HYVÄ PAJA?!

Mielestäni on vaikea määrittää loisto suoritusta pajasta. Mikä edes määrittää hyvän pajan? Onko sille olemassa Proakatemialla joku hiljainen määritelmä? Millainen on hyvä pajan rakenne? Miten pidetään hyvä paja?

Määrittelen tässä esseessä lyhyesti minun mielestäni hyvän pajan ja hyvän pajan rakenteen, sekä reflektoin kokemuksiani ja tuntemuksiani hyvistä pajoista.

Millainen on hyvä paja?

Hyvästä pajasta jää hyvä ja inspiroitunut fiilis. Sellainen että on oppinut jotain uutta ja on päässyt yhden askeleen eteenpäin. On oivaltanut jotain, joko muistutuksena tai jotain ihan uutta. Tunne, että tiedon jano kasvaa. Minulla on muutamia kertoja, kun olen ollut todella inspiroitunut ja onnellinen pajan jälkeen. Sen huomaa ja tuntee jopa tiimi dynamiikassa. Kaikki tuntevat onnellisuutta tiimistä ja haluavat niin sanotusti puhaltaa yhteen hiileen. Laitetaan enemmän jopa viestiä WhatsAppissa, kyllä se vaan näkyy kaikkialla. Ilmassa on erilaisia tunteita, rentoutta ja naurua. Osa haluaisi jatkaa keskustelua vielä syvemmälle, mutta aika loppuu kesken. Tämänkaltaisia tuntemuksia minulle on jäänyt hyvistä pajoista.

Seuraavana tulee kuitenkin YLLÄTYS: Hyvä paja lähteekin meistä ihmisistä ja dialogi taidoistamme. Ei siis ihan turhaa Proakatemialla toistella dialogitimanttia. Sen tarkoituksen, kun oivaltaa syvemmin saakin luotua hyviä pajoja, jopa pask*sta. 😀 Olen jonkun verran ristipölyttänyt toisten tiimien pajoissa ja nämä kerrat ovat opettaneet minua reflektoimaan dialogia vielä enemmän. Saawassa dialogi on mielestäni edistyksellistä, siellä kuunnellaan, puhutaan suoraan, kysytään ja kunnioitetaan. Pyrimme pitämään hiljaisia hetkiä, kysymme kiinnostuneena ja kaikki pajassa olijat ottavat vastuuta pajasta.

Jokaisen pajaan menijän tulisi olla valmistautunut olemaan aktiivinen. Aktiivisuus ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, että puhut suu vaahdossa omia mielipiteitäsi, vaan ymmärrät dialogi timantin kokonaisuudessaan ja olet aktivoinut itsesi sen mukaisesti. Dialogissa pääsee syventymään kysymysten avulla. Jokaisen meidän tulisi ymmärtää, että aidosti kiinnostunut ihminen saa eniten dialogista irti. Jos vain muutama osallistuu tähän dialogin kehittämiseen, sillä ei pitkälle pötkitä. Kaikkien tiimin jäsenten tulisi sitoutua kehittämään niin itseään kuin tiimin dialogia.

Hyvä pajan rakenne:

Olen saanut henkilökohtaisesti eniten irti pajoista missä ei ole tarkkaa rakennetta vaan se voi muovautua matkan varrella. Ehkäpä tässä on ollut avaimena rentous. Kuitenkin rakenne mistä löytyy: alustusta aiheeseen, dialogille jätetään paljon pelivaraa ja käydään tauoilla, kun siltä tuntuu, on todella hyvä alku hyvän pajan rakenteelle. Usein saan itse pienryhmissä syvällisempää keskustelua, mutta se ei olekaan Proakatemian ideologia, vaan ideologia on oppia toimimaan isommassa ryhmässä. Tarkoituksena on opetella kohtaamaan monta erilaista ihmisitä saman aikaisesti. Olen koonnut alle mielestäni hyvän pajan rakenteen.

Hyvän pajan rakenne:

Check in; tämä rikkoo jään ja kaikkien on aukaistava suunsa viimeistään tässä.

Alustus aiheeseen; laadukas alustus ja muiden opettaminen on ehdoton.

Tilaa dialogille; dialogi on hyvä pitää rentona ja sille kannattaa varata aikaa.

Avustavia kysymyksiä; jos kaikki eivät vielä osaa dialogi timanttia, pajan vetäjänä sinua helpottaa alustavat kysymykset. Esimerkiksi voit aloittaa keskustelua vain yhden ihmisen kanssa, kysymällä mitäs sinä Pirkko olet mieltä asiasta X. Muut hyppäävät kyllä matkaan mukaan.

Motorola; Motorolassa yleisimmin uskalletaan puhua enemmän suoraan kuin dialogissa, joten motorolaan on hyvä jättää aikaa, sillä siinä pystyy vielä syventää oppeja. Motorolaan on myös hyvä antaa aikaa miettiä, sillä itselläni on esimerkiksi hankalaa siinä hetkessä ymmärtää opit ja kopit. Niin hetken hiljaisuus auttaa minua ainakin näissä tilanteissa. Motorolassa on mielestäni suositeltavaa käydä dialogina. Eli syventyä jonkun oppeihin ja tuntemuksiin, silloin saadaan motorolastakin enemmän irti.

Loppu sanaset

Jos sinulla on tunne, että olet hyvä dialogissa, kuten minulla on. Kannatan miettimään kaksi kertaa uudestaan ja reflektoimaan edellistä pajaa ja siellä käyttäytymistä. Kuuntelitko kiinnostuneena? Kysyitkö kiinnostuneena? Olitko aktiivinen? Puhuitko suoraan? Kunnioititko kaikkia? Avasitko edes suutasi? Olitko välillä hiljaa ja annoit muille tilaa? Reflektioni omasta paja käyttäytymisestä on, että olen keskivertaisesti äänessä, pyrin kysymään, mutta yleensä en osaa heittää aiheeseen syventäviä kysymyksiä, vaan ne ovat aika pinnallisia kysymyksiä. Kuuntelen, mutta en oikein jaksa keskittyä 15 minuuttia kauempaa, ellei aihe kiinnosta minua ihan super- paljon. Osaan puhua suoraan, jos joku häiritsee, mutta sitten kuitenkin pelkään, että suorasta puheesta loukkaannutaan, joten pysyttelen sittenkin ehkä hiljaa. Haluan muutenkin sanoa aina vain positiivisia ja kannustavia asioita, jotta ilmapiiri pysyy miellyttävänä. Jos aiheutan konflikteja ne jäävät vaivaamaan minua pitkäksi aikaa, siksi välttelen todellisuudessa suoraa puhetta, vaikka minulta tulee aina automaattisesti ajatukset suusta ulos en osaa suodattaa ihan täysin sanojani. Olen kuitenkin ruvennut opettelemaan sanojeni suodattamista, koska olen kokenut sen tiimissämme tarpeelliseksi. Kunnioitan mielestäni kaikkia, mutta kun joku kuka toistaa jo sanottua niin yleensä lakkaan kuuntelemasta tässä vaiheessa, eli aina en kunnioita puhujaa oman mielen sopukoissani, jos puheenvuoro toistaa sanottua tai on liian pitkä. Minullakin on siis petrattavaa dialogi taidoissani, vaikka pitkälle onkin jo päästy.