Olipahan kevät. Koska en päässyt osallistumaan palaveriin, jossa viime vuoden lopulla valittiin tiimiyrityksemme, Hurman, uusi jory keväälle 2020, lähetin tiistaina 3.12.2019 hakuvideon silloiselle HR:lle ja tässä sitä ollaan nyt – viikkoa vaille kevään lopussa. Ai mikä fiilis nyt? Kaikin puolin erittäin jees!

Ehkä isoimpana tekijänä ja muuttujana (tai paremminkin muuttajana) kevättä rytmitti koronapandemia, joka iski kesken kauden. Hurma oli siirtymässä etätöihin seuraavaksi viikoksi jo sinä torstaina, kun lopulta Suomen hallitukselta sekä sitä kautta suoraan TAMKiltakin tuli määräys koulujen sulkemisesta. Etätyöt alkoivat ja toivat omat haasteensa ja toisaalta mahdollisuutensa myös Hurman toimintaan. Itse halusin nähdä tilanteen koko ajan ennenkokemattomana tilaisuutena kokea tällaisen maailmanlaajuisen tilanteen kautta jonkin ihan uuden ja erilaisen valtaavan työ- ja yrityselämän, vaikka tietysti myös hirvitti, mitä tilanne vielä mahtaakaan saada aikaan.

Katsoin hetki sitten läpi 9 minuuttia 49 sekuntia kestäneen hakuvideoni, ja nyt on aika käydä sen kautta läpi kulunut kevät. Painotin videolla moniin pieniin käytännön keinoihin ja arkisiin työskentelytapoihin, niiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Mainittakoon näistä esimerkiksi palaute, sekä koko tiimin yhteisten että yksilöiden projektien sparraukset, pajojen sisällöt, opit ja kopit, esseepisteet, opinnäytetöiden pitäminen arjessa, viestintään panostaminen ja kulttuurin sekä ilmapiirin ylläpito ja kehittäminen.

HR-kauden haasteet

Koin haasteenani ensinnäkin nopean aikataulun hakea hooärräksi ja valmistautua rooliin. Kuinka minä voisin olla hyvä, vaikka minulla ei ole kuukausien suunnitelmia ja haaveita omasta kaudesta taustalla? Totesin kuitenkin myös videolla, että kyllä minä voin olla, ja niin minä lopulta jokseenkin olinkin. Sain ajatuksen taustalle paljon tukea ja kannustusta, ja lopulta myös itse tajusin sen, että toisaalta voi olla myös virkistävää, että rooliin ei tällä kertaa tullut ajatelleeksikaan valmistautua, vaan oli annettava sattumalle mahdollisuus.

Joulukuun alussa olin kuluneesta syksystä pienissä määrin loman tarpeessa, joululoma häämötti ja huoletti, kuinka malttaisin ottaa sen oikeasti myös loman kannalta. Omaa jaksamistani ajatellen onnistuin siitä oikeinkin hyvin, ja toisaalta, koska tuleva rooli houkutti positiivisesti paljon, sitä ei kokenut niinkään taakkana tai loman häiritsijänä. Lisäksi sain jokaiseen kysymykseeni ja huoleeni vastauksia esimerkiksi edellisen syksyn BL:ltä ja HR:ltä, joilta ehkä eniten tukea kaipasinkin alkuvaiheessa, kun muutosta uuteen tehtiin.

Yhteistyössä uuden joryn, eli minun, BL:n ja Hurman yhteisen final camp -projektin vetäjän, kanssa huoletti lähtökohtaisesti ainoastaan ajatus siitä, että 2/3 meistä ovat toimineet yhdellä kaudella HR-kaksikkona, enkä kuulunut silloin tähän kaksikkoon. Tämä ajatus taustalla oli uskallettava lähteä omassa roolissaan vetämään omaa tyyliään. Asia kuitenkin otettiin tällä kolmikolla puheeksi heti alkuvuodesta, enkä ole osannut edes ajatella koko asiaa enää pitkään aikaan, koska ei hetkeäkään tarvinnut epäillä, ettenkö olisi saanut sutata tyylilläni. Asiat ajautuivat lopulta luonnollisesti omille raiteilleen ja meistä muotoutui erittäinkin hyvä jory-tiimi, vaikka itse sanonkin.

