Johdanto

Kirjassa Henrik Dettmann – ja johtamisen taito paneudutaan Dettmannin kehitykseen johtajana ja siihen, kuinka ja miten hänestä tuli se mikä hän on nyt. Kuvaan esseessäni vertauskuvia käyttäen Dettmannin keskeisiä huomioita ja ajatuksia susijengistä ja hänestä itsestään, mutta ensiksi pohjustus susilaumasta. Susi on suomen suurimpiin petoeläimiin luokiteltu nisäkäs, lauma- ja koiraeläin. Mikä susissa sitten on niin erikoista, että niitä voi verrata ihmisiin? Entä mikä susien laumahierarkiassa on sellaista joka ihmistenkin tulisi oppia, huomioida yritystoiminnassa ja johtamisessa? Susilauma koostuu noin 10 sudesta, joihin kuuluu johtaja tai johtaja pariskunta, seuraavana hierarkiassa on keskikastin sudet ja viimeisimpänä hierarkian alin taso eli nuorimmat ja heikoimmat. Kyseessähän on lähestulkoon Proakatemian tiimiyritys.

Mikä sitten on huonoa susilauman johtamista?

Entisaikaan yrityksissä ja johtajassa arvostettiin auktoriteettia. Ennen auktoriteetti hankittiin huutamalla ja määräilemällä. Tämän tyylin keskeisimpänä piirteenä on se, että johtaja on lauman yläpuolella, tekee päätökset yksin, eikä kuuntele mitä muilla olisi sanottavaa. Dettmann pitää tätä keskeisimpänä asiana mikä teki hänestä nuorempana todella huonon valmentajan joukkueilleen. Dettmann pakotti pelaajat harjoittelemaan kymmeniä kertoja viikossa, syömään säntillisesti määrättyjä ruokia ja ohjasi ihmiset tekemään valintoja, joita he eivät muuten olisi tehneet. Voidaankin todeta, että nämä ovat piirteitä, joita kukaan ei haluaisi omalta lauman johtajaltaan.

Jokainen on varmasti kuullut yksinäisestä sudesta, siitä, jolla on laumasta eriävät mielipiteet ja ajattelumallit, joka ei halua asettaa lauman etuaan oman edun edelle. Näin ollen ei ansaitse laumansa luottamusta ja kunnioitusta vaan johtaa tai esiintyy laumassa auktoriteetin avulla, ei saavutusten tai kunnioituksen. Arvostaa vain omaa osaamistaan, ei kuuntele muita ja lisäksi havittelee asioita, jotka eivät välttämättä kuulu hänen reviirilleen. Jokainen varmaankin tunnistaa tästä kuvauksesta tiettyjä ihmisiä omasta elämästään tai ainakin osittaisia luonteenpiirteitä heistä.

Kokemus puhuu laumanjohtamisessa!

Mikä tekee Dettmannista niin hyvän valmentajan kuin hän on. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Dettmann toimii jokaisen yksilön kanssa niin, että ymmärtää heidän toimintansa ja ajatusmallin, uskoo heidän ideoihinsa ja tekoihin. Keskeisimpänä kuitenkin luottaa ”alaisiinsa” eli joukkueeseen ja huoltohenkilökuntaan ja antaa heillekin päätösvaltaa tilanteissa, jossa uskaltaa myöntää olevansa ”heikoilla”. ”Pehmeä johtaminen on vahvaa johtamista. Eettinen johtaminen on tehokasta johtamista.”, Saarikoski, sivu 13. Kertoo hyvin Dettmannin kehityksestä 30 vuoden aikana huutajasta – kuuntelijaan ja sitä kautta ymmärtäjään.

Suomen yritykset toimivat täysin samalla tavalla kuin susilauma. Esimerkkinä meidän oma tiimiyrityksemme Revena. Yrityksessämme on lauman johtajapariskunta, Juho ja Tatu. He jakavat vastuuta keskenään, ohjaavat tiimin toimintaa oikeisiin suuntiin ja vastaavat viimekädessä lauman toiminnasta, päämäärästä sekä saaliista eli menestyksestä. Seuraavana hierarkiassa on niin kutsuttujen pikkutiimien johtajat, jotka huolehtivat tiimiensä toiminnasta ja kertovat asiat johtajille. (talous-, markkinointi-, hyvinvointitiimi yms.) ”Alimpana” hierarkiassa on jokaisen tiimin jäsenet. Toimivassa susilaumassa hierarkia toimii juuri näin kuten yrityksessämme.

Meillä on siis kaikki avaimet olla menestyvä susilauma niin kauan, kun hierarkia toimii yrityksessämme. Näen kuitenkin suuria ongelmia esimerkiksi kunnioituksessa johtajiamme kohtaan. He ovat ehkä nuoria susia, joilla ei ole vielä kokemusta pehmeästä ja eettisestä johtamisesta eli valmentamistyylisestä johtamisesta. Mutta he vasta opettelevat olemaan lauman johdossa. Alussa ”heikoilla” johtajilla toimimiseen kuuluu äkkipikaisuus, kuten uusimmilla susilauman jäsenillä. Kokemus ja luonne määrittää paljon niin valmentamisessa, johtamisessa kuin susilauman alfayksilöiden toiminnassa. Jokainen ei ole luontainen tai edes tuleva susilauman johtaja, teki sen eteen mitä tahansa. Johtajaksi voi opetella, mutta hyväksi ja luontaiseksi johtajaksi synnytään.

Dettmann toteaakin kirjassaan, että ”olin kuvitellut olevani suuri johtaja. Nyt tajusin olevani pelaajien palvelija. Se ei tehnyt minusta heikompaa johtajaa vaan vahvemman.”, Saarikoski, 84. Mielestäni tämä on koko kirjan avainasia siihen, millainen on hyvä johtaja. Sellainen, joka osaa johtaa modernisti valmentamalla, ohjailemalla ja neuvomalla. Ei se, joka päättää asioista ilman muiden mielipiteitä, määräilee mitä lauman tulee tehdä tai pakottaa jäsenet asioihin, joihin tietää, että alaiset tai hän itse ei kykenisi.

Halusinkin juuri kirjoittaa esseeni käyttäen susilaumaa esimerkkinä, koska kyseessähän on kuitenkin teos suomen menestyneimmän susilauman johtajan opeista ja vinkeistä, kuinka hyvä lauma toimii ja kuinka saavutetaan menestystä. Hyvän johtajan Dettmannista tekee se, että hän kuuntelee – ymmärtää ja ohjaa laumaansa niin hyvin, että se on hitsautunut täydellisesti yhteen ja kykenee olemaan parempi kuin todellisuudessa olisi. Tätä haluan myös meidän tiimiyritykseltämme ja tiimiyrityksen johtohenkilöiltä seuraavan kolmen vuoden aikana. Sitä, että meidän tiimistämme eli laumasta tulisi akatemian menestynein susijengi.

Lähteet:

Henrik Dettmann – ja johtamisen taito, Saska Saarinen, 2015

https://www.tunturisusi.com/laumaelain.htm, luettu 9.4.2020