Onko sinulla ikinä ollut tunne, ettet oikeasti ole niin hyvä kuin muut ajattelevat? Onko mielessäsi käynyt ajatus, että olet vain tuurilla saanut opiskelu- tai työpaikan, vaikka et oikeasti osaa mitään? Pelkäätkö, että muut saavat tietää, ettet tiedäkään mitään? Huijarisyndrooma on sisäinen tunne, jossa ihminen uskoo, ettei onnistumisistaan huolimatta osaa oikeasti (Ekman 2017, 21).

Ekman (2017, 40) kertoo huijariuden tunteiden vahvistuvan tilanteissa, joissa on suuri riski epäonnistua. Niin sanottu ”Huijari” – eli huijarisyndroomaa kokeva henkilö, on tietoinen siitä, että välillä ihmiset epäonnistuvat. Kuitenkaan Huijari itse ei pysty soveltamaan tätä tietoa itseensä ja yrittääkin välttää epäonnistumisia kaikin keinoin. Näiden tilanteiden välttely puolestaan aiheuttaa ahdistuneisuutta tilanteissa, joissa epäonnistumisen riski on suuri. Itse olen kokenut huijariutta monesti, myös akatemialla. Huomaan, että minun on helppo rohkaista muita menemään mukavuusalueen ulkopuolelle mutta itse pelkään kuollakseni sitä. Ahdistun tilanteissa, joissa on suuri riski epäonnistua – silloin kaikki saa tietää, kuinka huono oikeasti olen. Olen huomannut huijariuden valtaavan minut myös silloin kun jotain, mitä olen tehnyt, kehutaan. Vastaukseni kehujalle on kiitos, mutta päässäni helposti ajattelen; en oikeasti ole hyvä, jotenkin olen onnistunut nyt vain näyttämään paremmalta kuin olen.

Miten huijarisyndroomasta sitten voi päästä eroon? Ajattelun muovaaminen on yksi keino, jonka tavoitteena on tunnistaa ikävien ajatusten vaikutus tunteisiin sekä etsiä keinoja muuttaa ajatuksista syntyvää toimintaa. Muutos aloitetaan kertomalla toistuvasti itselleen, että kärsii huijariudesta ja se vaikuttaa omaan toimintaan. ”Minä olen oppinut tämän ajattelutavan elämäni myötä, mutta nyt voin oppia ajattelemaan toisin.” (Ekman 2017, 389.)

Epäonnistumisen tunne tulisi nähdä ohimenevänä hyväksyttävänä tuntemuksena, joka on osa yksilöä, mutta ei koko totuus. Täydellisyyden tavoittelun muuttaminen – vaikkapa sanomalla ”en osaa, tarvitsen apua” ja myöskin ”hyvä minä, osasin tämän”. On täysin ok, itse asiassa jopa suotavaa olla omista huijariuden tuntemuksista rehellinen muille ja tarvittaessa hakea ammattilaiselta apua. (Ekman 2017, 428.)

Itse olen huomannut huijarisyndroomani helpottavan hieman sen myötä, että olen kertonut epävarmuuksistani muille ja ollut itselleni rehellinen. Olen yrittänyt hyväksyä tunnistamani huijariuden tuntemukset ja samalla hokenut itselleni ”kyllä minä osaan tämän.” Itse koen helpotusta kun selvitän asioita etukäteen, esimerkiksi ennen kuin menen tekemään jotain, joka minua jännittää. Yritän myöskin hyväksyä keskeneräisyyteni ja kääntää sen positiiviseksi asiaksi – ei ainakaan tule tylsää, kun on aina jotain, missä voi kehittyä. Ekman (2017, 436) antaa ohjeita: Luo itsellesi rutiinit ja päiväaikataulu, joka auttaa sinua. Tee vaativat työt, kun olet parhaimmillasi. Muista pitää taukoja ja anna aivoillesi mahdollisuus palautua. Kun lopetat päivän työn, lopeta se oikeasti.

Halusin kirjoittaa huijarisyndroomasta tämän lyhyen esseen, koska toivon muidenkin saavan helpotusta saamalla ”diagnoosin” tunteidensa taustalle. Uskon, että moni kokee opiskelu- ja työelämässä huijariuden tunteita. Huijarisyndrooma tai englanniksi impostor syndrome on nykypäivänä yleinen toimintakykyyn vaikuttava haaste, josta selviytymistä helpottaa sen tunnistaminen. Aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta ja nettilähteitä, mikäli aiheeseen haluaa perehtyä tarkemmin.

Lähde

Ekman, T. 2017. Huijarisyndrooma: Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä). E-kirja. Storytel. Vaatii käyttöoikeuden. Viitattu 2.5.2022.