Kvarttaalin lähestyessä loppuaan, on itselle tarpeellista kirjoitella ajatuksiaan auki, mitä sitä oikein on saatu aikaiseksi. Olen toiminut kevään ajan oikea käteni Tonin kanssa, kenet olen kokenut loistavaksi aisapariksi ja yhteistyö on ollut luontevaa. Tässä esseessä kirjoitan silti vain omia kokemuksiani ja näkemyksiäni.

Hain HR pestiin aikanaan, koska halusin omilla metodeillani tiimiyttää ja nostaa fiilistä Kajossa. Alkuun voisikin vähän avata omia näkemyksiäni. Uskon vahvasti tiimiyttävään vaikutukseen työnteon ulkopuollella. Toki yhdessä töissä vietty aika lähentää, mutta ne syvemmät suhteet syntyvät muualla. Vahvasti joukkueurheilija haluan rinnastaa työyhteisöä voittavaan joukkueeseen. Pitää olla yhteinen tavoite, jota kohti pyrkiä. Toisten onnistumista iloitseminen nostaa henkeä ja saa aikaan hyvää tzemppiä, joka kuin itsestään kertautuu. Yksilöitä ja kantavia pelaajia kuuluu kehua ja hehkuttaa, mutta myös se neloskentän pakki on osaltaan yhtä tärkeä. ”Me voitimme!” on pitkälle kantava fiilis, kun voidaan yhdessä iloita oman porukan onnistumisia. Uskon myös aitojen keskustelujen merkitykseen. ” – Miten sulla menee? – Ihan jeppis, vähän väsyttää”, moni varmasti tunnistaa edellä mainitut lauselmat, niitä kuulee päivittäin, eivätkä ne oikeasti merkitse mitään. Ihmiset vaativat kukin omanlaisensa tilanteen ja tilan, missä ne aidot keskustelut voidaan käydä, mutta ne kyllä tunnistaa. Tuollaiset keskustelut antavat aina eniten, kun ihmiset oikeasti puhuvat. Kenelle se tapahtuu autossa, kenelle baarin nurkkapöydässä, kenelle hiihtoretkellä, tapoja on yhtä monia kuin ihmisiä.

Kehityskeskusteluja pidettäessä saivat ne todella paljon positiivistä palautetta. Yleisesti firmojen kehityskeskusteluissa on pyritty paneutumaan työhön ja uraan liityviin asioihin. Valitettavan usein se tärkein kuitenkin unohdetaan, ihmisen tukiverkoston ja henkilökohtaisen elämän merkitys. Vaikka kuinka yrittäisimme tzempata, niin meistä jokaisen työtehoon vaikuttaa aina, jos kotipuolessa joku painaa. Nämä on hyvä tietää, ettei vaan ajatella ”ei tuota kiinnosta”. Siksi pyrimmekin kehityskeskusteluissamme painottamaan paljon myös kodin ja vapaa-ajan merkitystä.  On tärkeää, että ihmisellä on riittävästi työn ulkopuoleista tekemistä, sekä työhön liittymättömiä ystäviä. Näin ollen työllä ja vapaa-ajalla on selkeät erot. Kysyimme esimerkiksi:

• Ketkä ovat sinulle kolme merkityksellistä ihmistä oman jaksamisesi kannalta?
• Miten sinä rentoudut?
• Kuka on esikuvasi?

Keskusteluja käytiin paljon palkan, ystävien ja haaveiden suhteen. Ihmiset kokevat tärkeänä työn merkityksellisyyden. Palkkatoiveet, rentoutumistavat ja ihmissuhteet loivat itselleni positiivisen fiiliksen lähes jokaisessa kehityskeskustelusta. Palkkatoiveet olivat riittävän kunnianhimoisia, mikä on suuri parannus ajasta jolloin saavuttiin akatemialle. Rentoutumiseen olivat kaikki löytäneet omat keinonsa ja läheisien ihmisten nimeäminen onnistui suhteellisen helposti.

Työn ulkopuolista toimintaa ollaan myös koitettu järjestää aktiivisesti, pohjaten juuri tuohon ajatukseen joukkueurheilun ja yhdessä tekemisen merkityksestä. Yhtenä kovasti tykättynä toimintana voitanee mainita kajon kamppailupäivä. Oli ilo nähdä innostuneita ja iloisia ihmisiä sparrailemassa toisiaan. Itselleni myös todella hyvän fiiliksen toi, kun mökkipajassa ehkä hivenen aseita pelkäävä nainen saatiin mukaan ampumaradalle, missä hän ampui hyvän tuloksen, ollen silmin nähden tyytyväinen.

Kaiken kaikkeen olen vallan tyytyväinen kevääseen, saimme todella hyvää palautetta ja oppia tekemisestä, ihmisten kanssa toimimisesta, sekä heidän johtamisestaan. On ollut itselle todella opettavaista huomata, että se mitä ihminen haluaa ja se mitä ihminen haluaisi haluta, ovat toisinaan kovinkin kaukaa toisistaan. Paljon toivottiin mm. yhteistä tekemistä tiimien välillä, mutta lopulta osallistuminen tuollaiseen toimintaan oli todella heikkoa. Silti paikalle tulleilta saatu palaute oli todella mieltä lämmittävää ja uskonkin, että saimme pesäpallo kipinän sytytettyä akatemialle.

Väistyn mielelläni sivuun HR:n paikalta, sillä uskon Kajon tulevan HRn jatkavan viitoittamallamme tiellä. Itse jatkan hommassa toivottavasti valmistumisen jälkeen jossain yrityksessä, jossa työntekijät arvostetaan korkealle.

Tähän esseeseen ei ole käytetty yhtä varsinaista kirjalähdettä, mutta omien mielipiteideni ja oppieni takana ovat ainakin:

• Jukka Jalonen
• Petteri Kilpinen
• Arman Alizad
• Johanna pystynen

Suosittelen vahvasti tutustumaan heidän pitämiinsä puheenvuoroihin sekä kirjoihinsa.