Yhdeksi haasteeksi nousi vielä se, kuinka voimme saada kaiken irti sekä tiiminä että yksilöinä viimeisestä opiskeluvuodesta. Näin jälkikäteen ajateltuna tähän olisin roolissani voinut panostaa enemmän, mutta toisaalta ehkä myös etenkin tämä maailmanlaajuinen pandemia toi oman osansa ja jokseenkin myös luonnollisesti ”ajoi” tiimiläiset etsimään omia intohimojaan ja mahdollisuuksiaan. Eli toisaalta, oli siinä hooärrän roolillani merkitystä tai ei, ainakin osa Hurmasta pystyi entistä vahvemmin löytämään omaa suuntaansa viimeiselle vuodelle ja miksei myös ajalle valmistumisen jälkeen.

Arki Hurmassa

Palattakoon jo aiemminkin mainitsemiini arkisiin työskentelytapoihin, joista hakuvideollani mainitsin ja joihin lupasin panostaa tänä keväänä. Näissä näkyy ehkä vahvimmin koronan vaikutus, kun tiettyjä asioita oli priorisoitava ja vähintäänkin muokattava tilanteeseen sopiviksi. Toisaalta paljon olisi voinut tehdä enemmänkin, toisaalta tehtiin joryn kanssa paljon hyvääkin.

Palaute

Palautteeseen panostimme eniten siinä vaiheessa, kun pystyimme vielä työskentelemään kasvotusten Proakatemian tiloissa. Ehdimme käydä palautekeskusteluja ja testata sparrausparien toimivuutta niiden välillä. Sittemmin etätyöskentelyn aikana isoja haasteita toi se, mistä nyt sitten antaisimme palautetta ja miten, kun emme samalla tavalla työskentele toistemme kanssa päivittäin samassa tilassa. Yhden palautekeskustelun kävimme koko tiimin voimin loppukeväästä etänä, jolloin jokainen sai asettua niin sanottuun akvaarioon eli palautteen saaja oli hiljaa ja muut antoivat palautteen, johon tämä sai lopuksi kommentoida. Tällaisen tilanteen dialogi onnistui lopulta yllättävänkin hyvin etänä, kun näimme toistemme kasvot ruudulla, vaikka eihän siinä millään pääse samaan tunteeseen kuin oikeasti kasvotusten.

Vielä normaalissa arjessa helmikuun puolella minulle kohdistetusta palautteessa nousi mielenkiintoisia kommentteja. Olin oppinut olemaan entistä avoimempi muiden ideoille ja ajatuksille, mihin toivottiin entisestään kehitystä. Tarttumiseni ja kiinnostukseni yksilöiden huoliin ja haasteisiin oli koettu positiivisena ja aitona. Palautteessa nousi myös kommentteja, kuinka olen nyt omanlaisessa ja minulle sopivassa roolissa, mikä oli jopa positiivisella tavalla yllätys. Ehkä eniten silloin sydäntäni lämmitti kommentti siitä, kuinka olen kasvanut älyttömästi tiimiläisenä ja olen osannut tarttua ja ohjata oikeisiin suuntiin tiettyjä haastavampia keskusteluja sanomisillani. Sopivuuttani rooliin perusteltiin osin sillä, että olen persoonana utelias, minkä kautta aito välittäminen näkyy myös osana tiimin johtamisessa ja yksilöiden hyvinvoinnista huolehtimisessa. Allekirjoitan tämän ehdottomasti itsekin, mutta en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan sanottaa sitä näin. Edellä mainittujen lisäksi oli mielenkiintoista kuulla kehotus harkita hankkia ulkopuolinen mentori ja kiinnittää huomiota siihen, mitä uutta pystyisin tuomaan vielä rutiinien lisäksi. Tähän minulle syntyi jatkoa ajatellen ajatuksia ja suunnitelmia, mutta ne vesittyivät aika pian etätyöskentelyn vuoksi, enkä osannut samalla tapaa tarttua niihin enää lopulta.

Projektit

Projektisparraukset jäivät lopulta aika vähiin tältä keväältä ja niitä käsiteltiin enemmänkin ehkä viikkopalavereissa viikkojen alussa kohdassa, jossa jokaisella oli erityinen mahdollisuus pyytää apua tulevalle viikolle. Jonkin verran sitä hyödynnettiinkin, mutta toisaalta siitä olisi voinut ottaa joryna vielä paremmin kiinni kevään aikana. Paljon projekteja kaatui koronan rajoitusten vuoksi, mikä aiheutti tiettyjä isojakin haasteita. Jonkin aikaa niin sanotusti vellottiin tiiminä kysymysten aallokossa siinä, olisiko nyt sitten aika panostaa yksilöiden oppimiseen esimerkiksi webinaarien ja opinnäytetöiden kautta vai tulisiko tähän tilanteeseen keksiä joitakin uusia bisnesmahdollisuuksia. Aiheesta puhuttiin ja puhuttiin, mutta lopulta ehkä taas tekemisen kautta tilanne raukesi ja oikeita raiteita alkoi löytyä. Upeana tyhjästä synnytettynä mainittakoon Carccian irtokarkkien kotiinkuljetus, joka lähti ideana viikon alusta ja sen lopussa sillä oli tehty jo satasia. Se on ehdottomasti hienoimpia kasvuja tänä keväänä, mikä on vaikuttanut omalla tavallaan koko tiimiin ja toimintaan.

