Juhani Seppäsen kirjassa “Hullu työtä tekee” puhutaan laajasti työhyvinvoinnista, siitä miten siihen kuuluisi itse omassa elämässä sekä työyhteisössä vaikuttaa.

Työhyvinvointi on työnantajan mutta myös työntekijöiden vastuulla. Sitä kuuluu ylläpitää ja kehittää yhdessä. Työhyvinvointi ei ole irrallinen osa elämää, vaan merkittävä osa hyvinvointia kokonaisuudessaan. Työhyvinvointi ei synny organisaatiossa itsessään, sekin vaatii johtamista. Se vaatii suunnittelua, toimenpiteitä ja jatkuvaa arviointia. Työhyvinvointi heijastuu kaikkeen työelämässä; työn laadukkuuteen ja tuloksellisuuteen. Se on siis yrityksen keskeisin voimavara.

Useimmat meistä tekevät työtä jolla ei ole merkitystä yleiseen onnellisuuteen, hyvinvointiin tai tyytyväisyyteen. Vaikka työhön liittyvät terveysriskit on pääasiallisesti onnistuttu kartoittamaan ja niitä vastaan on pyritty suojautumaan asianmukaisesti, silti työhön liittyvä henkinen pahoinvointi näyttää lisääntyvän sitä enemmän, mitä enemmän sen vähentämiseksi ponnistellaan.

Yksi nykypäivän muotiaiheista on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. On turha edes miettiä kumpi osapuoli joustaa näiden neuvottelujen seurauksena; vastaus on lähes aina perhe. Erityisesti lapset kärsivät työn ja perhe-elämän sovittamisesta. Lapsen näkökulmasta työ sijoittuu vanhempien poistumisen ja paluun väliseksi ajaksi, eikä sen sisällöstä ole muuta käsitystä kuin se, että jossain muualla on jotain häntä itseäänkin tärkeämpää.

Yksi tärkein voimavara työhyvinvoinnin edistämisessä on yksilöiden terveys. Monet yleiset hyvinvointia haittaavat sairaudet olisivat ennaltaehkäistävissä, paremmin hallittavissa ja jopa parannettavissa terveellisillä elintavoilla ja työelämää kehittämällä. Jokainen vaikuttaa valinnoillaan omaan terveyteensä. Työ on yhä useammin päätetyötä, ja esimerkiksi liikkuminen on vähentynyt vuosi vuodelta radikaalisti. Terveyteen vaikuttaa myös ravinto, lepo ja uni, sekä työkuormituksen määrä.

Toinen työhyvinvoinnin tärkeä osa on turvallisuus. Sen hallinta, johtaminen ja kulttuuri. Turvallinen työympäristö sekä työyhteisö. Kaikki täyttyvät, kun työympäristö ja toimintatavat ovat turvalliset, palkkaus mahdollistaa yksilön toimeentulon, työsuhde on vakaa, sekä työyhteisö on oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen. Jokaisella on oikeus ja mahdollisuus tulla terveenä töistä kotiin. Turvallinen työpaikka luodaan yhteistyöllä ja laajalla osallistumisella.

Kolmas askel on yhteisöllisyys. On tärkeää huolehtia tuloksesta ja henkilöstöstä. Avoimuus ja luottamus ovat isoja tekijöitä työyhteisössä, ne ovat oleellinen osa työmotivaatiota, työn tuloksellisuutta ja työhyvinvointia. Koko työyhteisön tulisi olla sitoutunut työn ja työilmapiirin kehittämiseen, epäkohdat pitäisi pyrkiä poistamaan mahdollisimman nopeasti ja ryhtyä toimimaan työolojen parantamiseksi. Turhan usein konfliktit ovat seurausta väärinkäsityksistä ja tiedon puutteesta.

Oikeudenmukainen palkka ja palkitseminen, toiminnan arviointi ja kehittäminen ovat myös oleellisia asioita. Yleensäkin arvostaminen ja työn merkityksellisyys tuntuu olevan nykyään suuri puheenaihe. Työyhteisössä halutaan arvostusta, luottamusta ja vapautta. Arvostuksen osoittaminen nostaa yhteisöllisyyden ja yhteistyön tuloksellisuuden entistä paremmalle tasolle. Työorganisaatiossa on tärkeää saada ja antaa palautetta, sekä tuntea olonsa merkittäväksi ja arvostetuksi. Palaute mahdollistaa oman työarvioinnin. Jos palautetta ei koskaan saada, voi yksilö tuntea itsensä tarpeettomaksi ja merkityksettömäksi.

Osaamisen kehittäminen on tärkeää niin yksilön kuin koko työorganisaationkin kannalta. Kun osaamista kehitetään, organisaatio voi saavuttaa tavoitteensa ja säilyttää kilpailukykynsä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Osaamisen ylläpitäminen on myös merkittävä kilpailutekijä työmarkkinoilla, ja se edistää työn hallintaa, jaksamista sekä hyvinvointia. Työssä on myös oltava lupa erehtyä ja tehdä virheitä sopivassa määrin, sillä niistä opitaan ja kokeilemalla innovoidaan uutta.

Hyvinvoiva työntekijä on yritykselle arvokas. Menestymisen kannalta ei ole merkityksellistä, mistä työntekijät saavat motivaationsa ylläpitää hyvinvointia ja toimintakykyään. Merkityksellistä on se, että työorganisaatio on kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva. Johtavaa asemaa markkinoilla ei saavuteta eikä ylläpidetä loppuun ajetulla henkilöstöllä. Kun ongelmiin tartutaan heti ja työmotivaatiota kehitetään jatkuvasti, pitkällä aikavälillä työhyvinvoinnista syntyy ylivoimainen kilpailuetu.