Tampere
25 Jan, Monday
0° C

Proakatemian esseepankki

Idiootit Apajassa



Kirjoittanut: Claudia Kinnarinen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Idiootit ympärilläni
Thomas Erikson
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Eikö melkein kaikkien kuulu akatemia aikana kirjoittaa essee kirjasta Idiootit ympärilläni? Valitettavasti tässä tulee siihen listaan taas uusi essee. Tarkoitukseni on käydä esseessä läpi erilaisia tyyppejä meidän tiimissämme ja kuinka ne ovat vaikuttaneet meidän tiimimme dynamiikkaan kuluneena syksynä. Olen huomannut jokaisesta apajalaisesta ensimmäisen vuoden aikana paljon uusia piirteitä. Välillä luulee tuntevansa tiimiläisensä niin hyvin, mutta sitten ei tunnekaan yhtään. Idiootit ympärilläni avasi paljon silmiä jokaisen meidän luonteistamme ja siitä, miksi kukakin toimii niin kuin toimii. Kirja oli hyvä lukea näin hetken tiimissä olemisen jälkeen. Pohdin jokaisen apajalaisen käyttäytymistä meidän tiimissämme samalla, kun luin kirjaa. Kirja avarsi paljon ja sen lukemisen jälkeen ymmärrän ja katson montaa meidän tiimin jäsenistämme täysin eri silmin.

Sanotaan, että lähes kukaan ei ole täysin yksivärinen. Tämän huomasin itsekin jokaisen tyypin kohdalla, kun kaikissa väreissä joku kuulosti itseltä. Punaisesta tunnistin itseni, sillä olen kunnianhimoinen ja kilpailuhenkinen. Viihdyn johtoasemassa ja hakeudun luontaisesti pienissä ryhmissä vetäjän rooliin, että saadaan työ päätökseen. Kun taas puolestaan, en ole suorapuheinen, temperamenttinen enkä äkkipikainen, miten punaisia usein myös luonnehditaan. Tästä päästään puolestaan keltaiseen tyyppiin, joka on lähes punaisen vastakohta. Ja edellä mainitsemani luonteenpiirteet, joista en itseäni punaiseksi tunnista, johtuvat keltaisesta puolestani. Koen olevani hyvinkin avoin ja luova tyyppi. Rakastan olla parrasvaloissa, pitää hauskaa ja puhua. Välillä puhun niin paljon ja kovaa, että kuulen ulkopuolisilta hyssyttelyä, jotta muutkin saisivat puheenvuoron. Keltaisesta tyypistä en koe kuitenkaan, että olen yltiö optimistinen tai en kuuntelisi muita. Sininen tyyppi on puolestaan hyvin analyyttinen ja tarkka. Sinisen piirteinä näen itsessäni pessimistisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Puolestani koen olevani vähän liian ekstrovertti siniseksi ja liian empaattinen puhumaan mieluummin työstä kuin viikonlopusta, mitä siniset tyypit mielellään tekevät. Ehkä eniten kuitenkin tunnistan itsessäni vihreän piirteitä, mitä valtaosa muistakin ihmisistä edustaa. Välttelen konflikti tilanteita viimeiseen asti niin tiimissä, kuin muuallakin elämässäni. Koen, että mietin aina muita ennen itseäni. Aina se ei ole hyvä puoli minussa ja joudunkin usein vaikeuksiin itseni sivuuttamisella, mutta minkä sitä vihreä itselleen mahtaa. Vihreässä tyypissä on myös puolia, mitä en itsestäni tunnista. En koe olevani niin introvertti, minkälaisena vihreää tyyppiä pidetään. Enkä tykkää passiivisesta, itseään toistavasta työstä, jossa ei pääse innovoimaan.