Pajat

Pajat olivat alkuvuodesta mielestäni pääsääntöisesti asiapohjaisia ja onnistuneita. Koronan astuessa kuvioihin oli mietittävä uudestaan myös niiden laita. Puheissa oli, että pidettäisiin ainoastaan yksi paja viikossa, mutta lopulta päädyimme kuitenkin liki yksimieliseen ratkaisuun jättää kalenteriin kaksi kolmen tunnin pajaa. Erona aiempaan toinen paja jätettiin kuitenkin aiheettomaksi ja vetäjättömäksi, millä haluttiin antaa mahdollisuus sattumalle, kun keskustelu saa vieriä, minne vierii. Tässä nähtiin paljon sekä uhkia että mahdollisuuksia, mutta lopulta pari toteutunutta aiheetonta pajaa olivat todella arvokkaita keskustelultaan. Toiset saivat niistä vähemmän, mutta valtaosa enemmän.

Minua oli moneen kertaan hooärrän roolini puolesta varoiteltu siitä, että pajoja täytyy jatkuvasti muuttaa, vetäjä on kipeänä ja täytyy tehdä äkkinäisiä ratkaisuja ja mitä ikinä. Tämä kuitenkin soljui lopulta erittäin onnistuneesti jo alkuvuodesta, mikä ehkä viestii myös siitä, että Hurmalla on jo tietty tyyli pitää pajoja ja varmuus siitä, että niistä on aiheella tai toisella enemmän tai vähemmän hyötyä, mutta aina vähintäänkin jollekin meistä. Vielä etätyöskentelyaikanakin oli hyviä aiheellisia pajoja, mutta enemmän niiden sisältö kuitenkin painottui siihen, mikä oli milloinkin ajankohtaista. Enkä toisaalta näe sitä huonona, vaan ne sointuivat yllättävänkin hyvin viikkorytmiin.

Esseet

Esseet olivat asia, jota halusin etenkin suunnitelmallisuuden puolesta kehittää tänä keväänä. Yksi olennainen kehitysaskel oli jo esseepisteiden uudenlainen jakaminen kuukausille. Aiemmin olemme pääsääntöisesti tehneet viisi esseepistettä tiimiläistä kohden kuukaudessa, mutta tänä keväänä aloitimme Hurman Proakatemialla työskentelyn viikkoa muita myöhemmin, mikä mahdollisti tuolla ensimmäisellä viikolla esseepisteiden niin kutsutun varaslähdön. Sen seurauksena pisteitä jäi neljä tammi-huhtikuulle ja toukokuulle enää kaksi. Osalla tiimiläisistä on muokatuista opinnoista johtuvia pisterajamuutoksia, mutta olemme saaneet pidettyä heidät tiiminä erittäin hyvin ja tasapuolisesti mukana rajoissa. Kun kaikille on selvää, mitkä rajat ovat ja kaikki luonnollisesti tietävät, miten niihin päästään, oli jo karusti sanottuna itsestään selvääkin, että Hurma on jälleen kuukausittain rajoissaan – ja niinhän me oltiinkin. Saimme jälleen loistaa Proakatemian kuukausittaisissa lukujen seurannoissa isoimmalla prosentilla kirjoitettuja esseitä. Tänä keväänä kuukausittaiset rajat olivat tiimiläisille jo niin toistettava rutiini aiemmasta, että juurikaan ei tarvinnut positiivisesti potkia perseelle, vaan oli selkeä luotto siihen, että kaikki haluavat yhdessä sovituissa rajoissa pysyä.

