Olen Apajassa ehkä jopa hiljaisin tiimiläinen. Meidän tiimistämme löytyy niin ääripäät kuin vaan voi löytyä. Apajassa on käyty paljon keskustelua, kuinka saadaan hiljaisten ja äänekkäiden ero pienenemään. Sille on testattu erilaisia menetelmiä, on turhauduttu jne. Mutta nyt tänä keväänä ratkaisua asialle on alettu löytämään erilaisuuden ymmärtämisen kautta.

Hiljaisuus voi olla ikävystyttävää. Sinullakin taitaa olla kokemusta, kuinka hiljaisuus saattaa tuntua jopa epämukavalta. Vaikka hiljaisuudesta usein mietitään negatiivisesti, se voi olla rikastuttava voima. Se on avain, jolla avata uusia ajattelutapoja (Kagge 2016, 36.) Me elämme melun aikaa, jolloin hiljaisuuden sietäminen on vähäistä.

Kagge kertoi kirjassaan Virginian yliopistossa ja Harvardissa tehdyistä tutkimuksista liittyen hiljaisuuteen. Heidät oli laitettu suljettuun huoneeseen 15 minuutiksi ilman mitään virikkeitä. Tutkimuksen mukaan useimmat osallistujat pitivät tutkimusta erittäin epämiellyttävänä. Osa tutkimukseen osallistujista oli saanut tehdä testin kotonaan virikkeiden ympäröimänä, eikä suurin osa ollut pystynyt olemaan hiljaa niin montaa minuuttia. Tyytyväisimpiä olivat he, jotka saivat tutkimuksen aikana lukea tai kuunnella musiikkia, mutta hekään eivät saaneet olla kenenkään kanssa yhteydessä. Tämä kertoo paljon nykypäivän kärsimättömyydestä. Meillekin on Proakatemialla opetettu kulttuuri, kuinka pajojen täytyy nopealla tahdilla edetä ja syventyä. Ymmärrän täysin myös sen, että pakko on edetä, mutta hyvä on myös välillä vain hengitellä ja antaa kaikkien miettiä asioita itsekseen.

Hiljaisuus ei ole tärkeää vain siksi, että se on parempaa kuin melu, vaikka melu helposti yhdistetään levottomuuteen. Melu on häiritseviä kuvia ja ääniä ja se karkottaa omat ajatukset. Samalla menetämme otteen itsestämme. Mitä enemmän meitä häiritään, sitä enemmän haluamme, että huomiomme kiinnittyy johonkin muuhun (Kagge 2016, 48.) Kaikista tärkein sääntö minun mielestäni on, jonka olemme ottaneet käytäntöön, ettemme käytä pajatilanteissa mitään keskittymisen ärsykkeitä esimerkiksi puhelimia tai tietokoneita. Silloin huomaa kaikkien tiimiläisten olevan läsnä.

Itselle hiljaiset hetket ovat arjen rikkautta. Silloin tuntee saavansa kaikista eniten aikaan. Niin kuin Kagge kirjoitti, ettei hiljaisuuden keskellä tarvitse elää muiden tai muun kautta. Silloin saa vain keskittyä omiin ajatuksiin ja niiden työstämiseen. Sitä usein miettii, kun Proakatemialla näkyy paljon hyvin extrovertejä ja itse on täysin ääripää, että onko se täysin okei olla erilainen. Mutta sitten totean itselleni, että erilaisuudella me luodaan Apaja ja koko Proakatemia, yhteisö tarvitsee erilaisuutta. ”Hiljaisuudessa on eksklusiivisempaa ja kestävämpää laatua kuin muussa luksuksessa” (Kagge 2016, 67).

Me opimme elämään melun kanssa, koska meidän on omasta mielestämme pakko. Todellisuudessa melu ainoastaan heikentää suorituskykyä (Kagge 2016, 69). Olemme joutuneet poikkeusolojen takia olemaan viimeiset kaksi kuukautta etäopiskelussa ja -työskentelyssä. Nyt huomaa, kun on jatkanut työskentelyä normaalisti, mutta vain kotoa, että Proakatemialla oleva hälinä on vaikeuttanut todella paljon keskittymistä ja tehokkuutta. Kotona työskennellessä on tuntunut, että tekisi paljon enemmän töitä, vaikka todellisuudessa työmäärä ei ole niinkään lisääntynyt, mutta tehokkuus on ainakin tuplaantunut. Minulla on avonaisissa tiloissa haasteita saada keskittyä omaan juttuun, sillä helposti lähden tarkastelemaan muiden tekemisiä, jolloin oma keskittyminen katoaa. Päivät ovat tällöin todella katkonaisia. Mutta, kun asian kääntää toisinpäin sitä myös kaipaa osakseen, että saa työskennellä tiimin kanssa yhdessä paikan päällä. Varsinkin pajatilanteet ovat, joita kaipaan. Kirjassa on paljon puhuttu siitä, kuinka hiljaisuus on ainoa ja oikea tapa, mutta minun mielestäni hiljaisuutta ja melua täytyy myös osata suhteuttaa hyvään balanssiin. Itse en näe asiaa niin, että äänekkäämpien pitäisi ainoastaan ymmärtää meitä, vaan meidän pitää myös tulla asiassa vastaan ja hyväksyä äänekkäämpien toimintatapa.

”Melulla on tutkitusti haitallisia terveysvaikutuksia. Melu vähentää vastustuskykyämme ja lisää sydän- ja verisuonisairastumisen riskiä. Kun melu ja häly ovat poissa, voimme olla ajattelematta sen kummempaa. Voi tapahtua jotain hyvää, saamme levätä ja luovuus lisääntyy” (Ampuja 2018). Olemme huomanneet, kuinka etäopiskelu on sopinut tiimillemme yllättävän hyvin ja todenneet, että tämän myötä varmasti jää normaaliin arkeen käytännöksi, että tiimiläiset pitävät etätyöskentelypäiviä. Ylen artikkelissa sanottiin hyvin siitä, kuinka jatkuvan hälinän myötä tulee tunne, että on pakko reagoida koko ajan kaikkeen. Haluaa olla kaikesta selvillä, mitä missäkin tapahtuu ja milloin. Miika Peltomaa, joka on lääkäri, kertoo Ylen kirjoituksessa, että päivän mittaan on hyvä pitää pieniä hetkiä hiljaisuuden kanssa. Siitä syntyi minulle ajatus, koska emme voi kovin paljoa vaikuttaa Proakatemian tiloihin, eikä meidän tarvitse sitä poistaa. Mutta jos ottaisimme tavaksi Apajassa tai edes projektitiimeissä pienet tauot, jolloin voisimme ottaa hetken hiljaisuudelle. Näin syntyisi hyvää tasapainoa, eikä kumpikaan ääripää tuntuisi liian raskaalta ja energiaa vievältä.

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-10550429. Luettu 12.5.2020