Tämän analyysin päätteeksi voisin lisätä kirjaan uuden käyttäytymismallin, joka kuvaa minua parhaiten. Olen sosiaalinen ja puhelias. Nautin huomiosta, mutta olen kuitenkin varautunut ja siirryn sivuun tilanteen siltä näyttäessä. Olen sopivan realisti, mutta kallistun tietyissä tilanteissa enemmän pessimismin puolelle. Kuuntelen muita ja tahdon tietää miten muilla menee, ennemmin kuin kysyn sitä itseltäni. Kuvailisin käyttäytymismalliani limen värisenä tyyppinä. Olen pääosin vihreä, mutta omaan pienen keltaisen vivahteen. Mitä huonoa limen värisessä sitten oikein on? Kuten aiemmin mainitsin, olen mestari välttelemään konfliktitilanteita. Tiimin konfliktitilanteissa olen se, joka ottaa penkin kanssa pari peruutusliikettä dialogiringistä ulospäin ja siirryn piirtämään kukkia pajavihkooni. Vaikka usein minulla on mielessäni paljon ratkaisuvaihtoehtoja konfliktitilanteisiin, olen mieluummin puuttumatta tilanteeseen. Koska mielessäni on aina paljon mietteitä muiden mielipiteistä ja ratkaisuista tiettyihin tilanteisiin, on ne pakko kuitenkin jollekin purkaa. Tästä päästään kauniilla aasinsillalla kuuluisiin kuppikuntiin, joihin varsin tehokkaasti koen ottavani osaa. En osaa sanoa asioita yleensä suoraan, vaan ensin niin sanotusti hyväksytän asian jollain tiimin jäsenellä, jonka jälkeen vasta uskallan tuoda sen koko tiimille. Kertooko tämä sitten luottamuksen puutteesta Apajassa vai omasta konfliktin pelostani? Veikkaisin, että molemmista.

Luottamuspula on ollut tämän syksyn hittisana Apajassa. Rakensimme, ainakin omasta mielestämme, viime tammikuussa tiimin perustamisen jälkeen vankan perusrakenteen Apajan talolle. Onnistuimme kuitenkin murtamaan tämän vankan pohjan ensimmäisen kesän aikana ja niitä jälkiä olemme syksyn mittaa sitten paikkailleet. Kevät sai monet meistä loppuun palamisen partaalle ja kesä puolestaan miettimään paljon kevään virheitä. Fiilis oli syksyn koittaessa suurimmalla osalla täysin nollissa ja syytä siihen lähdettiin selvittelemään. Keskeiseksi teemaksi nousi luottamus tiimissä. Toista vaivasi toisen käyttäytymisessä ja kommunikoinnissa jokin, mutta sitä ei uskallettu sanoa toiselle, yleensä punaiselle tyypille, suoraan. Tästä ajauduimme jatkuvaan kierteeseen, kun kukaan ei uskaltanut nostaa kissaa pöydälle, vaan tilannetta välteltiin. Lopulta pääsimme käymään muutamaankin otteeseen palauteringin, jossa pelot ja turhautumiset tuotiin ulos koko tiimille. Eihän tietenkään punaiset tyypit sano tahallaan töykeästi toisille, se vain on heidän ilmaisutapansa. Punaisten tyyppien tästä kuullessa, he ilmaisivat, etteivät tietenkään tahdo saada saamaansa reaktiota muissa tiimiläisissä aikaan ja tahtovat oppia pois ilmaisutavastaan. Tämäkin totta kai vaatii jokaisen tiimiläisen osalta ymmärrystä ja muutosta myös omassa käyttäytymisessä.

Vihreiden tyyppien juoruilu on puolestaan ajanut muut tiimiläiset luottamuksen kanssa äärirajoille. Sanotaanko näin, että kun ei olla puhuttu suoraan, niin ei se ainakaan ole helpottanut ja nopeuttanut meidän alkusyksymme kaaoksesta selviämistä. Kun aina kuulee kiertoteitä pitkin puheita, ei siinä kenellekään tule turvallinen ja mieluisa olo tiimin jäsenenä. Toisaalta itse vihreänä tyyppinä ymmärrän sitä, että puretaan omaa pahaa oloa puhumalla pienemmissä porukoissa. Vihreät myös välttelevät muutostilanteita viimeiseen asti. Kun me Apajassa kokeilimme, josko sakkokassa toimisi ja toisi luottamusta tiimiin, vastaväitteitä tästä ei kuultu. Heti päätöksenteon jälkeen kuitenkin alkoi valitus juuri tehdystä päätöksestä. Vihreät menivät täysin lukkoon eivätkä sanoneet mitään, koska eivät halunneet ilmaista mielipidettään välttääkseen konfliktin. Itse kuitenkin vihreänä osoitin mielipiteeni sakkokassasta, vaikka en sitä ääneen sanonutkaan, ja äänestystilanteessa en äänestänyt sakkokassan puolesta. Välillä kuitenkin vihreänä tulee hakattua itseään päähän, että mikä siinä on niin vaikeaa avata suu ja sanoa mielipide ääneen. Mutta edelleenkin, minkä sitä omalle käyttäytymismallilleen mahtaa.