Minulla oli suunnitelmat esseesuunnitelmien käyttöönotosta, mutta lopulta suunnitelmallisuus näkyi viikoittain läpi käytävissä viikkosuunnitelmissa, joka muodostui tavaksi etätyöskentelyn alkaessa. Jokainen laittoi joka viikon maanantaihin mennessä kaikille esiin oman suunnitelmansa tulevaa viikkoa ajatellen, ja nämä käytiin palaverissa läpi heti maanantaina. Tässä yhdistyi suunnitelmallisuus käytännössä kaiken arjessa tekemisen kanssa, mikä sopi toki paremmin joillekin ja toisille se oli vähemmän merkittävä. Mielestäni kuitenkin ihan kiva lisä ja muutos siihen, miten pystymme helpommin pysymään etänä perässä toistemme aikatauluista. Näitä läpi käydessä pääsimme jokseenkin nostamaan myös opinnäytetöiden sujuvuutta ja etenemistä, mihin olisi toki voinut vielä sitäkin paremmin panostaa kevään aikana.

Viestintä

Hurman loppukevään yhteisissä palautekeskusteluissa nousi joryn viestinnän onnistuminen etenkin etätyöskentelyaikana. Saimme palautetta siitä, kuinka helppo ja ketterä meitä on lähestyä ja kuinka joustavia toisaalta osasimme olla muuttuvassa ajassa. Hetken etäiltyämme nousi palaute siitä, että voisimme vielä vahvemmin ottaa ohjia omiin käsiimme ja tuoda tiimille enemmän valmiita asioita ehdotuksena ja päätettäväksi. Tästä osasimme ottaa jokseenkin kiinni, ja nyt loppukeväästä saimme palautteen sen positiivisesta muutoksesta ja vastuun ottamisesta ainakin jo vähän parempaan päin. Kysyimme kevään edetessä jokaiselta tiimiläiseltä ajatuksia ja toiveita yhden täsmennetymmän soittokierroksen verran, ja itse pyrin tietysti vielä spontaanisemmin olemaan yhteydessä tiimiläisiin sekä Hurmaa ajatellen että yksilöiden hyvinvointi nähden. Vaikka kevät toi mukanaan isoja muutoksia ja haasteita myös johtamiseen, pystyimme toimimaan yhdessä, emmekä jääneet surkuttelemaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Hakuvideollani sanoin, että olisin hyvä HR oman energiani ja rennon letkeän, mutta tekemiseen ja toimintaan johtavan innostumiseni ansiosta. Tässä koen kyllä aidolla minälläni onnistuneeni. Myös loppukevään palautteissa tuli ilmi, että jory on kokonaisuudessaan huokunut positiivista energiaa, mikä on tietysti johtoroolina vaikuttanut varmasti koko tiimin tuntemuksiin etenkin tänä haastavampana etätyöskentelyaikana.

Lupasin myös olla paras mahdollinen minä ihmiskeskeisenä hooärränä, johon hurmurit luottavat. Hmm, periaatteessa check. Tällaiset roolit eivät ole ikinä valmiita ja niissä on aina parannettavaa, niin myös tässäkin osa-alueessa. Osasin omalta osaltani ehkä huomioida paremmin toiset tiimiläiset kuin toiset. Toisaalta kaikki eivät tarvitse samantyylistä johtamista, joten osaltaan sen vuoksi olisinkin voinut parantaa yksilöiden tarpeita ajatellen ja haastaa itseäni enemmän siinä, kuinka opin yksilöistä enemmän.

Kirjoitin aiemmin oman esseen suunnitelmista HR-roolin kehityskeskusteluihin, joten siihen en palaa tässä tämän tarkemmin. Se kuitenkin mainittakoon, että niitä on pidetty ja niitä on vielä viimeiselle ”viralliselle” viikolle jäljellä, joten se vähintäänkin on onnistuminen.

Ajatukset kulttuurista ja ilmapiiristä halusin jättää tarkoituksella tämän tekstin loppuun, sillä niistä saimme joryna sydäntä lämmittävimmät palautteet tästä keväästä viimeisimmissä palautekeskusteluissa. Olimme etuoikeutettuja, kun saimme kommenteista kuulla, kuinka olemme pystyneet hengittämään Hurma-ilmapiiriä ja toimimaan Hurman sydämenä etenkin tänä etäaikana. Voiko parempaan tunteeseen omaa kauttaan päättää? En usko, sydämestähän se aito veri virtaa.

Kiitos hurmurit, kun syksyllä haastoitte minut tähän rooliin. Kiitos, kun sain olla oma itseni ja kasvaa teidän kanssanne. Kiitos, kun olette ja kiitos, kun saamme hengittää jatkossakin yhdessä tätä Hurma-henkeä.