Hyvä ministeri,

aikaisemmin vuositulorajan ansiosta pystyin etukäteen laskemaan, paljonko minun kannattaa tehdä töitä tai paljonko töitä minun täytyy tehdä, jotta voin tienata enemmän kuin menettämäni kuukauden tuet. Pystyin itse säätelemään, miltä kuulta jätän tuet ottamatta.

Nykyinen malli pakottaa varautumaan muutaman kuukauden tuloista jopa koko seuraavan vuoden tukimenetyksiin. Omien tulojeni lisäksi, minun täytyy pystyä ennakoimaan muutokset myös puolisoni tuloista. Kuinka moni, joka tässä kuussa tienaa 2000e, osaa varautua säästämään siitä rahasta koko seuraavan vuoden vuokranmaksuihin? Kuinka suuren kynnyksen töiden vastaanottamiseen luo pelkästään systeemin monimutkaisuus? Opiskelukavereideni ja eri elämäntilanteissa olevien ystävieni kanssa käymieni keskustelujen perusteella; suuren.

Opiskelen Tampereen ammattikorkeakoulussa Proakatemialla yrittäjyyden ja tiiminjohtajuuden tradenomiksi. Puolisoni on pyrkinyt muutaman vuoden ajan yliopistoon ja on sinä aikana ollut pääasiassa työtön.

–           Kävin syksyllä 2017 töissä 15-20h/vko (n.700e brutto/kk).

–           Nyt saamme puolisoni kanssa asumistukea 330e/kk, kun hyväksytyt vuokramenomme ovat 620e/kk, sillä syksyn työntekoni hedelmät jaetaan koko vuodelle keskiarvotuloksi.

–           Soitin vielä tammikuussa kelaan varmistaakseni, että kaikki on mennyt oikein: työtön ja opiskelija saavat nyt tukea n.53% asumismenoistaan koko seuraavan vuoden siksi, että ajattelin syksyllä tienaavani ylimääräistä rahaa tekemällä opiskelevani alani töitä.

Näiden muutosten valossa tuskin tulen enää ottamaan töitä opiskelujeni ohelle. Miksi väsyttäisin itseni tekemällä töitä (työ+opinnot) jopa 60 tuntia viikossa? Tienisteistäni joudun säästämään rahaa elämiseeni koko seuraavalle vuodelle. Haluaisin tehdä töitä ja kerryttää työkokemustani opintojen ohella, mutta en koe sen enää olevan kannattavaa.

Puolisoni on menossa kesätöihin toukokuun 2018 alussa (1700e/kk brutto). Seuraava pohtimamme aihe onkin, miten tämä vaikuttaa jälleen tulevan vuoden tukiimme? Itse olen avaamassa kahvilaa opintoprojektina kesällä. Olen ajatellut elää opintotuen turvin kesällä, sillä kahvilasta saatan saada alkukesästä vain muutamia satoja euroja. Näiden tietojen perusteella meillä on kaksi vaihtoehtoa:

1.        Lopetamme yleisen asumistuen kokonaan kesän ajaksi ja puolisoni maksaa koko osuuteni vuokrasta, kun itse en saa tuloja vielä mahdollisesti ennen elokuuta (3kk ilman asumistukea).

2.        Puolisoni tulot lasketaan ruokakunnan vuoden keskiarvotuloihin, jolloin koko seuraavan vuoden tuistamme vähennetään jopa 200e/kk. Tämän lisäksi keskiarvotuloon lasketaan vielä omat mahdolliset tuloni kahvilasta heinä-elokuun jälkeen, jolloin puolisoni ehkä ei enää ole töissä.

Omakohtaisesta kokemuksestani toivoisin, että tukisysteemiä muutettaisiin esimerkiksi joustavammaksi kuukausitasolle. Ymmärrän, että yksilökohtainen asumistuki opiskelijoille tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin ruokakuntakohtainen ja palaaminen siihen malliin ei ehkä ole enää mahdollista. Kuukausikohtaisessa tuessakin, esimerkiksi nyt työttömällä, sudenkuoppia aiheuttavat satunnaisesta työnteosta tulevat tukikatkot. Kahden viikonkin katko tuissa aiheuttaa suuren kynnyksen ottaa lyhytaikaisia töitä vastaan. Olisiko siis mahdollista luoda tukisysteemi, jossa työnteko otettaisiin huomioon kuukausitasolla, mutta esimerkiksi vasta seuraavan kuun tuissa, jolloin katkoja ei tapahtuisi?

Nykyistä asumistukijärjestelmää tulisi kuitenkin muokata, sillä tämänhetkinen järjestelmä tulee aiheuttamaan yhteiskunnalle enemmän kuluja. Työnteko ei ole kannattavaa. Nykyinen asumistukijärjestelmä kannustaa myös nuoria entistä enemmän muuttamaan ensikotiin yksin. Näen tämän huolestuttavana, nuorten syrjäytymistä entisestään lisäävänä muutoksena.

Parhain terveisin,