Mitä ajatuksia tiimimme siniset saivat muissa aikaan? Siniset tahtovat tietää kaikesta kaiken. He tahtovat olla 100% varmoja ennen kuin tekevät päätöksen ja siitä johtuen siniset tyypit ovat juurikin niitä, jotka kyselevät loputtomasti tarkentavia kysymyksiä. On hyvä kaikkien kannalta, että asiat selvennetään viimeiseen asti, mutta kyllähän se sitä haluttua päätöksentekoa pitkittää. Tämä taas sai monessa apajalaisessa syksyn aikana ärsytystä aikaan. Keltaiset ja punaiset tahtoivat päätöksiä, jotta pääsisivät nopeasti hommiin, kun taas siniset nostivat kissoja uudestaan ja uudestaan pöydälle. Toistimmekin Apajassa jatkuvaa kaavaa siitä, että ensin asioista päätetään ja seuraavassa palaverissa samoista asioista päätetään uudestaan. Ehkä vielä kolmannenkin kerran päätettiin uudestaan. Vanhemmille tiimeille tästä puhuessa, he pystyivät samaistumaan tähän hyvinkin paljon. Ilmeisesti siis täysin tuttua siinä yhteydessä, kun tiimiläiset opettelevat vasta tuntemaan toisiaan.

Keltaiset ja punaiset kyllästyivät tänä syksynä lopullisesti Apajan tavaramerkkiin, eli mähmimiseen. Kuten aiemmin jo sivuutinkin, sinisten miettiessä päätöksiä uudestaan ja uudestaan, keltaiset ja punaiset tahtoivat tekemään. Tiimissämme kuuluikin useaan otteeseen syksyllä viikkopalavereissa sanat, että eikö vaan voida tehdä, kyllä se luottamus siinä tehdessä sitten rakentuu. Tämä taas puolestaan sai ärsytystä tiimimme sinisissä ja vihreissä aikaan, jotka tahtoivat kerralla kunnollisen lopputuloksen. Koitimme syksyn mittaan kehittää erilaisia menetelmiä siihen, että molemmin puoleisilta kyllästymisiltä vältyttäisiin, mutta mikään menetelmä ei oikein ottanut tuulta purjeisiin. Kokeilimme esimerkiksi, että vain he, joilla on mielipide päätöksentekoon ottavat osaa palavereissa, mutta en oikein edes tiedä lopullista syytä sille, miksei sekään toiminut. Apaja oli täysin hukassa syksyllä. Mikään toimintatapa ei ottanut toimiakseen eikä miellyttänyt kaikkia. Jokaisesta tiimiläisestä kaikki tuntui täysin mahdottomalta ja yhteistyö ei vaan toiminut tiimin sisällä.

Syksyämme kuvaa hyvin idiootit Apajassa. Syksyn päätteeksi ymmärrämme toisiamme paremmin, aivan kuten Idiootit ympärilläni -kirjan jälkeen ymmärtää tiettyjä käyttäytymismalleja paremmin. Aluksi emme luonnollisesti ole edes tahtoneet ymmärtää toisiamme, mutta lopulta tekee mieli vain sanoa, kuinka idiootteja olemme olleet pitkittäessä päätöksentekoa ja puhumatta suoraan. Syksy on kuitenkin opettanut meistä jokaiselle paljon. Olemme oppineet puhumaan suorempaan ja nostamaan kissat pöydälle. Olemme antaneet rohkeammin palautetta toisillemme ja tahdomme kehittää omia heikkouksiamme palautteen pohjalta. Olemme oppineet työskentelemään entistä paremmin toistemme seurassa ja ymmärtämään toistemme käyttäytymismalleja. Jokainen apajalainen tahtoo haastaa itseään entistä enemmän ja olemme valmiita viemään Apajaa entistä kovemmalla tahdilla kohti huipputiimiä. Koen, että tämä syksy tulee jälkeenpäin katsottuna olemaan yksi merkittävimmistä lukukausista tiimimme kehityksen kannalta, vaikka välillä olemme vain tahtoneet mahdollisimman kauas toistemme luota.

Lähteet:

Erikson, T. 2017. Idiootit ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään. 1. painos. Atena Kustannus Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close