Tampere
22 Feb, Thursday
0° C

Proakatemian esseepankki

Identiteetit



Kirjoittanut: Olli Järvinen - tiimistä Hurmos.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tulevaisuuden identiteetit
Perttu Pölönen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Johdanto.

 

Identiteetillä tarkoitetaan meidän omakuvaa, käsitystä omasta itsestämme. Tässä esseessä puhutaan näistä asioista tukeutuen Perttu Pölösen kirjoittamaan Tulevaisuuden identiteetit -kirjaan. Itsensä kuvaileminen on vaikeaa. Mistä se johtuu? Kuka olet? Miksi haluat tulla? Miksi identiteetti sitten vaihtuu jopa ärsyttävänkin helposti ennen kuin sen on todella löytänyt? Ja onko sen pakko sitten edes olla löytynyt?

 Aikaisemmin psykologiassa identiteetin ajateltiin olevan lähes valmis 18-vuotiaana. Nykyään ymmärretään, että ihminen saattaa olla vielä kolmekymppisenäkin aivan pihalla. Hukassa oleminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että identiteetti on epäselvä vielä pitkälle aikuisuuteen. (Yle Kulttuuricocktail 2018.)

 

 MILLÄ TAVALLA ESITTELEN OMAN ITSENI.

 

“Kukas sä oot?” Tuon kysymyksen olen kuullut satoja, ellet tuhansia kertoja elämässäsi, eikö vain? Allekirjoittanut on ainakin. Kysymys, mitä vihaan luultavasti eniten. Vihaan tätä kysymystä niin paljon, että hyvin useasti haluan todella jättää keskustelun kesken ennen kuin olen edes antanut sille mahdollisuuden. Luet tätä ja mietit varmastikin, miksi ihmeessä? Minäpä kerron. Jos keskityt kysymykseen “Kuka olet?”, mitä vastaat? Luultavasti perinteisesti: nimi, sukunimi. Tähän vaiheeseen mukava kuulla kuka olet, ihan aidosti. Mutta mitä yleisemmin, kun kerrot kuka oikeasti olet, mietipä tätä kysymystä. Kerrotko itsestäsi tilastoja vai tarinoita? Herättikö kysymys mitä ajatuksia? Kysymyksen tarkoitus oli herättää siihen, että mitä yleisemmin me kerromme itsestämme tilastoja, ihan kuin me haluaisimme todistella vastakkaiselleihmiselle jotain omasta itsestämme. Seuraavan kerran kun esittelet itsesi, niin heitä tilastot jorpakkoon. Älä missään nimessä kerro saavutuksistasi, koska ne eivät oikeasti kiinnosta ketään, no ei ainakaan ehkä minua. Sen sijaan kerro tarina itsestäsi. Kerro jotain mielenkiintoista ja hulvatonta, ja katso miten kysymyksen asettelija reagoi tähän. Veikkaan, että teidän tutustuminen pohjautuu syvällisempään tuntemukseen, koska seuraavaksi kysyjä kertoo yhtä innostavan tarinan sinulle, ja nyt te oikeasti tunnette edes vähän toisianne. Ja tiedätte, että sinut tunnetaan näiden tarinoiden kautta, ja ihmisillä tulee sinusta ihan erilainen kuva. Hauskaa ajatella, että joku ei tuntisikaan sinua titteleiden ja saavutusten kautta, vaan tuntisi sinut jonkun tarinan kautta. Se jälki, minkä olet jättänyt ihmiseen tällä tarinalla, voisi olla todella erilainen kuin taas se, että vieras ihminen tuntisi sinut nyt vaikka matikkapäänä, joka rakastaa numeroita.

 

KULTTUURI EI MÄÄRITÄ MEIDÄN IDENTITEETTIÄ.

 

Kun mietimme identiteettiä, mietimme paljon sitä, mistä ihmeessä se on meille tullut? Kuka sen on meihin istuttanut ja miten. Identiteetti ei kuitenkaan ole mitenkään meissä valmiina DNA:ssamme. Vaikka se, mistä tulet ja miksi olet syntynyt, asettaa meille tietynlaisia raameja valmiiksi, mutta identiteettiä se ei onneksi meissä millään tasolla määritä pysyvästi. Identiteetti onkin isoksi onneksemme vähän kuin tyhjä taulu, mihin voimme räiskiä värejä juuri sillä tavalla, kuin itse me haluamme. Se, mistä olet syntynyt biologisesti, ei meitä määritä millään tavalla, mutta kulttuuri on kuitenkin vahvemmin osana meidän identiteettiämme, jos vain haluamme.

