittäviä, luotettavia ja huolehtivia. Muiden ihmisten hyvinvointi on vihreille erityisen tärkeää. Vihreät rientävät auttamaan alta aikayksikön, jos tilanne sitä vaatii. Joskus kuitenkin käy niin, että vihreät laittavat muiden tarpeet omiensa edelle. He myötäilevät muita välttääkseen konflikteja. Vihreät antavat itsestään paljon toisille, joten toisten onkin tärkeä muistaa tehdä vastapalveluksia eikä ottaa vihreän huolenpitoa itsestäänselvyytenä.

Suurin osa ystävistäni on väriltään vihreitä. He ovat aina läsnä ja kyselevät kuulumisiani. Vihreät ystävät saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja erityiseksi. Voin luottaa heihin apua tai juttuseuraa kaivatessani. Vihreille on todella helppo puhua ja pystyn kertomaan heille arkaluontoisiakin asioita ilman, että joutuisin arvostelun kohteeksi tai että juttu leviäisi muiden korviin. Vihreiden hienovaraisuudesta johtuen kommunikointi voi tuoda joskus haasteita, mutta olen oppinut ymmärtämään vihreiden ystävieni ympäripyöreitä vastauksia ja pyrkinyt rohkaisemaan heitä tuomaan mielipiteensä vahvemmin esille. Vihreät ovat mahtavia tiimityöskentelijöitä ja parhaimpia kavereita, mitä toivoa saattaa.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä Erikson on listannut sinisen ihmistyypin. Sinisiä kuvaa parhaiten sana analyyttinen. He ovat huolellisia, järjestelmällisiä ja tarkkoja töistään. Siniset voivat käyttää paljon aikaa yksityiskohtien hiomiseen, kun muut värit välittävät enemmän kokonaiskuvasta. Siniset tyypit puhuvat ainoastaan asioista, joista tietävät jotain. Ja sellaisia asioita on paljon. Siniset ottavat mielellään selvää mieltä askarruttavista kysymyksistä ja oppivat paljon uutta. Siniset harvemmin kuitenkaan kehuskelevat tiedoillaan. Sinisiä voi kuvailla myös perfektionisteiksi. He saattavat vaikuttaa muista etäisiltä, kyseenalaistavilta ja puolustelevilta vaikka kyse yleensä on heidän korrektista ja pohdiskelevasta luonteestaan.

Sinisiä kavereita minulta löytyy myös jonkin verran ja hyvä niin. He palauttavat tällaisen vaaleanpunaisten aurinkolasien takana kuljeskelevan aina aika ajoin takaisin maanpinnalle ja muistuttavat tärkeistä asioista, jotka jäisivät ehkä muuten vähemmälle huomiolle. Sinisten kanssa syntyy mielenkiintoisia keskusteluja ja he tuovat käsiteltäviin asioihin uusia näkökulmia. Siniset tyypit saavat minut kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin ja kiinnostumaan niistä. Heidän seuransa kannustaa minua oppimaan uutta ja kehittämään itseäni. Uskokaa tai älkää, siniset tyypit osaavat olla myös todella hauskoja.

Ystäviä minulta löytyy jokaisesta värikategoriasta. Kukaan heistä ei ole vain yhtä väriä, mutta ehkä jokin väri paistaa toisia selvemmin läpi. Jokainen värityyppi tuo oman panoksensa ystävyyssuhteisiin ja kaikki ovat ystävinä aivan yhtä tärkeitä. Mielestäni on rikkaus olla monien värityyppien ympäröimänä. Jokaisen värityypin kanssa toimiminen opettaa paljon minusta itsestäni ja tämän kirjan myötä olen oppinut tuntemaan ystävieni käyttäytymismalleja vielä entistä paremmin. Olen aina ymmärtänyt ihmisten toimivan eri tavalla kuin minä, enkä ole koskaan nähnyt sitä ongelmana. On ollut kuitenkin mielenkiintoista oppia ajatuksista näiden ajatusmallien taustalla.