Hyväksy elämäsi epätäydellisyys

Kuinka moni meistä onkaan lukenut erilaisia self-help oppaita? Niitä joissa luvataan parempi elämä, kuinka muuttaa itseään, omia ihmissuhteitaan ja muokata pohjaa sille tasapainoiselle elämälle. Kuinka löytää sen onnellisen täydellisen elämän. Moni meistä on lukenut tarinoita ihmistä, jotka kertovat millä konsteilla se tapahtuu. Miten nähdä vain positiivisia asioita elämässä? Jos elämän, oman itsensä ja ihmissuhteidensa pysyvä muuttaminen olisi niin helppoa kuin sen kerrotaan olevan, olisi se jo tapahtunut.

Mikäli muutosta haluaa, on ensimmäisenä vain hyväksyttävä olemassa olevat faktat. On myönnettävä itselleen oma tämän hetkinen tilanne. Niin hyvine kuin huonoine puolineen. Jotta asioihin pystyy vaikuttamaan, on tiedostettava mistä tilanteesta lähdetään. Hyvinvoivan ihmisen perusta on itsensä tuntemisessa ja todellisen elämäntilanteen tunnustamisessa. Siksi ei kannata miettiä miltä haluaisi elämän näyttävän vaan siihen miltä se näyttää jo. Todellisesta tilanteesta on helpompi lähteä rakentamaan toivottua suuntaa, kuin valheellisesta tilasta.

Voidakseen hyvin on päästävä pintaa syvemmälle.

Ihmiset vastustavat omia tunteitaan, ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä ja niitä tuntemuksia jotka haluaisi poistaa, koska niitä ei halua myöskään itselleen myöntää.

Vastustamisen logiikka ei toimi, mitä enemmän vastustat itse omia tuntemuksiasi sitä kovemmin ne tarttuvat sinuun. Mitä enemmän sinulle sanotaan ”päästä irti menneestä”, sitä enemmän jäät menneeseen kiinni. Jatkuva vastustaminen, torjuminen sekä uhkien kanssa taisteleminen kuluttavat huomattavasti energiaa ja samalla muuraavat mielesi paikoilleen. Vastustava mieli yrittää vain puskea sellaisten asioiden läpi, jotka oikeasti kaipaisi vain myötätuntoa ja ymmärrystä. Sen pienen pysähdyksen ja hetken, jolloin voisi yrittää ymmärtää mistä tämä kaikki johtuu. Vaatii paljon rohkeutta myöntyä asioille, joita yrittää kovasti vastustaa. Ymmärrystä sille, että jokainen myös minä teen virheitä. Ja että aina ei voi hallita kaikkea ja ei ole häpeä sanoa, jos ei jaksa tai osaa. Pelottavinta, mutta samaan aikaan myös helpottavaa tietää, että monikaan asia ei ole omassa kontrollissa, mutta silti selvittävissä. Yleensä kovuus, tietävyys, ylipystyvyys ja kaikenkestävyys on vain suojia sille omalle itselleen, joka vastustaa jotain itsessään tai ympäristössään. Mitä enemmän vastustaa sitä kovemmaksi muuttuu, mitä kovempi ihminen sen vaikeampi sen on joustaa. Vaikka kova ihminen kestääkin kolhut ja pystyy puskemaan tuulen läpi ja suoriutumaan tehtävistään. Mutta kun kovalta ihmiseltä puuttuu joustaminen ja itsensä armahtamisen taito, on kovan loppu yleensä loppuun palaminen ja rikki meneminen.

Miten sitten oppia olemaan vastustamatta? Oppia ymmärtämään itseään ja olemaan armollisempi?

Ensimmäiseksi on katsottava itseään ”raakana” peilistä se on sitä, että näkee ja ymmärtää niin ne ikävät kuin myös ne hyvätkin asiat itsessään. Mitä olen nyt? Mistä olen tullut? Mitä on kohtuullista vaatia nyt? Mitä kaipaan? entä mikä saisi nyt vain olla ilman sen kummempaa pureutumista asiaan? Hyvinvoivan mielen perusrakenteita on itsensä tunteminen, se mistä tänne on tullut ja missä tilanteessa tällä hetkellä on ja mitä tarvitsee. Tähän kaikkeen liittyy myös niitä epämukavia kokemuksia, häpeän tunnetta ja pettymyksiä. Itseensä rehellisesti peilistä katsominen ei ole helppoa, se ei tapahdu hetkessä. Mutta kun sen on kerran tehnyt, on se seuraavalla kerralla helpompaa.

On mukavampaa hakea ongelmaan nopeaa ratkaisua, kuin pureutua siihen syvemmin miettiä jotain kestävämpää. Koitamme väistellä ja torjua oikeaa ongelmaa koska emme halua kohdata sitä. Ahdistukseen otetaan lasi viiniä, huonoon itsetuntoon etsitään parannusta muiden pönkittämisellä, etääntyneeseen parisuhteeseen huomiota jostain muualta. Kumminkin näillä nopeilla ratkaisuilla, joilla voi olla hetkellistä hyötyä saavutamme vain lisää ongelmia ja sitä oikeaa syytä ahdistuksen, itsetunnon ja parisuhteen takaa on vaikea enää löytää. Mitä enemmän välttelet mahdollista kärsimystä, sitä varmemmin se tulee kasvamaa.

Ihmisen mieli taipuu hiljalleen ja positiivisten kokemusten kautta. Ihminen ei voi vain päättää ruveta rennoksi, jos ei edes tiedä miksi on niin kireä. Mikä aiheuttaa kireyden, entä ahdistuksen? On luotava ensiksi tilaa mielen ja toiminnan hankaluuksille. Miettiä mitä voidaan muuttaa, mitä ei? Minkä kanssa tässä on opeteltava elämään ja hyväksyä se osaksi elämäänsä. Hyvää elämää tavoitellessa tarvitaan taitoja sietää tuskaa, kykyä painiskella vaikeiden asioiden kanssa ja taitoa vahvistaa kaikkea sitä hyvää elämässään. Luopua niistä asioista, joista ei ole kuin harmia.

Loppujen lopuksi elämää on vain uskallettava elää, eikä opiskella miten eletään. Tiedon sekä lukemisen kautta voi oivaltaa monia asioita itsestään ja muista. Voi kokea helpotusta ymmärtäessään asioita, mutta lukemalla ja oivaltamalla ei mitkään loppujen lopuksi muutu se on vain alku muutokselle. On uskallettava laittaa ne kädet saveen, ja siellä pitäisi olla kummatkin kädet. Avaimet siihen kokonaisvaltaiseen hyvään oloon, ei löydy ulkoa. Ne löytyvät sinusta itsestäsi ja mitä enemmän olet sinut itsesi kanssa, myönnät epäonnistumiset ja iloitset onnistumisista. Sitä varmemmin löydät tasapainon ja onnen.

”Sillä jos olet oikeasti elossa, niin myrskyjä, karille ajamisia, murheita ja epäonnea on tarjolla jatkossakin. Mutta niin myös onnea, iloa, rakkautta, myötätuntoa ja toinen toisiinsa liittymistä. Sillä sitä on elämä, joka vie meitä emmekä me sitä” – Maaret Kallio