Kulttuuri voi viedä meidän identiteettiämme eteenpäin, mutta se voi myös rajoittaa sitä. Otan esimerkiksi, kun tutustuin ala-asteella Intiasta kotoisin olevaan saman ikäiseen poikaan koulussa. Keskustelu oli senkin ikäisenä hyvin avaava, koska kulttuuri oli selvästikin kyseisen ihmisen rikkaus identiteetissä. Meistä tuli todella hyviä ystäviä, ja ystävyyssuhteen kautta huomasimme, kun kasvoimme, että se kulttuuri, mihin tämä poika oli kasvatettu, olikin sille hyvin iso rajoite.. Olemme tästä käyneet keskustelua nyt vähän aikuisempina, ja länsimaalainen, enemmän hyväksyvä kulttuuri, avasi hänelle niin paljon ovia, että näin 10 vuoden jälkeen tämä kaveri on ihan kuin eri ihminen. Hänen identiteettiä määritti aluksi vahvasti kulttuuri, ja hän oli siitä ylpeä. Kulttuuri kumminkin rajoitti omaa identiteettiään niin paljon, että siitä oli pakko jollakin tavalla luopua, että hänen oli parempi olla omana itsenään.

Kulttuuri ei määrittänyt identiteettiä.

 

ONKO VÄLIÄ, JOS IDENTITEETTINI ON KESKENERÄINEN?

 

Onhan tämä identiteettiaihe hyvin vaikea käsitellä ja kertoa sellaisia kulmia siihen, mitä tosiaan olemme. Tässä kirjoittaessa todellakin tuli hetkellisiä tunteita siitä, onko tässä edes oma identiteetti kunnossa.

Hyvä kysymys itselleni. Puhutaanpa siis hetki siitä, miksi meidän identiteettimme on jollakin tavalla mahdotonta olla täysin valmis. Ehkä se onkin täysin keskeneräinen.

Luokittelisin ehkä sittenkin, että tuo keskeneräisyys on jollakin tavalla meidän jokaisen uusi paras kamu, johon ehkä kannattaa tutustua hyvin.

Koska me kaikki olemme keskeneräisiä ja hyvinkin haavoittuvaisia, aina sillä omalla tavallamme. Menemme eteenpäin ehkä sittenkin tehokkaammin keskeneräisinä, ja nyt mietit, että miten muka? No, siten että kun olemme keskeneräisiä ja mietimme sitä, mitä olemme, niin se ajaa meitä uusiin tilanteisiin ja tekee meille uusia mahdollisuuksia koko ajan. Vaikka sitä onkin vaikea käsittää, valmis ja miltei täydellinen minä itseni kävisi ehkä sittenkin hyvin, hyvin tylsäksi.

Ollaan siis rohkeasti keskeneräisiä ja ollaan ylpeitä myös siitä, että olemme vähän kuin loputtomalla Karibian risteilyllä, mikä joskus aina pysähtyy tankkaamaan ja ottamaan uusia eväitä mukaan, että voimme ruokkia ja jaksaa porskuttaa taas uudelle etapille. Nautitaan matkasta ja itseemme tutustumisesta.

Ollaan sitten valmiita, kun olemme, mutta ei pakoteta itseämme määrittämään itseämme liian nopeasti.

 

Pohdinta.

 

Suosittelen jokaisen lukemaan Perttu Pölösen “Tulevaisuuden identiteetit” -kirjan. Kirja oli todella avaava, niin itse reflektoinnin kannalta kuin myös siinä, miten näkee ihmiset ympärillä. Kirja avasi mielenkiintoa omaan itseen ja siihen, onko edes järkevää ajatella, että olenko oikeasti valmis sisäisesti. Kirja antoi todella paljon rohkeutta olla juuri se ihminen, joka olet, ja olla välittämättä ihmisten mielipiteistä, millä ei ole tosissaan mitään merkitystä.

 

Lähdeviitteet: Rauhanlammi, I. 2018. “Nuoret eivät ole koskaan olleet näin hukassa – kolme eri-ikäistä suomalaista kertoo identiteetistään”. Yle kulttuuricocktail, Yleisradio. Viitattu 10.3.2018. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/07/nuoret-eivat-ole-koskaan-olleet-nain-hukassa-kolme-eri-ikaista-suomalaistaPölönen, P. V. 2020. Tulevaisuuden identiteetit. Otava kirjapaino, Keuruu, 2020.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close